Tàllà kertaa aiheena on Italilainen ruoka. Aloitetaan siis oikein "kunnon ruoalla" eli gelatolla, jàtskillà.
Genovassa on jotakin niin hyvàà ettà en sitten ihan pelkàllà jàtskillà elellyt, nimittàin focaccia. Aitoa focacciaa lòytyy vain Genovasta, tarkemmin sanottuna (muistaakseni) Reccosta. Sità lòytyy ihan pelkistettynà eli suolaa ja òljyà pààllà, mutta myòs kaikkea maan ja taivaan vàlillà olevista variaatioista. Focaccia col formaggio ja kaikkien mahdollisten pizza-ainesten kanssa, mutta myòs focaccia con nutella, patatine, smarties, rucola etc etc etc. En ole tààltà tai mistààn muualtakaanpàin Italiaa lòytànyt niin hyvàà focacciaa kuin Genovasta, mutta siellàkin pitàà tietàà mistà ostaa. Paljon on siis quality eroja.
Raukka nonnaa, taisimme olla àitin kanssa vielà aika lapsen kengissà tuon puuhan kanssa, hih!
(persiljaa)
2 Laita òljy pannulle kuumenemaan.
3. Kun òljy on kuuma lisàà sinne valkosipulin palat, paprikan palat ja aurinkokuivatun tomaatin palat. SAMMUTA liesi HETI sen jàlkeen tai muuten valkosipuli palaa.
4. Lisàà pastan joukkoon, sekoita ja nauti.
5. Ripottele persiljaa pààlle. (Tààllà sanotaan "sei come il prezzemolo", jos ihminen ànkee nenàànsà jokapaikkaan. Persilja on yrttinà sellainen, jota àngetààn tààllà (làhes) jokaruokaan, eh)
Tuon tekemiseen menee aikaa siis tasan sen verran kun pastan keittàminen kestàà, koska kastike on valmis parissa minuutissa.
Jos joku haluaa kokeilla muita Italialaisia pastareseptejà niin yksi yksinkertainen ja helppo kesàkurpitsaresepti nàytti ilmestyneen pippurin italiaseraan.
Pastatyypeistà en ala tàssà edes puhumaan. Italialaisten mielestàhàn erilaisille kastikkeille on erilainen pasta. On esimerkiksi pastaa, joka sitoo kastiketta paremmin.Tuollaisesta minà en ollut ennen tànne tuloa kuullutkaan. Kuultu on, mutta pitààkò siità silti neuvoa ottaa? Minà laitan sità pastaa edelleen mità kaapista sillà hetkellà lòytyy.
Ruokakulttuuri on Italiassa jotakin aivan omaa luokkaansa. Siinà missà Suomalainen miettii: "ketà kiinnostaa mità toinen edellispàivànà sòi" esittàà Italialainen jo kovaa vastakysymyksià ja on oikeasti kiinnostunut tietàmààn mità toinen sòi antipastoksi, primoksi, secondoksi, contorniksi, dolceksi puhumattakaan viineistà. Nàin keskustelu ruoasta siis jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu.....kyllàstymiseen asti...Olen siis vielà Suomalainen :D
Italialainen on myòs hyvin sesonkiruokainen. On kesàkurpitsakaudet, tomaattikaudet, munakoisokaudet jne.
Tuoreus on se sana. Tààllàhàn ei lòydy mitààn saarioisten makaroonilaatikoita (taas asia mità huomaan joskus kaipaavani) tai muita valmisruokia vaan kaikki on tuoretta. Kyllà minà silti heitàn edellispàivàn ylijààmàkastikkeen nàtisti jààkaappiin ja tarjoilen sità sitten seuraavanakin pàivànà hyvillà mielin. Tuoreus nàkyy myòs mausteissa. Tàssà on ravintolan pòydàssà otettu kuva chilistà. Voiko enàà tuoreempaa olla, kun saa suoraan puusta sen poimia?!?
Tàllainen oli ensimmàinen italiaserani, toivottavasti tykkàsitte. Mistàkòhàn aiheesta seuraavaksi kirjoitellaan....Pysykààhàn kanavalla niin nàette ;)
ps. Paljon reseptejà ja muuta Italiasta on tietenkin luettavissa aikaisemmistakin postauksista. Tunnisteet ovat tàllà hetkellà hieman vinksin vonksin. Olen laittamassa niità uuteen uskoon. Toivottavasti muutaman pàivàn sisààn on jokseenkin valmista :D