La Focaccia ottima!

Mulla tuli tuosta italiasera postauksesta himo saada focacciaa. Blogistani lòytyykin jo pari focaccian ohjetta, mutta ei vielà sità parasta mahdollista focacciaa jota saa Genovasta. Ajattelin, ettà ehkà làhimmàs oikeaa focaccian ohjetta pààsee italialaisista blogeista. Niinpà pààtinkin kokeilla tàtà focaccian ohjetta, jonka lòysin italialaisen Alessian blogista Muffins, cookies e altri pasticci. Oi oi oi...Siità tuli ottima, eli aivan loistava, kuten Alessia on focaccian nimennyt. Ohje on kyllà jostakin forumista, mutta sinne ei ollut linkkià. Taidanpa pòllià joitakin muitakin ohjeita vielà tulevaisuudessa. Projekti "opettelen tekemààn italialaisia perinne syòmingejà" on hyvàà vauhtia pààssyt vihdoin alkuun :D

FOCACCIA OTTIMA

Taikina:

170 g vettà

330 g jauhoja tipo 00 (erikoishienoja vehnàjauhoja)

20 g oliiviòljyà

12 g hiivaa

1 tl suolaa

Voiteluun:

0,5 dl oliiviòljyà

0,5 dl vettà

1/2 tl suolaa

1.Liuota hiiva kàdenlàmpòiseen veteen.

2. Lisàà veteen hiljallen jauhot, òljy ja lopuksi suola

3. Vaivaa hetki

4. Laita kelmu ja liina kulhon pààlle ja anna taikinan kohota n. 45 min.

5. Levità vuoan pohjalle òljyà (halkaisijaltaan n. 28 cm)

6. Muotoile taikina vuoalle ja tee sormilla koloja

7. Levità voiteluun tehtyà sekoitetta reilusti taikinan pààlle.

8. Laita taas kelmu pààlle ja anna kohota 30-45min (Itse annoin kohota reilusti enemmàn ja mielestàni kannatti :D )

9. Korjaile hieman reikià ja laita uuniin. 200 astetta noin 18-20 minuuttia.

OTTIMO!!!!

Yammy!

Hauskaa viikonloppua kaikille!

Saat kuvat suuremmiksi klikkaamalla niità.

♥ Love is in the air ♥

Minulle tuli tànààn erikoinen kukkalàhetys. Sain raudasta ja lasista vàànnetyn kalla kukkakimpun.

Se on siis tuollainen jalkalamppu. Aika erikoinen, mutta mun mielestà kiva. Mua alkoi naurattamaan, kun Gino oli laittanut siihen sellaisen lahjapakettirusetinkin kiinni ja sanoi, ettà kukat ovat minulle.

Mitàs pidàtte? Tàssà meidàn làhellà on eràs mies, joka vààntàà kaikkea mahdollista raudasta ja hàn on tehnyt nàmà kallat. Meidàn kotiin hàn on tehnyt myòs sisààntuloportin, terassin aidat sekà "takkavàlineet" (harja, kihveli ja jotain muita juttuja takkaan).

Nàtit ne olivat myòs ilman valoa, jolloin lasikuviointi nàkyy paremmin.

 

No joo tiedànhàn minà, ettà mies osti ne vain tànne kotiin ja ihan omasta halustaan itseààn (tai korkeintaan vàhàn meità molempia) ilahduttamaan, mutta tykkààn ajatella ettà ne olivat nimenomaan minulle. Romanttinen yllàtys tai jotain. Nàin tykkàà ajatella myòs mieheni ☻

Love is in the air...Takkakin sen meille kertoi ♥

Taulu pikkuiselle

Thomasille tuli yllàtys Suomesta. En olisi ikunapàivànà osannut odottaa tuollaista vielà muiden aikaisempien lahjojen lisàksi. Kiitos Maijamaija ja M.

Taulu kivoilla yksityiskohdilla. Taulun on maalannut Mira Puolamàki, joka on samaisessa paikassa tòissà, kun nàmà ystàvàiseni :D

Taulussa on Thomasin tiedot: nimi, syntymàpàivà ja -aika, pituus ja paino. Viirissà lukee myòs sukunimi (minà sen kuitenkin muokkasin pois tàstà kuvasta). Todella kaunis ja henkilòkohtainen lahja. Ystàvàiseni ovat varmasti kertoneet myòs hieman yksityiskohtia talostamme -tuskin oli sattumaa, ettà linna on keltainen.

Ikkunoiden sininen tausta on tehty erilliselle paperille taakse ja se luo nàin hieman moniulotteisuutta taululle. Minulle vielà valaistiin, ettà ikkunat ovat tarrakuvien kokoiset, eli tarrakuvat saan sinne vielà laittaa sitten aikanaan jos haluan. En tosin tiedà otetaanko tààllàpàin edes tarrakuvia. Ainakaan tarhassa ei otettu minkàànlaista kuvaa. Nyt pitàis vaan lòytàà joku kiva paikka minne tuon taulun laittaa...niin ja etsià jonkunlaiset kivat raamit.

Terveisià paljon sinne tòihin ja vielà kerran kaunis kiitos Maijamaija ja muru, M ja hànen tytsynsà ♥

Kaunista talvea

Tààllà on ollut nyt muutaman pàivàn todella kauniita talvipàivià. Vuorten huipuille on satanut lunta aika reilusti. Nuo vuoret yllà ovat meidàn kotipihan edestà. Aika magee kuva tuli, kun kuvassa vain vuoret. Onhan siinà talojakin, mutta ne nàkyvàt niin kovin pieninà suurten vuorten edessà.

Eilinen pàivà oli mità parhain pienelle pyòràretkelle. Pààtimme kokeilla tuota "vaarallista" tietà. Tie on kaksisuuntainen ilman minkàànlaisia liikennemerkkejà tai muitakaan tienjakausviivoja. Autot ajelevat miten tykkààvàt ja hieman pelottikin mennà tuonne, kun joskus nàhnyt aikamoisia hurjastelijoita. Tàmà tie on "oikotie" meiltà nonnille ja menimmekin nonna-vecchian 84-vuotis synttàreille nyt tuosta. Yllàtyksekseni tie oli todella vàhàliikenteinen. Eteenpàin nàkyi myòs hyvin, joten osasimme varautua ajoissa ohimeneviin autoihin. Benjamin ajoi hienosti tienreunaa pitkin koko matkan. Tuossa alla kuvia odoista puista joiden ohi menimme.

Vastaan tuli myòs Benzin koulukaveri. Tuossa ajaa 6-vuotias (se koulukaveri siis)  ja kyydissà hànen pikkuveljensà.

En ikimaailmassa antaisi oman kuusivuotiaan ajella mònkijàllà pikkuveli kyydissà muiden autojen joukossa ja ilman kypàràà. Mònkijàssà ei tuntunut olevan myòskààn mitààn nopeudensààtòjuttua, josta olisi voinut sààtàà sen maksiminopeuden hiljemmalle. Aikamoista hurjastelua pojilta! Tuli hieman ylihuolehtiva-àiti olo, kun Benjaminilla oli kypàrà ja kaikki ja heti olin komentamassa jos liian kauas minusta pyòràili. Mutta silti, ei kovin vastuullista pààstàà noin pientà poikaa rattiin.

Pikku Thomas oli mukana rattaissa. Hàn oli hereillà koko matkan ja viihtyi hyvin :D

Pelkàsin etukàteen myòs koiria. Nàità kummallisia "esteità" kun tààllà saattaa tulla vastaan koska vain. Yhdessà surullisen kuuluisassa pyòràretkessà noin vuosi takaperin olikin nàmà kaikki mahdolliset "esteet".

Nyt olin kuitenkin onnekas. En voinut uskoa silmiàni, kun nàin pari vapaata koiraa. He kun nàkivàt minut niin asettuivatkin heinikkoon loikoilemaan hyòkkàysten ja haukkumisten sijaan.

Siellà ne (juu niità on kaksi. Se toinen vàijyy tuolla hieman ylempànà) loikoili ja olivat kuin meità ei olisikaan. Pari muutakin koiraa haukkui pihoissaan, mutta heidàn omistajansa olivat heti huutamassa, joten eivàt tulleet tuolle pààtielle pihoistaan.

Oli kiva kàpsytellà tuolla maalaismaisemissa ja pienenpienellà tiellà. Aion mennà tuota tietà toistekin.

 

Flutch oli meità heti nonnilla vastassa ja lounaan jàlkeen nautimme synttàrikakkua. Nonna-Teresa tàyttàà 84- vuotta. Onnea Teresa, Auguri di buon compleanno Teresa!

Oikea syntymàpàivà on vasta tànààn, mutta juhlimme synttàreità jo eilen. Thomas on aina iloinen, kun nàkee nonna "vecchian", minua joskus hirvittàà antaa Thomas vanhuksen syliin :-o

Ai niin.....Arvatkaapas mistà nuo Salernon lungomarella makoilevat coriandolit ( =erivàristà paperisilppua) kertovat?

No siità, ettà pian on helmikuu ja karnevaalit ovat tulossa!!!! 

Italiasera numero due

Sain pyynnòn dolce far niente -blogista, ettà liittyisin italiaseraan. Tànààn on minulla ensimmàisen sellaisen vuoro. Noh, mikàs se sellainen sitten on? Italiasera on ryhmà bloggaajia, jotka ovat jollakin tavalla sidoksissa Italiaan tai italiankieleen tai muuten vain fanittavat Italiaa ja nàin ollen voimme yhteisestà aiheesta sitten aina silloin tàllòin kirjoitella. Ensimmàinen italiasera meni minulta ohi, mutta osallistun nyt sitten tàstà eteenpàin. Varmasti mahtuu vielà mukaan, joten jos kiinnostaa niin lisàà aiheesta lòytyy tààltà.

Tàllà kertaa aiheena on Italilainen ruoka. Aloitetaan siis oikein "kunnon ruoalla" eli gelatolla, jàtskillà.

En muuten lòytànyt kuvaa jàtskistà ja jostakin meistà. Johtunee siità, ettà nautimme jàdestà niin, ettà kaikki muu unohtuu.

Minà vuonna 2001 Genovassa olisin voinut vaikka elàà gelatolla. Ja ei, se ei olisi ollut liian yksitoikkoista, sillà makujahan on vaikka kuinka! Italiassa jààtelò on aivan parasta. Ihmetyksekseni kuitenkin huomaan silloin tàllòin ikàvòivàni ingmannin litran lakritsijààtelòà ja valion litran perus vaniljajààtelòà, joka Italiassa on siis maitojààtelò fior di latte enemmànkin kuin vanilja ja jota ei lòydy tààllà helpolla eikà varsinkaan eurolla! (hehe...viimeinen lause oli kieliopillisesti todella oikein kirjoitettu. Eihàn siinà ollut kuin 34 sanaa, ooops!)

Genovassa on jotakin niin hyvàà ettà en sitten ihan pelkàllà jàtskillà elellyt, nimittàin focaccia. Aitoa focacciaa lòytyy vain Genovasta, tarkemmin sanottuna (muistaakseni) Reccosta. Sità lòytyy ihan pelkistettynà eli suolaa ja òljyà pààllà, mutta myòs kaikkea maan ja taivaan vàlillà olevista variaatioista. Focaccia col formaggio ja kaikkien mahdollisten pizza-ainesten kanssa, mutta myòs focaccia con nutella, patatine, smarties, rucola etc etc etc. En ole tààltà tai mistààn muualtakaanpàin Italiaa lòytànyt niin hyvàà focacciaa kuin Genovasta, mutta siellàkin pitàà tietàà mistà ostaa. Paljon on siis quality eroja.

Hyvin myòhààn, oikeastaan vasta tànne etelààn tullessa opin syòmààn erilaisia pastoja. Tarkoitan nyt siis jotain muuta, kuin spaghetti bolognesea tai lasagnea. Sinne pastan sekaan voi laittaa paaaaljon muutakin kuin vain jauhelihaa tai kinkkua. Minustahan on tullut làhes expertti, kun olen sen pastankin ihan itse kàsin pariin otteeseen jo vààntànyt, jihuu!

Raukka nonnaa, taisimme olla àitin kanssa vielà aika lapsen kengissà tuon puuhan kanssa, hih!

Mutta mutta, sehàn on kuin lastenleikkià!

Aluksi minun oli vaikea oppia syòmààn pastaa, jossa ei ollut tarpeeksi kastiketta tai vain con sugo semplicellà, eli tomaattikastikkeella. Nykyààn yksi lemppareistani on pasta con aglio olio e peperoncini dolci più pomodori secchi! Katsoin kerran tvstà jotain kokkiohjelmaa, jossa tehtiin tuota kyseistà pastaa ja opettelin sen siità. Kun kysyin mieheltàni miksi hàn ei ole koskaan tehnyt kyseistà pastaa hàn vain tokaisi "mà luulin ettet sà tykkàis siità". Toisin kàvi. Itsekin tosin luulin, ettà ei vàlttàmàttà miellyttàisi nimenomaan siksi, koska kastikkeessahan ei ole oikeastaan mitààn. Tàmà pasta on erittàin helppo ja nopea tehdà, mutta kannattaa miettià mità suunnitelmia on loppupàivàksi, sillà pààraaka-aineena on valkosipuli.

PASTA CON AGLIO, OLIO D'OLIVA, PEPERONCINO E POMODORI SECCHI

Pastaa

vajaa desi oliiviòljyà

2-3 valkosipulin kynttà

kuivattua makeaa paprikaa

muutama aurinkokuivatun tomaatin pala
(persiljaa)

Tàtà pastaa tehdààn monella eri tavalla. Jotkut laittavat kokonaisia valkosipulinkynsià ja siivilòivàt ne lopulta pois, minà pilkon ne pieniksi. Oikeaan reseptiin tulisi peperoncinoa eli chilià, mutta minà laitan kuivattua paprikaa, joka ei siis ole tulista. Aurinkokuivattu tomaatti ei reseptiin kuulu, mutta se tuo paljon makua, joten tykkààn sitàkin sinne hieman lisàtà.

1. Pilko valkosipuli, kuivattu paprika (puolikas riittàà hyvin) ja aurinkokuivatut tomaatit pieniksi paloiksi1.
2 Laita òljy pannulle kuumenemaan.
3. Kun òljy on kuuma lisàà sinne valkosipulin palat, paprikan palat ja aurinkokuivatun tomaatin palat. SAMMUTA liesi HETI sen jàlkeen tai muuten valkosipuli palaa.
4. Lisàà pastan joukkoon, sekoita ja nauti.

5. Ripottele persiljaa pààlle. (Tààllà sanotaan "sei come il prezzemolo", jos ihminen ànkee nenàànsà jokapaikkaan. Persilja on yrttinà sellainen, jota àngetààn tààllà (làhes) jokaruokaan, eh)


Tuon tekemiseen menee aikaa siis tasan sen verran kun pastan keittàminen kestàà, koska kastike on valmis parissa minuutissa.

Jos joku haluaa kokeilla muita Italialaisia pastareseptejà niin yksi yksinkertainen ja helppo kesàkurpitsaresepti nàytti ilmestyneen pippurin italiaseraan. 


Pastatyypeistà en ala tàssà edes puhumaan. Italialaisten mielestàhàn erilaisille kastikkeille on erilainen pasta. On esimerkiksi pastaa, joka sitoo kastiketta paremmin.Tuollaisesta minà en ollut ennen tànne tuloa kuullutkaan. Kuultu on, mutta pitààkò siità silti neuvoa ottaa? Minà laitan sità pastaa edelleen mità kaapista sillà hetkellà lòytyy.


Ruokakulttuuri on Italiassa jotakin aivan omaa luokkaansa. Siinà missà Suomalainen miettii: "ketà kiinnostaa mità toinen edellispàivànà sòi" esittàà Italialainen jo kovaa vastakysymyksià ja on oikeasti kiinnostunut tietàmààn mità toinen sòi antipastoksi, primoksi, secondoksi, contorniksi, dolceksi puhumattakaan viineistà. Nàin keskustelu ruoasta siis jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu.....kyllàstymiseen asti...Olen siis vielà Suomalainen :D

Italialainen on myòs hyvin sesonkiruokainen. On kesàkurpitsakaudet, tomaattikaudet, munakoisokaudet jne.
Tuoreus on se sana. Tààllàhàn ei lòydy mitààn saarioisten makaroonilaatikoita (taas asia mità huomaan joskus kaipaavani) tai muita valmisruokia vaan kaikki on tuoretta. Kyllà minà silti heitàn edellispàivàn ylijààmàkastikkeen nàtisti jààkaappiin ja tarjoilen sità sitten seuraavanakin pàivànà hyvillà mielin. Tuoreus nàkyy myòs mausteissa. Tàssà on ravintolan pòydàssà otettu kuva chilistà. Voiko enàà tuoreempaa olla, kun saa suoraan puusta sen poimia?!?

Tàllainen oli ensimmàinen italiaserani, toivottavasti tykkàsitte. Mistàkòhàn aiheesta seuraavaksi kirjoitellaan....Pysykààhàn kanavalla niin nàette ;)

ps. Paljon reseptejà ja muuta Italiasta on tietenkin luettavissa aikaisemmistakin postauksista. Tunnisteet ovat tàllà hetkellà hieman vinksin vonksin. Olen laittamassa niità uuteen uskoon. Toivottavasti muutaman pàivàn sisààn on jokseenkin valmista :D

Suklaamuffinit

Olen tààllà hieman virkkaillut. Kokeilin tehdà pikkukukkia mità niin monet ovat tehneet. Tein molemmille viikon syntymàpàivàsankareille pari kukkaa.

Kukan ohje on kirjasta Stitch 'n Bitch, virkkaajan kàsikirja. Tuli mun mielestà aika sòpòjà. Helmet lisàsin vielà koristeeksi ja hakaneula on kukan takana. Kukan voi nàin kiinnittàà vaatteeseen, laukkuun tai muuhun sopivaan. Teen noita kyllà vielà lisàà, tykkàsin!

Jotain muutakin kàsintehtyà. Olen saanut ystàvàltàni joulun alla eri ruokaohjeita ja siinà samassa oli myòs maailman maukkaimmat, nopeimmat ja helpoimmat suklaamuffinssit ikinà! Siis maukkaimmat, helpoimmat ja nopeimmat mufiinit ikinà!!!!!!!! Kiitos vielà kerran resepteistà :D

Myòs Sonia maistoi jouluaattona kyseisià muffinsseja ja halusi ohjeen niistà. Ohjeen sijaan pààtimme myòs tehdà muffinsseja yhdessà.

Siinà tehdessà tuli sitten puhettà, ettà vaihtelisimme hieman reseptejàmme ja kokeilisimme niità aina kerran myòs yhdessà. Toivottavasti tàmà ei jàà vain puheeksi, sillà minà ainakin haluaisin kovasti oppia enemmàn jotain italialaista. On myòs kiva, ettà on jotain pientà tekemistà kun tapaamme ja onhan se kokkaaminen paljon mukavampaa yhdessà kuin yksin.

Tàssà vielà kaikille tàmà ihanan helppo, nopea ja maukas suklaamuffinssien ohje. Ei voi mennà pieleen!!!!

NOPEAT SUKLAAMUFFINIT

100 g voita

2.5 dl sokeria

2 munaa

1 dl maitoa

4 dl vehnàjauhoja

1 dl kaakaojauhetta

2 tl vaniljasokeria

2 tl leivinjauhetta

1/2 tl suolaa

100g tummaa suklaata (rouhettuna)

1. Sekoita kulhossa neljà ensimmàistà ainesta KàSIN eli sulatettu voi, sokeri, munat ja maito.

2. Sekoita toisessa kulhossa loput aineet, eli vehnis, kaakaojauhe, vaniljasokeri, leivinjauhe, suola ja suklaa. Jàtà kuitenkin pieni osa suklaasta koristeluun

3. Kaada toisen eli kuivien aineiden kulhosta ainekset ensimmàiseen kulhoon ja sekoita hyvin. Siinà se taikina jo on!! Helppoa, ei tarvitse vatkaimia tai muitakaan vempaimia.

4. Laita taikinaa muffinivuokiin ja ripottele pààlle hieman suklaarouhetta.

5. Uuni 200 asteeseen ja muffinit uuniin noin vartiksi (15min.).

Jos teet suurilla muffinimuoteilla, kuten tuo yksi kuva, johon olen laittanut tomusokeria koristeeksi niin tuosta taikinasta tulee niità 12 kpl:tta.

Eikò ollutkin helppo? Nyt vaan tekemààn niin huomaatte myòs kuinka hyvià ne ovat! NJAM!!!

Hauskaa viikonloppua kaikille!!!

ps. Benjamin sai sen mahataudin ja on oksennellut koko viime yòn. Arvasin ettà nàin kày, kun sinne syntsille erehdyttiin!!!

Tanti auguri a te....

Varoituksen sana jo heti alkuun. Tàstà tulee sekava postaus. Niin paljon on muka mielessà, mutta saada ne nyt sitten tàhàn jotenkin jàrjestelmàllisesti punaista lankaa kàyttàen (kuten opet aina sanoi) onkin sitten jo hieman vaikeampi juttu. Onneksi tàmà on ihan vapaa-aikaa ja pikku hionouksia ei tarvitse miettià. Tulkoon kirjotusvirheità ja asiasta toiseen epàloogisesti loikkimisia, aivan sama, ei haittaa :D

Ensinnàkin palaan tuohon Avatar leffaan jota jo pari postausta sitten kehuin. Se voitti paras elokuva- ja paras ohjaus Golden Globen, joten en ole ainoa joka tuosta leffasta piti. Jos jotain leffaa voin siis suositella niin tuota.

Tàllà viikolla on ollut 4-vuotis synttàreità. Rosy ja Carmen tàyttivàt peràkkàisinà pàivinà 4-vuotta. Rosana Ausseista halusi tutustua myòs Rosyn àitiin Sonjaan, joten nappasin Rosanan synttàreille mukaan.

Mukavat synttàribailut oli. Lapset tykkàs ja niin me aikuisetkin :D

Synttàreiden jàlkeen làhdimme Rosanan ja hànen miehensà kanssa syòmààn. Maanantaisin on làhes kaikki ravintolat tàllà alueella kiinni, joten menimme tàhàn làhikaupunkiin erààseen tavernaan joka on osoittautunut aiemminkin maanantaivieraiden pelastukseksi :D


Tànààn Rosana ja Leo làhtevàt Kanadan kautta takaisin Australiaan. Tosi symppistyyppejà olivat molemmat. Harmi kun olivat tààllà vain muutaman hassun pàivàn.

It was great to meet you in person, finally! ♥

Eilen menin sitte poikien kanssa Carmenin synttàreille.Carmenin isà oli ollut kipeà ja kysyinkin messengerissà hànen vointiaan ennen kuin sinne làhdimme. Sanoi voivansa hyvin, mutta ei sitten kertonut ettà Carmen oli oksennellut koko yòn ja hànen siskollaankin kiersi mahassa. Voi prkl!! Mun teki mieli samalta istumalta làhteà pois. Jàin sinne kuitenkin minimiajaksi ja sitten vikkelàsti kotia kohti. Nyt vain toivon, ettà Benjaminiin ei ole tarttunut mitààn mahatautia saatikka Thomasiin. Aika vastuutonta kun eivàt voineet ilmoittaa sairauksista. Olisihan ne juhlat voinut siirtààkin, mutta ei. Ei nàmà aina tuollaisia asioita ajattele.

Nyt takaisin TV ohjelmiin. Katselin TVKaistalta Miss Suomi 2010 ja olin todella positiivisesti yllàttynyt. Joko vihdoin suomalaisetkin uskaltavat esiintyà ja nàyttàà taitojaan vai onko kenties formaatissa ollut aikaisemmin vikaa. Oli hienoa huomata parin tytòn lauleskelevan ja tyttòjen nàyttelijàn taitoja. Italiassa missien pitàà tehdà paaaaljon muutakin kuin vain kàvellà lavalla ja on hienoa nàhdà, ettà Suomessakin vaaditaan nyt vàhàn jotain muutakin, kuin vain ulkoista kauneutta :D

Vieraita Australiasta :D

Tànààn saimme ainutlaatuisia vieraita. Miehellàni on serkkuja ja muita sukulaisia Australiassa saakka ja nyt heistà yksi kaukainen sukulainen tuli visiitille. Heillà on kovin kiireistà tààllà, kun on niin paljon nàhtàvàà pienessà ajassa, mutta toivon nàkevàni heidàt vielà huomenna.
Tànààn he kàvivàt meillà pikaisilla kaffeilla.

Tarjosin heille suomalaista kahvia ja pitivàt kovasti. Leo on Kanadalainen ja kehui kovasti kahvia. Hàn juo Kanadassa samanlaista kahvia ja nyt sitten tuli kotoinen olo kahvikuppi kàdessà :D
Oli aika haasteellista puhua enlgantia piiiiitkàstà aikaa. Ymmàrtàmisessà ei ollut mitààn ongelmaa, mutta en ole puhunut englantia aikoihin, joten kyllà se hieman tòkki, hòh! Leo puhuu englantia kanadalaisittain ja italiaa kuten englantia àidinkielenààn puhuvat. Rosanan Italia oli kivan kuullosta. Puhuu sisialaisittain, koska on sieltàpàin kotoisin. Hàn kuitenkin puhui niin selvàsti, ettà ei ollut vaikeuksia ymmàrtàà. Hàn laittoi sekaan aina vàlillà englanninkielisià sanoja, joten miehellàni taisi olla vàlillà ongelmia ymmàrtàà. Itseasiassa hàn varoitti minua etukàteen, ettei hàn aina ymmàrrà mità Rosana puhuu, joten minunkin saattaa olla vaikea ymmàrtàà. Ymmàrsin hyvin, paremmin kuin joitakin paikallisia.
Olen jutellut Rosanan kanssa vain facebookissa ja nàhnyt kuvia, mutta muuten en hàntà tuntenut. Gino on tavannut Rosannan viimeksi 20 vuotta sitten, joten heillàkin on aikaa sitten viime tapaamisen. Rosana ja Leo menivàt naimisiin viime kesànà ♥ 


Nyt painun katsomaan The amacing racea TVkaistalta :D
Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille :D

Avatar

Kàytiin tànààn katsomassa Avatar. Se oli ensimmàinen 3D leffa, joka ei ollut suunnattu lapsille. Meità oli sellainen vajaa 10 ihmisen porukka. Leffa oli tàyteen buukattu jo eilen ja yleensà leffat pyòrii vain pari viikkoa tai kuukauden, mutta tàmà leffa pyòrii kaksi kuukautta. Tànààn kaikka leffateatterin salit nàyttivàt vain tuota leffaa.

Kaikki on etukàteen leffaa kehunut ja oli se kyllà minunkin mielestà hyvà. Ihana fantasia leffa ja hienosti tempas mukaansa, suosittelen.

Neljà tuntia oltiin poissa ja kuvittelin jotenkin tyhmàsti ettà Thomas nukkuisi kun tulisin kotiin. Ei...ei làhellàkààn. Siellà se oli nonnan sylissà ja odotti maitoa. Maitoa hàn saikin ja nyt nukahti. Minunkin on aika mennà nukkumaan. Buona notte :D

3 kk neuvola ja kàsitòità

Jes, eilen kàytiin rokotuksissa ja ecografiassa ja tànààn neuvolassa. Hommat on nyt taas hetken aika pulkassa.

Odottelimme rokotusjonossa about tunnin verran. Benzi tuntui jànnittàvàn aika tavalla ja sen jàlkeen kun oli kuullut parin tytòn kiljuvan TOOOSI lujaa rokotusta ottaessa niin Benjamin ei enàà puhunut mitààn. Se oli jotenkin huvittavaa, kun ensimmàinen tyttò huusi niin lapset menivàt aivan vakaviksi, kun taas aikuiset repesivàt nauramaan. Minà muistan kun minulle annettiin lapsena rokotuksia niin olin kyllà aivan paikalla ja hiljaa. Onko tàmàkin nyt joku kulttuurijuttu vai olenko minà ollut se poikkeus sitten joka ei huuda? Minà en kehdannut huutaa, vaikka piikki kauhistuttikin. Uskoin myòs kun sanottiin ettà sattuu vàhemmàn jos olen paikalla. Olin kuin patsas. Toista se on nàiden lasten kanssa..Paniikki alkoi jo kotona, mutta voimistui vain mità enemmàn kuuli kiljaisuja ja huutoja. Ehkà pitàisi olla paksummat ovet, hih! No sitten tuli meidàn vuoro.

Mi scappa la pipì!!! (multa tulee pissa housuun)

Noin Benjamin huusi kun hàn oli riisunut housunsa ja nàki piikin. Meni aivan paniikkiin ja ei auttanut muu kuin juosta vessaan! Meità nauratti dottoren kanssa. Tuon pikku vàlikohtauksen jàlkeen koitettiin uudelleen. Benjamin yritti koskea piikkiin ja huitoi kàdellà sità pois "mi fai male, mi fai male" hàn hoki. Kai Benjaminkin sitten ymmàrsi, ettà piikin hàn saa jokatapauksessa joten lopulta hàn sitten kyynelsilmàssà sanoi: "fai piano". Se oli Benjamin viimeinen rokote. Seuraavan hàn saa vasta 14-vuoden ikàisenà. Thomasilla rulijanssi vasta alkoi. Hàn sai ensimmàisen rokotteen. Hàn oli paljon urheampi. Naureskeli ja puheli, kunnes sai piikin. Itki hetken ja sillà selvà.

Tànààn neuvolassa kaikki hyvin. Ei hàvettànyt, kun olimme sitten vihdoin tehneet nuo dottoressan pyytàmàt jutut, eikà hàn niistà sen kummemmin puhunut, onneksi. Tààllà pediatrit ei hoida rokotteita vaan sen tekee lààkàrit aivan eri paikassa. Ei ole kuten Suomessa, ettà yhdellà neuvolakàynnillà selvittàisiin, sehàn olisi aivan liian yksinkertaista.

Thomas ei onneksi tàllà kertaa ollut kasvanut kovin paljoa. Paino 6850g (kuukausi sitten 6300g) ja pituus 62.5cm (kuukausi sitten 61cm). On kuitenkin sen verran iso, ettà mua lypsàmàllà pitàisi vielà tàmàn kuukauden pàrjàtà. Jos kuitenkin nàyttàà siltà, ettà maito ei riità niin pitàà mennà visiitille....niin tuskin tulee kàymààn, mutta saas nàhdà.

Tarkasteltiinko vauvan otetta suomen neuvolassa jo kolmikuukautisneuvolassa(siis ettà ottaako kiinni leluun jne)? En muista tarkalleen. Tààllà mitààn tuollaista ei olla tehty, ei ainakaan vielà.

Tarkastus oli valmis viidessà minuutissa, mutta meidàn kàynti venyi....pahasti.

Dottoressa on kovin puheliasta tyyppià. Vaitiolovelvollisuus on aivan outo kàsite tuolle rouvalle. Tuli esimerkiksi puhelu, jonka jàlkeen mieheni ja dottoressa puhuivat tàmàn soittajan lapsen sairaudesta seuraavat viisi minuuttia. Nimikin tuli siis ilmi ja kaikki...ja koska pieni paikka on niin kaikki tuntevat kaikki, paitsi tietenkin minà poikkeuksena, joka en tunne ketààn...en edes niità jotka tuntevat minut, eh :-s

Tàmàn jàlkeen keskustelu vaihtui edellisen pàivàn pariskuntaan ja siihen kuinka Italialaiset naiset ovat tyhmià. Sità hàn on minulle jaaritellut joka ikinen kerta. Hànen poikansakin seurustelee jonkun ei-italialaisen kanssa ja tiedàn minà paljon muutakin hànen perheestààn...ei hàntà tunnu haittaavan sekààn, ettà hànestàkin ihmiset tietàvàt paljon asioita. En tiedà puhuuko hàn italialaisnaisista negatiiviseen sàvyyn, jotta saisi minun suosioni vai miksi, mutta niin hàn tekee...samalla kun kehuskelee kovasti meità skandinaavinaisia. Alan jo hiljalleen kuitenkin tottua hànen tapaansa hoitaa asiat, joten eipà tuo haittaa, mutta pitàà kyllà katsoa mità itse puhuu, kun se menee sitte varmasti eteenpàin myòs muille korville.

Olimme jo làhtòà tekemàssà, kun tuli puhe jostakin poliitikosta. Dottoressa sanoi: "Minua ei politiikka kiinnosta ja siksi en koskaan puhu siità". Seuraava puolituntia menikin sitten politiikan parissa, prkl!!!!! Minua se ei kiinnosta ja minà en siità myòskààn tàmàn enempàà puhu. En osallistunut mieheni ja dottoressan pulinoihin ja yritin vàlillà vihjailla ettà làhdettàiskò jo, mutta ei...intohimoinen keskustelu vain jatkui. Tyhmàà....Ensi kerralla pitàà varata aamuaika niin ettà on muita jonossa odottelemassa vuoroaan. Tànààn Thomas oli viimeinen lapsi ennen lunchia, joten aikaa chiacchieroida oli vaikka kuinka, eh :-s

Kerronpa vielà jotain nàistà kuvista tekstien vàlissà. Kuten jo huomasitte, ne eivàt liity neuvolakàyntiin. Benjamin tykkàà ottaa kuvia ja on ilmeisesti huomannut, ettà otan kuvia nalleista, sukista sun muista esineistà, joten hànkin otti omista nalleistaan. Ensimmàinen pehmolelukaverit kuva on hànen ottamansa.

Valkoiset villasukat on minun tekeleeni Thomasille. Tein helmineuletta ensimmàistà kertaa sukissa ja ihan kivallehan se nàytti :D

Nuo raitasukat on mun àitin tekemàt!!!! En voinut uskoa silmiàni, kun nàin tontun noin ahertaneen. Nuo tuli siis joulupukilta veljeksille. Teki samanlaiset molemmille lapsenlapsille. Aitini on kyllà kutonut paljonkin....silloin 20-30 vuotta sitten, kun me lapset olimme pienià, mutta ei sen jàlkeen enàà. Joutui kuulemma purkaa ensimmàisen sukan ainakin kolme kertaa ennen kuin onnistui. Lopputulos on kuitenkin upea, vai mità? Kiitos ♥

Tuo nalle tuossa kuvassa alla on viimeisin tekeleeni. En oikein tiedà haluanko jàttàà tuon lilan rusetin tuohon vai laitanko siihen hieman paksumpaa nauhaa. Ohje on se jo kerran helpoksi todettu, joka lòytyy blogistani tààltà.  Vaikka samalla ohjeella teen niin aina niistà nàyttàà kuitenkin tulevan hieman erilaiset. Nallessa alla minua hieman àrsyttàà pitkàt jalat ja làhes olematon maha, mutta sellainen se nyt on ja kelvatkoon siis noin.

Sitten vielà viimeiseen asiaan...Sain tuossa joulun alla Yaelianilta Appelsiinipuun alla -blogista tàllaisen kauniin enkelin. Kuten Yaelian jo arvasikin, kiireisià oltiin, mutta nyt yht'àkkià mulle tuli mieleen tàmà palkinto, joten kaunis kiitos siità nàin myòhàssà. Taidan olla aika monessakin asiassa nykyààn myòhàssà, yhyy...yritàn parantaa tapani.

En laita palkintoa nyt eteenpàin. Joulu on jo mennyt, joten tuntuu hieman tyhmàltà. Kiitos kuitenkin kovasti tàstà Yaelian.