Kaktuspuisto

Aamu alkoi pyöräilyllä. B halusi näyttää ukille, kuinka hienosti osaa pyöräillä isojen poikien pyörällä, missä ei ole jalkajarruja.

Lähdimme puistoon. Aluksi puisto näytti tavalliselle puistolle, missä ei ollut kunnon leikkipaikkaa vaan vain tilaa pelata pallolla.

Sitten sieltä löytyi kaktuksiakin ja tuossa alla niitä kummasteltiin.

Lisää palmuja....

Paljon erilaisia palmuja....

...lisää palmuja...

Nimesin tämän puiston lopulta kaktuspuistoksi.

Oli siellä sitten pikku vempaimiakin lapsille...

Ferrarinkin kyytiin oli päästävä.

Ja oli sielä myös ihan tavallisia juttujakin mitä leikkipuistoista löytyy. Tuossa kiipeilyteline....lapsille, kaiketi ;)

Iltapäivällä kävimme kävelyllä Salernon lungomarella.

Illalla söimme G:n vanhempien luona. Tuossa nonnan tekemiä joululeivoksia.

Sprechen Sie Deutsch? Ja ja natürlich!!!

Grotte dell'Angelo

Isipappa on täällä ja joulu on tullut, tai siltä ainakin "lahjojen" takia tuntui. Olin laittanut jotakin listaa mitä haluan tänne Italiaan, mutta tämä koko matkalaukullinen ylitti kyllä odotukseni aivan totaalisesti. Esittelen ne teille myöhemmin, vaikka olenkin intoa täynnä ja tuskin maltan odottaa.

Nyt kuitenkin päivän tapahtumiin. Isukki tuli eilen 5 tuntia myöhässä lentokentälle ja saavuimme kotiin vasta yhden aikaan yöllä. Suurin osa lennoista oli kokonaan peruttu, joten olimme tyytyväisiä että tuli silti saman päivän aikana :D Illalla emme siis ehtineet tehdä mitään, ei edes maistaa omenapiirakkaa, hehe! Noh, parempaa pienen seisomisen jälkeen eix joo, joten maistettiin sitten vasta aamupalalla.

Koko yön satoi kaatamalla ja samaan tahtiin tiputti myös päivällä. Ajoimme kohti Pertosaa ja Grotte dellÁngeloa (enkelin luolaa). Päivä mitä parhain "sisätiloihin". Katsokaahan tuota kaatosadetta ja tietenkin meidän sateenvarjot olivat väärässä autossa, AAAARGH!!!

Kuvakin tuli epäselväksi rankan sateen vuoksi, eh. Olisikohan sittenkin se lumisade mukavampi? ;)

Grotte dell'Angelo on yksi Italian kahdestakymmenestä luolasta ja sijaitsee yllätys yllätys 40min ajomatkan päässä meiltä, heh!

Luola kierros alkoi veneessä istuessa. Luola on erittäin kosteuspitoinen paikka ja vettä tippuu ties mistä. Kosteuspitoisuus on 60-80%, lämpötila (+16) on vakio.

Taisimme olla aika out of season, kun olimme ainoat jotka halusivat luolaan mennä. Kivahan se oli, kun saimme sitten yksityisen oppaan ihan vaan meille neljälle. (Suomessa olisi varmasti sanottu, että kierros toteuttuu jos osallistujia vähintään 8 tai jotain) Opas puhui muuten jopa englantia, ihanalla todella vahvalla italian aksentilla tietenkin ;)

Luolassa on salamalla kuvien ottaminen kielletty, mutta tämä opas otti meistä kuitenkin muutaman kuvan salamalla...mukava heppu!

Paljon nähtiin Oscar-palkinnosta pastaan....

Tuossa alla suuri meduusa, hih!

Vain mielikuvitus oli rajana :) Mielikuvituksesta puheenollen.... Meidän makuuhuoneessa on ihmisen naama! Se tuijottaa sieltä katonrajasta. Maalaaja on sen sinne tainnut huomaamattaan pensselöidä...tai tuputtaa. Yritin näyttää sen myös isälleni, mutta hän ei naamaa huomannut. Minä haluan kyllä jatkossakin nähdä lampaita pilvistä ja sitärataa, sehän osoittaa vain että on nuori (ei hullu), joohan??? ;)

Noniin, takaisin luolaan. Tuossa luolassa maahan kasvaa hiljalleen "kivimuuria" ylähäältä tippuvista kosteustipoista. 1cm sadassa vuodessa, eli aika pitkäjänteistä työtä, eh.

Tuosta mentiin sala del paradisoon (paratiisi aukiolle).

Luola nähty ja sitten huilimaan. Illalla menimme syömään.

Annos oli pikkasen erimaata kuin minun kokkailuni, eh...ihan vähän vaan ;)

B raukka nukahti heti oman pizzan syötyään. Tarjoilija toi meille lisää ruokaa.

Hummeri oli vain yksi monista annoksistamme. Isille pitää Italiassa tarjota mereneläviä, joita Suomessa on lähes mahdoton ellei mahdoton saada.

Vielä dolcet päälle ja päivä oli piipussa. Saas nähdä mitä huomiselle on luvassa ;)

Un bambino molto vivace!

Menin hakemaan B:n hoidosta kesken päivän. Yksi poika heitetty ulos jäähylle, toinen poika tappeli kolmannen kanssa, professoressa huusi, mutta kukaan ei tuntunut kuulevan, heh! Noh, nyt kun B:n päivä oli ohi oli myös professoressalla yksi hulivili vähemmän häiritsemässä. Juttelin hetken tarhatäti Carmelan kanssa ja tarhassa kaikki hyvin. B on oppinut Italiaa. Ymmärtää ja osaa näyttää sitten jos ei saa itseään heti ymmärretyksi. È un bambino molto vivace!!!

Käytiin ykskaks kaupassa ja sitten kotiin. Leivoin omenapiirakan isiä varten. Tein sillä samalla ohjeella millä tein aikaisemmin marjapiirakan.

Hyvä että tuosta päältä edes ymmärsi, että kyseessä on omenapiirakka.

Olimme lähdössä jo hakemaan isukkia kentältä, kun hän ilmoitti, että Milanossa sataa...sataa LUNTA!!! Juu juu, ja mitäs silloin tapahtuu kun Italiassa sataa lunta?!?! Silloin maa pysähtyy!!!!Linaten lentokenttä oli suljettu ja junatkaan eivät kulkeneet. Ihan vain tiedoksi, että työt pysähtyy myös toimistoissa, missä lumi ei ole haittana. Toimistotyöläiset asettuvat toimiston ikkunalle ihastelemaan ja ihmettelemään lumisadetta. Jos asiakas sattuu tulemaan sillä hetkellä toimistoon myös hän menee ikkunan ääreen. Ei siis mitään kiirettä palata takaisin työntekoon. Niin eri meininki kuin Suomessa. Noh, isipappa ilmoitti, että kone on tällä tietoa myöhässä kolme tuntia, joten kiirus loppui. Nälkä yllätti ja päätimme "korkata" tuon omenapiirakan. Mielestäni se marjapiirakka oli paljon maukkaampi. Saattoi johtua myös siitä, että en laittanut piirakkaan ollenkaan kanelia (G ei tykkää). Puolet on nyt sitten vielä jäljellä ja nyt vain odotamme uusia tietoja lennosta. Onneksi meidän matka Napoliin kestää samanverran kun isukin lentomatka, joten saamme odotella täällä kotona. Taidan mennä in paimentamaan noita kahta. B on antamassa G:lle jonkinsortin hierontaa, mutta välillä kuulostaa, että tämä hieronta ei olekaan mikään hieronta hellimmästä päästä. Joten ciao a tutti e buon weekend tämä mami poistuu takavasemmalle.

"Omenapiirakka"

Blondeista blondein, kyllähän se jo tiedetään, mutta odottakaahan vain kun kuulette tarinan.

Eh, kuten kaikki tietävät olen hurahtanut käsitöihin. Tiedätte myös, että en ole niissä kovinkaan hyvä, mutta yritän hurjasti.

Löysin aivan ihanan huovutetun villaballerinan ohjeen.
Minullahan ei täällä ole huovutuslankaa, joten päätin tehdä ne ilman huovutusta.
Olin saanutkin ensimmäisen ballerinan valmiiksi varpaisiin asti (työ aloitetaan kantapäästä), kunnes sovitettuani aloin miettimään tossua hieman tarkemmin. Se ei todellakaan ollut koko 39, kuten ohjeessa luki vaan jotain aivan jättikokoa,ehkä kokoa 56!!! Pienen pähkäilyn jälkeen minulle tuli ahaa elämys. Huovutettu tossu KUTISTUU!!! Voi idiootti minä. Ei auttanut kun aloittaa alusta. Tällä kertaa tein koon 26 mukaisesti hieman pidentäen pohjaosaa,hih. Nappeja minulla ei ole, mutta askartelukorista löytyi rusetteja, joten laitoin ne nappien tilalle. Jotenkin piti vielä tyttömäistää koko tossua, onhan nimikin ballerina, joten koristelin sitten oikein kunnolla :)

Mitäs pidätte? Mun mielestä aika södet. Ei aina vaan perinteistä villasukkaa.

Ei ne mun sekoilut tälle päivälle toki tuohon loppuneet. Halusin tehdä omenapiirakkaa. Aloitinkin jo tekemään taikinaa, kunnes ymmärsin katsoa jääkaappiin todetakseni vain, että ei ole omenoita!

Noh, taikina vaikutti hyvälle myös muihin piirakoihin, joten en toki heittänyt taikinaa menemään vaan tein siitä marjapiirakan. Onni onnettomuudessa. Olen jo tovin etsinyt täältä kermaviiliä tai edes jotakin vastaavaa -tuloksetta. Yksi mihin olen aina kermaviiliä tarvinnut on ollut mustikkapiirakka. Tämän ohjeen jälkeen en enää kermaviiliä mustikkapiirakkaan tarvitse. Tässä kuitenkin ohje, ei omena-eikä mustikkapiirakalle vaan marjapiirakalle :)

MARJAPIIRAKKA

200 g Margariinia

1,5 dl Sokeria

3 dl Jauhoja

1 Muna

0,75 dl Maitoa

1 tl Leivinjauhetta

1 tl Vaniliinisokeria

Marjoja

Sulata rasva.
Sekoita kulhossa sokerin kanssa.
Lisää jauhot (ei vielä leivinjauhetta, kuva 1).
Ota sivuun kahvikupillinen taikinaa (kuva 2.).
Lisää kulhoon muna, maito, leivinjauhe ja vaniliinisokeri (kuva 3). Sekoita puulusikalla tasaiseksi.

Kaada taikina voideltuun vuokaan ja ripottele päälle marjat (kuva 4). Ripottele pinnalle sokeria sekä sivuun alussa jätetty taikina (kuva 5).
Paista 200 asteessa n. 30 min.
Parasta tarjoiltuna lyhyen vetäytymisen jälkeen. Ehkä vielä vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa,NJAM!

Desperate housewife täällä taas moi!

Mies tuli kotiin ja ehdotti ravintolalounasta johon minä vastasin: "Ei ku syödään kotona, mä teen ruokaa". Siis mikä mua oikein vaivaa?!?!? Ravintolalounas tai kotona kokkaaminen?!? Eh, no minä väänsin tonnikalalaatikon. Ohessa ohje.

TONNIKALALAATIKKO

Tämä on kyllä maailman helpoin ruoka väsätä ja aina maistuu.

Ainekset:

Perunaa (ehkä n. 7)

2 dl ruokakermaa

sipuli

tonnikalapurkki tai pari

aurinkokuivattuja tomaatteja

juustoraastetta

Vähän suolaa

Leikkaa peruna suikaleiksi/pyöreiksi lastuiksi.

Pilko aurinko kuivattu tomaatti,sipuli.

Laita kaikki ainekset vuokaan ja sekoita.

Kuten kuvasta näkyy minulta oli aurinkokuivatut tomaatit loppu, joten käytin tavallista tomaattia. Lisäksi laitoin purkillisen raejuustoa..tai jotain. Luulin ostaneeni samanlaista raejuustoa kuin kotosuomesta,mutta eh....ei mennyt ihan nappiin. Purkissa luki fiocco di latte, eli maitohiutaleita ja mielestäni kuva oli hyvinkin paljon raejuuston näköistä. En nyt sitten tiedä oliko tuo juustoa vai mitä, mutta lisäsin sen purkin tuonne sekaan jokatapauksessa, kun ei sitä tulisi pelkästäänkään syötyä. Hyvää tuli tuolla tavalla muiden aineksien seassa :D

Jos jostain syystä ostat tuollaista ruokakermaa kun minulla kuvassa, suosittelen uudelleen sekoittamista. Täällä kun ei ruokakermakaan ole samanlaista kuin Suomessa vaan se on tuollaista ei juoksevaa ja hyvinkin rasvaista.

Tämän jälkeen ei muuta kun uuniin n. tunniksi asteita semmoset 200 :)

Ai niin...ja sitten puolen tunnin jälkeen lisäsin hieman juustoraastetta päälle. En laita sitä heti, koska muuten se kärähtää. Jotkut käyttävät myös foliota estääkseen palamisen. Tätä reseptiä voi sitten käyttää yhtä hyvin esim kinkulla tai lihalla. Mun reseptit on kaikki aina ilman pippuria, koska G on allerginen...ja koska Italiassa ei pahemmin pippuria käytetä, mutta toki voi sitäkin makunsa mukaan lisäillä.

Tänään en ole ollut vain hyvä vaimo tehdessäni miehelle ruokaa vaan myös good mama :) B on muutaman päivän piirrellyt joulupukkeja ja sanonut haluavansa joulua huoneeseensa. Tänään tehtiin sitten lumihiutaleita. Hienosti leikkaus sujui ja tuli kuulkaas hienoja hiutaleita.

Hiutaleet koristelee nyt B:n huoneen ikkuna. Eikö olekin hienoja? Kovasti haluaa näyttää ukille ikkunaa, kun tulee visiitille tässä v-loppuna. Eli muistakin kehua niitä....tai edes HUOMATA ne ;)

Jääköhän nuo lumihiutaleet ainoaksi lumeksi näillä taajuuksilla tänävuonna?!? Noh, aika näyttää ;) Nyt vain sataa vettä vettä ja vettä.


ps. Laitoin tuohon oikealle tuollaisen "viestipaikan". Eli jos ette halua kommenttia jättää niin pikaisia viestejäkin saa ja pitää jättää :) Älkää toki unohtako kommenttejakaan :)

EDIT/// HAHAA....pieni B:n hassutus tupsahti tuonne kommentteihin ;)

Kierrätystä kai tämäkin

Talviaika tuntuu vaatteissamme. B oli aivan innoissaan saatuaan tänään päälle kunnon untuvatakin. Asteita +6, mutta kovin on kosteutta ilmassa.

Olen pistänyt nootille että täällä ei ole pullopantteja eikä pulloja muutenkaan ole mielestäni kierrätetty, mutta kävellessäni Salernossa huomasin olevani väärässä. Katsokaahan noita katukoristeita. Ne on tehty eriväristen pullojen pohjasta, hassua.

Ei nuo vielä jouluvalot ole, mutta jotain valoa pimeisiin iltoihin silti. Suurissa ostoskeskuksissa olen jo joulukoristeita nähnyt ja Joulu on nähtävissä Salernon keskustassa esimerkiksi näistä asetelmista.

Monenmoisia "seimiasetelmia" on myynnissä.

Tässä mummo leikkaa joulusikaa. Tuo käsi liikkui siiman varassa edestakaisin. Suurin osa näistä tapahtumista kuvaavat maalaiselämää....ehkä hieman kauniimmallakin tavalla kun tämä kuvassa näkyvä teurastus

Kävin blogilistalla ja minulle selvisi, että minulla on blogin tilaajia!!!! Aivan ihanaa, että blogiani luetaan säännöllisesti. En kyllä tiennyt että blogiakin voi tilata. Oletan sen tarkoittavan sitä, että julkaistuani tekstin tilaajille tulee siitä jonkinlainen viesti. Ehkäpä mailina linkki sivuilleni tai sitten mailitse ihan se koko päivitykseni. Olenko oikeassa? Menin kyllä hieman paniikkiin tuosta ajatuksesta, sillä kuten jo aiemmin mainittu, nämä rivit pomppivat milloin minnekin, eikä esikatselu sivu näytä ollenkaan samalle kuin julkaistu sivu. Lähes joka kerta joudun useampaan otteeseen tulemaan muokkamaan tekstiä ja sen jälkeen taas julkaisemaan. Toivottavasti tämä ei silti tarkoita sitä, että saatte sitten moneen otteeseen viestin päivityksestäni. Pahoin pelkään että se on juuri niin ja olen pahoillani. Tulen jatkossakin varmasti tallentamaan lähes saman tekstin useaan otteeseen. Lukekaa aina vain se viimeinen versio, jookos. Kiitos. Harmi, kun en ole mikään haka näissä tietokone asioissa. Jos ymmärtäisin HTML-koodeja enemmän onnistuisin varmasti kerralla päivittämään oikein, mutta kun ei....ei onnistu. Todella hienoa silti, että blogiani luetaan. Oli aivan ihana yllätys ja kommentoikaahan myös ahkertasti. Piristää kummasti kirjoittamista :)

ps. Kyllä tiedän että muutkin kuin tilaajat lukevat sivujani. Kiitos myös teille. :)

Hei kuka puhuu....tai mitä puhuu ;)

B on tullut ylpeäksi tajuttuaan, että ymmärtää Italiaa ja pystyy kommunikoimaankin sillä kielellä. Viimeiset pari päivää hän on suostunut leikkimään vain G:n kanssa. Selittää ummet ja lammet G:lle asioita mitä välillä ei itsekään tunnu ymmärtävän. Minä en saa olla lähellä tai hän ei puhu mitään, mutta minä kuutelen salaa ;) ja voi toista kuinka onkaan suloinen selittäessään jotain päättömyyksiä. Ihan kuin pikkuvauvana, kun opetteli puhumaan, hih!

Sateenkaaren päässä on aarre

Aivan ensiksi haluan mainita ihanasta yllätyksestä, joka autossani odotti. En muuten ikinä kutsu menopeliäni autoksi, vaan sillä on ihan nimikin. En vain viitsi sitä tässä paljastaa, on aika lapsenmielinen nimittäin, hih! G on lainannut menopeliäni pari päivää, kun hänen autonsa (millä ei ole nimeä) on ollut korjauksessa muutamista mainitsemattomista naarmuista johtuen.
Kiitokseksi (kai) tästä hän oli ostanut minulle autohajusteen. Ei siis mikään Wünderbaum vaan aivan ihastuttava minipullojutska.


Tosin tuo haju on aika voimakas. Voisin melkein pitää sitä jossakin piilosemmassa paikassa, jossa haju leviäisi hieman miedommin, mutta olkoon se tällä erää vielä tuossa wunderbaumin paikalla.


Näin kummajaisia matkanvarrella ollessani tässä vieruskylässä ostoksilla. Tällainen mini-carro oli parkkeerannut autonsa minun auton viereen. Olen luullut, että autoni on pieni, mutta kas kas, autoni muuttui iiiisoksi autoksi hetkessä tuon rinnalla. Eikä muuten ollut mikään perus smartti ja tämän vuoksi kuvan arvoinen :) Joo ja älkää kysykö mikä auto tuo on. Minä tiedän siitä yhtäpaljon, kun mitä kuva kertoo...se on pieni....ja sininen...ja se on tarpeeksi :D




Muistatteko, kun lapsena etsitte aarretta sateenkaaren päästä ja se pää oli aina toooooosi kaukana tavoittamattomissa??? Täällä sateenkaarenpää eli aarteen paikka on ihan selkeästi nähtävissä. Katsokaa vaikka alla.

Ihan selkeästi aarre löytyy tuon kylän keskeltä. En ollut aarteenmetsästystuulella ja jatkoin ajomatkaa kotiin.


Lanka-asioihin. Sain äitiltäni lankakerän Suomesta. 7-veljestä polkka lankaa, jeee. Tein siitä pipon. B halusi laittaa sen heti tarhaan. Juu juu, täällä on niin kostea ilma, että lapset pitävät pipoa. Talvi se on tännekin tullut...ja tällä kertaa ihan oikeasti.

PIPON OHJE:

Puikot ehkä kokoa 3. Lanka 7-veljestä.

Silmukoita 80.Neulo 17 cm suljettuna neuleena 3oikein (o) 1nurin (n).

Kavennukset: Yksi kerros 2o, 2n yhteen. 3 kerrosta 2o 1n. Sitten 2o yhteen ja yksi nurin. 3 kerrosta 1o 1n. Yksi kerros aina kaksi oikein yhteen. Yksi kerros normaalisti ilman kavennuksia. Katkaise lanka ja vedä silmukoiden läpi. Päättele työ. JEJ, helppoa, eikö vain? ;)