Näytetään tekstit, joissa on tunniste Laukku. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Laukku. Näytä kaikki tekstit

maanantai 26. huhtikuuta 2010

Kasseja ja pussukoita

Nyt kun tuli tuossa edellisessà postauksessa puhetta kielestà ja kuinka on tàrkeàà, ettà lapselle yksi aikuinen puhuu aina samaa kieltà ja kuinka mm meidàn tapauksessa italia tulee vahvemmaksi viimeistààn sitten koulussa. Kyllàhàn se noin on ja huomaan vàlillà huvittuneena Benjaminin sanojen unohduksia. Arjessa on paljon sanoja joita hàn ei vain yksinkertaisesti muista enàà suomeksi. Esimerkiksi mummin kanssa jutellessa ei muistanut miten sanotaan "kurkku on kipeà". Minulle puhuessaan hàneltà tulee usein myòs italian sana ja suomen taivutus esimerkiksi cartolinassa. Cartolina = kortti ja siihen suomen -ssa -pààte. Tàllaiset jutut ovat kuitenkin arkea eikà pahemmin liikuta, mutta hauskaksi asia muuttuu siinà vaiheessa, kun poika haluaa vaikka muroja. "Aiti, mà haluan muruja" Musta tuo muru on jotenkin todella looginenkin sana pikkuisille murosille vai mità? En halua edes korjata tuota sanaa vaan nykyààn meillà syòdààn muruja...paljon sòpòmpàà :D
Eilen hàn kertoi jotakin mikà oli sattunut pari pàivàà sitten eli ylieilen. Nàmà ovat taas sanoja joita hàn pienessà pààkopassaan pohtii. Ei vàlttàmàttà vielà tunne sanaa, mutta keksii itse mikà se voisi olla. Jos on huomenna ja sen jàlkeen ylihuomenna niin onhan tàmàkin taas loogista ettà eilistà ennen tulisikin ylieilinen....tai alieilinen...mikà ihme toissapàivà?



No joo, en takerru sen enempàà noihin kielijuttuihin. Ne ovat hauskoja siinà hetkessà, mutta nàin kirjoitellessa ei ehkà niin hubaisaa.



Tulinkin tànne tànààn esittelemààn uuden kesàkassini, tai kaksi. Itsetehdyt, tai vàhàn mamin avustuksella, hih!



Onhan mulla ollut kàssàà, mutta siità on niin perhanan monta vuotta ettà paljon on unohtunut. En haluaisi omilla kokeiluilla heittàà kankaita hukkaan. Niinpà nàinkin àidin tààllà ollessa taas oppimisen mahdollisuuden. Halusin rantalaukun ja Ikea reissulla ostettiinkin kankaita. Aiti osti joihinkin verhoihin ja minà pariin laukkuun.
Melkein meinasi jààdà kankaat ostamatta kun nàin pelottavan fai-da-te -kyltin. Ettà tee-se-itse, ehehe....Ei muuta kun mittailemaan ja punnitsemaan ja vaikka mità. Siinà oli kuitenkin pari tyttòà, jotka sanoivat homman olevan ihan facile, joten uskaltauduimme kokeilemaan ja kyllà se ihan helppoa sitten lopulta olikin :D





Kotona laukkua opetellessa se opettelu menikin sitten hieman sivusuun. Ei mennyt niin, ettà minà teen ja "opettaja" neuvoo vaan minà sivusilmàllà aina vilkuilin samalla kun viihdytin Thomasta. Taisin kàydà siinà vàlissà vieraisillakin ja kotiin tullessa MUN tekemà laukku olikin jo sitten valmis, jee  jee :D







Kuten kuvasta nàhdà saattaa, laukku on toooooooosi iso. Just sopiva biizille. Mahtuu varmasti 4 pyyhettà ja jotain muuta pikkukivaa mukaan :D Kuvat olisivat varmasti olleet mukavampia, jos laukussa olisi ollut jotain sisàllà, mutta enhàn mà sità tajunnut ajoissa, eikà sità voi multa vaatiakaan! ;)



Toinen laukku, jonka tein ihan pari pàivàà sitten on tàssà.


Aitin opeilla menin siis ja ensiksi leikkasin tietenkin kankaat.



Taitoin laukun suualueen about 2cm ja sitten vielà 4cm. Lisàksi kuvassa on pikkusisàtasku, jonka tein ja jonka àitinikin oli tehnyt tuohon raitalaukkuun.


Laukun pohjan tein vetàsemàllà pohjan kulmasta niinku tuossa alemmassa kuvassa, jos siità nyt mitààn tajuaa.




Tietty mà vedin ekax ne kolmiot vààrinpàin ja sen takia mun laukun syvyys lyheni sellaset 10 cm, mut ei se haitannut lopulta ollenkaan. Tuosta yo kuvastsa nàkyy hieman làhempàà mille se pohja sitten nàytti ihan ulkoapàin. Reunoissa ja muissa kàànsin kangasta n 1.5 cm.



Hihnat taitoin ao kuvan osoittamalla tavalla ja ompelin kaikki reunat suoralla.


Tais olla aika tylsià kuvia, eh. Laitoin tàhàn kuitenkin nyt hieman ohjeistusta ihan vaan jo itsellenikin, jotta joskus tulevaisuudessa tulen muistamaan edes sinnepàin, ettà mitenkàs se laukku oikein tehtiinkààn.


Kangasta jài sitten ihan vàhàn yli ja innostuin muistelemaan kuinka se vetoketju oikein ommeltiinkaan kankaaseen kiinni. Niinpà tein Benzille Bakugan pussukan.



Pikkutasku korteille ja isompi pussukka itse bakuganeille.


Poika oli todella iloinen tuosta pussukasta ja varjeleekin Bakuganejaan tarkasti. Harmiksemme huomasimme tànààn, ettà pari kertaa esitetty Bakugan ei enàà tulekaan TVstà. Ei tainnut olla kovin suosittu lastenohjelma sitten kuitenkaan. Tààllà fanitus kuitenkin jatkuu.


Olis nyt ollut edes vàhàn àijàmàisempi kangas, mutta kun ei.



Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille :D