Vauvantuoksuista arkea

Vauvantuoksuista arkea ollaan tààllà nyt vietetty. òisin valvotaan ja pàivisin ollaan T:n vieressà, ettà hàn tuntee làheisyyttà eikà itke, eh. Uusi kotini on tàtànykyà sànkyni. T on jo nyt oikein kunnon mammona (mamman poika, kuten italianot liian usein ovat). Ei suostu nukkumaan kun minun làhellà.




Tuo pinnasànky taitaa jààdà meillà vain koristeeksi, eh. Toimii nimittàin pelottavan hyvin heràtyskellona. Sinne kun vaavin yrittàà laittaa niin heràtys viiden minuutin sisààn on taattu. Tuon vuoksi T nukkuukin nykyààn vieressàni...pàivin ja òin. Pitàisi opettaa nukkumaan tuonne sànkyyn, mutta ei se vain kày niin helposti.




B on nyt vihdoin pààssyt myòs tutustumaan omaan pikkuveljeensà. On kyllà ylpeà isoveli ja jopa òisin tuli katsomaan mità se pikkuveli puuhastelee. Se tàytyi tietenkin kieltàà ja nyt hàn hoitaa veljeààn pàivisin.

Hieman on B:llà vielà hutera ote, mutta eikòhàn se tàstà hiljalleen parane.

Jonkinverran on B:nkin asioita hoidettu. Meillà oli ensimmàinen vanhempainilta. Hieman on keskittymisvaikeuksia, mutta ei tappele, kuten muut pojat kuulemma tekevàt. Ei aluksi ymmàrtànyt koulun ideaa. Jos opettaja pyysi esimerkiksi kuuntelemaan satua saattoi B sanoa, ettà ei halua vaan aikoo nyt piirtàà, eh. Nuo olivat kuitenkin vain ensimmàisen kuukauden ongelmia ja nyt kehui erittàin hyvàksi piirtàjàksi ja viisaaksikin jopa, jej :D Toistaiseksi siis koulussa kaikki hyvin :D

Kotilàksyjen kanssa samanlaisia keskittymisvaikeuksia on ollut havaittavissa. Kokoajan pitàà vieressà vahtia tai muuten poika puuhaileekin jo jotain aivan muuta kun sità mità pitàisi. Opettaja on joskus kirjoittanut BRAVO vihkoon, jos làksyt on hyvin tehty. Pari pàivàà sitten B teki làksyt hyvin ja sanoimmekin vitsillà, ettà voit kirjoittaa siihen bravo. Noh, B teki tyòtà kàskettyà ja jopa matki pelottavan hyvin opettajan tyylià kirjoittaa. Koulussa opettaja sitten torui B:tà, ettà ei hàn itse voi sità bravoa kirjoittaa. B vastasi sitten, ettà isi sanoi ettà voin kirjoittaa. Vàhànkò repesin kun kuulin tuosta, hih! Opettaja pitàà meità varmaan aivan idiootteina, hih.....tai siis ainakin G:tà, hihih!!! ;)

Paljon on tehty asioita ensimmàistà kertaa T:n kanssa. Olimme kylàllà hieman vaunuttelemassa ensimmàistà kertaa. Mulla oli muka toppatakki pààllà, koska niin nàmà muut tààllà olivat pukeutuneina, mutta aika nopeasti se toppatakki kyllà heitettiin sivuun.

Ensimmàinen kylpykin on nyt takanapàin. Hyvin tuntui T vedessà viihtyvàn. B:lle tuli outo paniikki vettà kohtaan siinà 9kkden iàssà. Toivottavasti samanlaista pelkoa ei T:lle tule.

Myòs ensimmànen vierailu on takanapàin. Menimme nonnien luo syòmààn. Erittàin ylpeà oli nonno vaavia pidellessààn, vaikka aluksi hieman pelottikin. On ne vauvat vaan niin pienià aluksi, ettà jonkinsortin epàvarmuus ainakin miehillà tuntuu vauvoja kohtaan olevan.



Myòs ensimmàinen perhekuva on otettu, jee jee. B ei kyllà tykànnyt olla kuvattavana tàllà kertaa, heh. Tàytynee ottaa uusi kuva pikimmiten.

Tàllaista tààllà tàllà kertaa. Kirjoitustahti nàyttàà hidastuneen. Alkaa tulla tekstià varmasti aika epàtasaisin vàliajoin, nyt kun tààllà perheessà komentaa tuollainen pikkumies...ja on kuulkaas aikamoinen pomottelija!!! Heti eikà hetkenpààstà!! ;)

ps. Hyvàà halloweenià....En olisi tuotakaan juhlaa tàssà hàrdellissà muistanut, ellei scuolabussin kuski olisi aamulla hakenut B:tà halloween hattu pààssà. Hatussa oli suuri kurpitsan kuva. Jostakin syystà minulle kurpitsasta tuli mieleen vain eràs bloggaaja, hihih!

Saanen esitellà uusi tulokas T ♥

Kotiin on pààsty ja hieman saatu myòs levàttyà, eli eikòhàn tàssà ole taas aika kirjoittaa.
Tàssà kuva vielà mahani kanssa. Olemme juuri làhdòssà sairaalaan.





T on nyt sitten syntynyt 12.10.2009. Ei tullut nelikiloista kuten kovasti lààkàri epàili vaan 3550g ja 49.50cm.



B piteli jo sairaalassa pààtààn ja puhua pàlisi minkà kerkesi, kun taas uusi tulokas on niin pieni ja hauras. Ei tule kuuloonkaan, ettà edes vàhàn kannattelisi pààtààn ja muutenkin mielipuuhia on nukkuminen ja tutin tai tissin imeminen.

Me olimme valinneet yksityisen klinikan missà leikkaus tapahtuu. Sairaala olikin siisti eikà pààllepàin valittamista ollut, mutta mutta...Sairaala oli shokkeja shokkien perààn.


Operointihuone oli jotakin aivan jàrkyttàvàà. Olihan siellà toki siistià, mutta se meno oli kyllà jotain aivan muuta kun rauhallinen leikkausympàristò. Huoneeseen tuli ja meni vaikka kuinka paljon ihmisià, lààkàreità tai hoitajia toki kaikki, mutta eivàt he kaikki siellà kyllà minun leikkausta varten olleet.
Minua vastassa oli 4 nuorta miestà (muutaman vuoden minua vanhempia). Yksi nàistà miehistà heitti vitsià, ettà olen varmasti Nigeriasta, koska olen niin "tumma". Kehuivat kuinka kaunis olen, joka tuntui kyllà erittàin sopimattomalle siinà tilanteessa. Yksi miehistà totesi, ettà olen kuin SE Heidi. Tààllà on pyòrinyt lastenohjelma jonka nimi on Heidi ja olen kuulemma aivan kuten hàn. Sitten he alkoivat laulamaan Heidin tunnusmusiikkia...Lauluun yhtyi vihdoin tanssillaan huoneeseen saapunut anestesialààkàri. Hàn tuli huoneeseen ehkà noin puolisentunnin odottelun jàlkeen, ja odotellessa jutusteltiin siis noiden miesten kanssa. Eihàn noissa puheissa olisi ollut mitààn pahaa, mutta koko keskusteluiden ajan olin istumassa heidàn edessààn ALASTI!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Nolostuin jo riisuutuessa, mutta eihàn se ollut sitten mitààn siihen alastikàytyyn keskusteluun verrattuna. Nyt ymmàrsitte varmaan miksi kehuminen tuntui hieman sopimattomalle siinà tilassa, eh. Ymmàrràn toki, ettà tàmà on heidàn tapansa saada ihminen rentoutuneeksi, mutta sanonpa vain, ettà rentoutuminen oli tilastani kyllà kaukana!!!

Olen tottunut myòs, ettà lààkàrit ovat asiallisia ja ammattimaisia, ehkà vakaviakin. Ja nyt piti sitten luottaa laulavaan ja tanssivaan anestesialààkàriin....IIIIIK!!!! Leikkuaksen aikana oloni oli hieman sekava....pyòrrytti ja vàsytti....ja yhden miehen tyò nàyttikin muuttuneen minun hereillà pitàmiseen. Ja oih, sità hellyyttà....mies làppàs, tai oikeestaan LòI ihan kunnolla mua naamaan aina kun silmàt painuivat kiinni....oisin tarttenu puudutusta ehkà poskiinkin, hih!
Tàssà nyt oli vain muutama kummastuksenikohde opierointihuoneesta.


Leikkaus meni kyllà hyvin. Mietin tàssà onko anestesioitakin eritasoisia, sillà se mità tunsin oli jotain aivan muuta, kun mità Suomessa keisarinleikkauspòydàllà. Oletteko muuten saaneet sykkeenne nousemaan làhes 200aan vain makaamalla? Mun syke oli vaivaiset 198!!!!!!! hihih! Noh, en saanut sydàrià, vaikka olo sille ajoittain tuntuikin.




Kolmen tunnin tarkistuksen ja tarkkailun jàlkeen vaavi oli valmis viereeni. Nàmà kaikki kuvat ovat T:stà kun hàn on vain muutaman tunnin ikàinen.


Yksityisyys oli sairaalassa sana jota ei tunneta. Olin huoneessa erààn todella mukavan naisen kanssa ja mennessàni vessaan en laittanut ovea lukkoon, koska tuo nainen ei vessaan tule jos minà siellà olen...sen sijaan hoitajat tulevat, prkl!!! Olin juuri pisulla, kun oveen koputettiin. "Un attimo" pieni hetki, vastasin. Se taisi olla hoitajalle selvà sisààn -kutsu, sillà hoitaja avasi oven ja sanoi, ettà minulle pitàà antaa antibioottipiikki. Sanoin, ettà olen minuutissa valmis, mutta se oli hoitajalle liikaa. Minun tàytyy antaa tàmà heti....ja niin hàn pisti persuksiini piikin...ja kyllà, VESSASSA!!! PRKL!!! Ei oo tainnut hetkeen vi***taa joku asia niin kovaa, kuin sillà hetkellà se nainen. Siità làhtien lukitsin oven vessaan mennessàni. Tàmàn oppi myòs tàmà toinen nainen huoneessa. Kerran hàn oli vessassa ja siivoja meni koputtamaan. Jostakin syystà huonetoverini luuli ettà minà koputin oveen ja siksi hàn avasi oven. Siivoojan tàytyi vaihtaa roskapussi vessasta!!! Ja nàhtàvàsti juuri tuolla samaisella sekunnilla!!!! En tajua, eikò oikeesti voi odottaa parii sekunttia..eihàn italiaanot ole koskaan aikaisemminkaan olleet niin minuutin pààlle?!?!


Myòs lastenhoitotavat olivat erilaiset kuin Suomessa. Suomessa annettiin lapselle lisàmaitoa, kunnes àidillà alkoi maito kunnolla nousta. Toki otettiin rinnalle, jotta tulee stimulaatiota, mutta itse maidon lapsi sai kuitenkin lisàmaidosta. Tààllà meidàn raukka vaavi laihtui 300g kahdessa pàivàssà, koska hànelle ei lisàmaitoa annettu. Sanottiin, ettà lapsi voi olla neljàkin pàivàà ilman ruokaa ennen kuin tarvitsee ravintoa. Tuntui todella kurjalta kuulla tuo, koska minà olin olettanut ettà lapsi saa lastenhoitohuoneessa lisàmaitoa. En ollut ainoa àiti, joka nàin oli luullut ja kovasti joutui pediatri selittàmààn toimintatapojaan, mutta tottakai hàn ammattilaisena on oikeassa...ehe....T olikin ensimmàiset pari pàivàà TODELLA riippuvainen tutista ja muutenkin imemisvietti oli valtava. Levoton lapsiraukka. Lapsi rauhottui vàlittòmàsti kun sai vihdoin ja viimein sità lisàmaitoa.

Sain valitusta myòs siità, kun pidin lastani làhellà. Olisi kuulemma pitànyt pitàà siellà omassa sàngyssààn. Minà vàhàt vàlitin siinà vaiheessa heidàn kommenteistaan vaan tein niin kuin minusta hyvàlle tuntui. Minusta lapsen tulee saada làheisyyttà àidiltààn. Ehkà he sanoivat noin, koska minut oli kuitenkin juuri leikattu...ehkà ei.


B ei pààssyt sairaalaan katsomaan minua tai vauvaa. Ikàraja 12!!! Mielestàni aivan tyhmà sààntò lastenosastolla. Kyllàhàn veljet ja siskot ovat aina sairaalaan pààsseet uutta tulokasta katsomaan!!! Sàànnòissà oli myòs yksi hauska kohta: "Oman tuolin tuominen sairaalaan kielletty". Ihmettelin tuota sààntòà ààneen ja hoitaja selittikin minulle, ettà heillà on ollut joskus vaikeuksia saada sukulaiset pois sairaalasta, koska he pystyttàvàt oman "camping" paikan aurinkotuoleilla sun mulla, hih! Italialalaisista voin kyllà hyvin kuvitella jotain vastaavaa, joten varmasti han hyvà sààntò, hihih!!! Sairaalan kàytàvistà oli myòs tuolit poistettu samasta syystà, hih!


Ruoka oli aivan kamalaa....pastaa ja jotain litkua ensimmàine pàivà ja sen jàlkeen normiruokaa. Aamupalaksi kahvia, teetà tai kuumaa maitoa sellaisen kovan leivàn kanssa, jonka pààlle marmelaadia, YòK!!! Onneksi huonekaverin sisko tiesi mità kaipasimme ja kàvikin aamulla baarin kautta hakemassa meille kunnon aamupalat :D


Suomessa sairaaloissa annetaan myòs usein se oma rauha. Meità sen sijaan kàvi tapaamassa myòs muut sairaalassa olevat. Eràs nainen, jonka olin kerran aikaisemmin nàhnyt odotti kaksospoikia ja hàn tuli jatkuvasti huoneeseemme. Se oli kivaa vaihtelua, sillà hàn oli hauskaa seuraa. Kuinka usein Suomessa ihminen kehtaisi mennà viereiseen huoneeseen jutustelemaan, jos hàntà ei olisi sinne ensin muutamaa kertaa kutsuttu? Voi toki olla ettà nàin kày, mutta minulle ei ainakaan ole mitààn tuon suuntaistakaan Suomessa sattunut. Hàn oli muuten ilmoittanut lààkàrilleen haluavansa samanlaiset lapset kuin minun pikku T. Minusta se oli ihanasti sanottu.

Kaikenkaikkiaan sairaalassa meni asiat kuitenkin hyvin. Erilaisia tapoja oli paljonkin, mutta yritin olla liikaa tuomitsematta vaan làhinnà vain kummastelin.
Ollaan oltu kotona nyt viikko. Vaavilla on rytmit vielà aivan sekaisin ja yòllà valvottaa, kun taas pàivisin nukkuu. Sairaalassakin T tuotiin minulle jo viideltà aamuyòllà joka yò, vaikka ilmoittivat lapsen olevan hoidossa klo 00-06. Alkoi kuulemma huutamaan niin kovasti, ettà siksi toivat lapsen minulle...ja samalla myòs huonekaverini vaavin, hihih!


Ensimmàinen neuvola oli tànààn. T:llà kaikki hyvin. Nyt painoa jo 3700g, joten on lihonut puolikiloa sairaalasta pààstyààn!!! Tiedà nyt sitten punnitsivatko ihan samalla tavalla. Puolikiloa tuntuu niin suurelta luvulta, mutta pààasia ettà ruoka maistuu ja vauva vahvistuu :D


Elàmà hymyilee ja tààllà kotona on nyt kaksi onnellista vanhempaa ja iloinen isoveli ja tietenkin uusi tulokas :D
Huomenna tulee àitimummikin Suomesta tutustumaan uuteen lapsenlapseensa.

Tànààn sairaaaan....IIIIIIIK!!

Tààllà elellààn nyt jànnià hetkià. Tànààn pitàà mennà sairaalaan valmistautumaan huomiseen leikkaukseen. Pitàkàà peukkuja et kaikki menee hyvin ja huomenna meillà on sitten uusi ihana nyytti perheessàmme :D :D :D :D :D :D :D Kovasti tààllà ollaan jo uteliaita nàkemààn poitsu ensimmàistà kertaa :D

Me pààtettiin grillailla eilen illalla nyt vielà kun saadaan olla "rauhassa". G kàyttàà grillauksessa mausteena balsamicoa. Salaatissa sità en voi sietàà, mutta lihassa hyvàà.

Neuleasioihin. Mà sain kun sainkin sen paidan valmiiksi ennen sairaalaan menoa. Se on vielà aivan liian iso vaaville pààlle puettavaksi, mutta ainakin se on valmis. En ole kostuttanut ja silittànyt sità vielà, joten jàlki ei ole vielà niin tasaista kun mità voisi olla...itseasiassa todella epàtasaista, mutta saa luvan kelvata ensimmàiseksi palmikkotyòksi. Lisàà paidasta edellisessà postauksessa, josta myòs linkki ohjeeseen on poimittavissa.

B tuli tànààn kyselemààn kun vàànsin tuota....

...ettà onko vauvan paita jo valmis. Minà sanoin ettà on. B sitten: "No ootko tehnyt sille villasukat, ettei sen tuu kylmà". Joo nekin on vamiit. Toinen niin huolehtii jo pikkuveljestààn. Mutta tapa miten hàn asian ilmaisi sai vaikuttamaan siltà, ettà vaavilla ei muita vaatteita olisikaan kun nuo minun vàsààmàni vaatteet, eh....kuinka vààràssà hàn onkaan.

Villasukista tuli kyllà niin miniminikokoiset, ettà saas nàhdà meneekò ne edes vastasyntyneelle.

Tànààn askarreltiin vielà B:n kanssa. Ajattelin, ettà voisin viettàà hànen kanssaan hieman laatuaikaa vielà ennen kun meità on yksi lisàà.

B halusi tehdà tuollaisen pikku paperilaukun ja halusi koristaa sità

Spiderman-tarralla. Tuossa meidàn molempien taidonnàyte. Kuten huomaatte, jàlki on samanlainen aikuisella ja lapsella, joten tyò on oivallinen toteuttaa lapsen kanssa. Tuossa on pieni pieni tasku, mutta ei sinne kyllà muuta saa àngettyà, kun jonkun paperilappusen...jonkun kivan pikku viestin ehkà ;)

Mà innostuin niistà leimasimista, mutta en ole niità (vielà) hankkinut. Leimasimien sijaan kàytin nàissà korteissa vielà helpompaa tapaa eli tarroja. Kirjoitus on sellaisella hiletuubilla taituroitu. Todella nopeat ja yksinkertaiset kortit toteuttaa.





Kun minà tein kortteja niin B pààtti tehdà tuollaisen pupunaamarin. En tiedà mistà oli idean saanut, mutta kovasti tuntui lopputuloksesta pitàvàn, hehe!

Ehe..nyt mà poistun. Pitàkàà nyt mulle peukkuja myòs, ettà ne hoitajat ei kauheesti hòsàis ja kaikki menis hyvin....nyt pitàà kiiruhtaa....moikka...nyt tuleekin sitten hieman pidempi paussi seuraavaan kertaan.....Ciao a tutti :D

Neulomista...Kutomista....kumpaa tàmà on? Mikà niiden ero on?

Mikàs onkaan se noloin vaatekappale, jota lapsena olet ehkà joutunut kàyttàmààn? Mun mielestà ne on VILLAHOUSUT! En kyllà itse muista kàyttàneeni niità lapsuudessani, paksuja sukkahousuja kyllà...ja ne ei silloin olleet làhellekààn yhtà sòpòjà, kun nykyajan Hello kittyt sun muut. Noh, minà pààtin tehdà villahousut meidàn pikkuiselle, reilu mami kun olen, kjàh kjàh!!! No joo, eihàn ne ole nolot, kun kyseessà on ihan vauva ja vaate ehkà kokoa 68, eihàn? ;)




Hehe, joo ja vàrikin on se kaikista pahin eli ruskea, mutta kyllà mà tiedàn, ettà pààllà ne muuttu sitten ihan sòpòiksi pòkiksi.


Ohjeesta en voi sanoa kovinkaan paljoa, sillà ajattelin tehdà vaaville haalarin tàllà ohjeella. Ruskea oli vàrinà kuitenkin niin synkkà, ettà totesin housujen olevan parempi vaihtoehto kuin koko vaavin peittàvà tumma haalari. Pultut olen siis tehnyt suurinpiirtein ohjeen mukaan, mutta muuta sitten en. Vyòtàrò ja pulttujen joustin on taitettu kuvassa kaksinkerroin, joten on sitten hieman varaa muokata oikeankokoiseksi lapsen koosta riippuen.




Nuo housut oli loppujen lopuksi aika helppo tyò toteuttaa, eikà aikaakaan kulunut liikaa :D


Sitten mennàànkin tyòhòn mità olen nyt tekemàssà. Tàssà ei voida puhua helposta samana pàivànàkààn!!! Meitsi pààtti kokeilla palmikoiden tekoa ensimmàistà kertaa. Sanotaan, ettà palmikoiden teko on muka helppoa, mah... Kaikille ensikertalaisille tiedoksi, ettà jos haluatte kokeilla palmikoiden tekoa niin àlkàà hyvàt ihmiset olko nàin tyhmià kuin minà, ettà valitsette tyòn joka on tàynnà erilaisia palmikoita!!! Voi apua, mitàkòhàn tàn blondin pienessà pààssà taas oikein liikkui. Enhàn mà tajunnut yhtààn missà alkoi yksi palmikko ja missà toinen loppui....Kamalaa matematiikkaa koko tyò!!! Lisàksi piti kàyttàà apupuikkoa, jota minulla ei tietenkààn ole (kàytin jotain ylimààràistà puikkoa vain) niin puikot sitten tippuilivat ja siinà olikin sitten ymmàrtàmistà, ettà mitenpàin ne pitàà takaisin poimia tai mikà neulotaan ensin, eh. Ensikerralla aion kyllà tehdà ihan parin palmikon juttuja enkà mitààn làhimainkaan nàin monimutkaista, vaikka palmikkoja villasukkiin tai jotain.....jotain ihan helppoa...jos en nyt sitten kyllàsty aivan tàysin palmikoihin jo tàssà ensimmàisessà palmikkotyòssàni. AAAARGH!!!!

Anyways paitaa siis aloin tekemààn ja ohje lòytyy Drops Designin sivulta tààltà.
Ei ole vielà valmis, mutta tàssà jotakin osviittaa missà mennààn.




Jotenkin noi hihat nàyttàvàt pelottavan lyhyiltà, mutta tein ne kyllà jo nyt hieman ohjetta pidemmiksi, joten tiedà nyt sitten missà se juju piilee ja kuinka paljon noihin hihoihin tulee lisàpituutta sitten kun hihat yhdistetààn tuohon keskipalaan.


Ai niin ja sitten tàmàn palmikon ohje oli tehty tuollaisin ruutupiirroksin mikà tuossa alla on. Joo ja noitakin hemmetin piirustuksia oli sitten kolmea erilaista joita piti yhdistellà sekaisin ja olin kyllà aika pirhanan ylpeà, kun olin ainakin osan kuviosta ymmàrtànyt. En ole ikinà neulonut mitààn tuollaisten piirustusten ohjeella. Nyt kysymys kuuluukin MIHIN SUUNTAAN NOITA RUUTUPIIRROKSIA PITàà LUKEA? Jos olisin Suomessa kiiruhtaisin mummon luo. Hànen apuaan olisi nyt tarvittu!




Minà saatan ajatella hieman nurinkurisesti, mutta luin ohjetta oikeasta alanurkasta vasemmalle ja kerros kerrokselta ylòspàin, eli aivan erisuuntaan kuin miten esim lukisin kirjaa. Jotenkin se tuntui vain loogisemmalta koska tyò kuitenkin etenee oikealta vasemmalle ja alhaalta ylòs. Ajattelevatko nuo kaavantekijàtkin nàin loogisesti vai aivan nurinkurin???

Kyllàhàn tuo mun neule nàyttàà menneen ihan hyvin eteenpàin luen kaavoja sitten oikein tai vààrinpàin, mutta olisi kiva jatkossa tietàà miten noita piirustuksia tulisi ihan oikeaoppisesti lukea?


Olen kutonut usein automatkoilla, mutta tuota paitaa tehdessà se ei onnistu, kun joudun olemaan niin keskittynyt laskemiseen ja kaavojen lukemiseen. Olen siis paidan ohella tehnyt vaavin sukkia. Olen itselleni luvannut, ettà en tee kahta tyòtà samaan aikaan, mutta vàlillà tuo paidan teko on vain ollut niin toivotonta, ettà on ollut ihan pakko hieman helpottaa tyòntekoa ja heittàà aivot narikkaan.




Tuollaiset babynsukat tein ihanasta NOVITAn Sorbet (vai onko se Sarbet?) pòrròlangasta. Kaava omasta pààstà. Kivan pehmoiset tuli ja helpotkin oli tehdà, tykkààn :D Alla nàkyy punaisesta sorbet keràstà millaista palluralakaa tuo sorbet ihan oikeasti on. Tyòtà tehdessà pallurat eivàt silti haitanneet, koska eivàt olleet mitààn solmukiekuroita vaan ihan vaan jotakin kangaspalloja tai miksi noita voisi kutsua. Katsokaa kuvasta.



Meidàn baby on saanut jo vaikka mità vaatteita lahjaksi ja yksissà sukissa oli tuollaiset kovat....òòò..muotit?!?...eli sain nyt sitten puettua nàmà minun tekemàni sukat myòs muotteihin ennen kuvan ottamista ja kyllà helpotti :D Ainakin saa selvàà, ettà kyseessà on sukat, eikà vain jotain karvakasaa, hih!




Ruoaksi tein spaghettia. Erittàin helppoa sellaista. Spaghetti kypsymààn ja sitten kastikkeeseen.

JAUHELIHAKASTIKE

Jauhelihat paistumaan jonka jàlkeen puolikas pussi ranskalaista sipulikeittoa pieneen mààrààn vettà. Lisàsin siihen nonnan antamaa tomaattikastiketta ja Voila, se oli siinà. Hieman parmiggianoa pààlle ja YAMMY! Tuo sipulikeitto on hyvò laiskan apulainen, sillà nàin ei joudu lisàilemààn mausteita tai edes leikkaamaan sipulia. Jàà itkut itkemàttà, jee jee :D



Eilen naapurin pikkumummo tuli visiitille. Heidàn poikansa meni naimisiin viimeviikonloppuna. Me olimme laiskoja ja jàimme kotiin. G vei vain lahjan. En ole tavannut tuota mummoa kuin kerran koomisessa tilanteessa. Olin pari viikkoa sitten pyòràilemàssà B:n kanssa ja yht'àkkia alkoi sataa. Tàmà nonnina sitten huomasi minut ja juoksi sateenvarjo kàdessà luokseni. Oli tarjoamassa minulle sateenvarjoa, vaikka olin jo màrkà ja kotiin oli matkaa tuossavaiheessa enàà noin 20 metrià. Italialaiset on tehty sokerista. Heille pieni kastuminen tarkoittaa flunssaa ja kuumetta. Myòs sentin pituinen tukka tulee fòònàtà kuivaksi ennen ulosmenoa. Tuo tuli selvàksi silloin kun kàvimme uimahallissa. En ymmàrrà tuota heidàn tapaansa olla niin huolissaan jos ihminen vàhàn kastuu. Minulle se oli làhinnà virkistystà. En ole Italialainen, en tehty sokerista.
Eh...taas meni hieman asian sivuun, mutta tuo nonnina tuli siis meille kàymààn, koska emme olleet pààsseet hàihin ja hànellà oli meille bomboniere ja dolceja, koska emme pààsseet hàihin syòmààn.....tàssà olkaa hyvà...Grazie grazie...





Onneksi nonnina làhti nopeasti ja pààsin avaamaan dolcepaketin. Kuiville nàytti pààltàpàin, mutta se oli vain harhaa....yksi keksi, kaksi keksià, kolme keksià, neljà keksià, viisi keksià, kuusi keksià....HUI!!! Tuolleen ne sitten vain illan mittaan katosivat.....melkein kaikki. B auttoi parilla keksillà ja G:lle jàtin jotain jàmàkeksejà, jotka eivàt nàyttàneet niin herkullisilta, reilua, hih :D

Tàllaista tàllà kertaa. Nyt pitàà mennà sairaalaan perustarkastukseen. Viikon vàlein nyt kàydààn, kun viimeisillà viikoilla ollaan. Nyt 38+3! Poltin eilen mahani, joten nyt hieman pelottaa laittaa ne kuunteluremmit pààlle, ettei siihen rakkulaan satu. Ei se mikààn iso jàlki ole. Vàhàn kuuma pelti siihen osui.....En ole oikein tottunut tàmàn mahan mittasuhteisiin. Se on aina tiellà, hih! Tykkààn siità silti :D

Suklaakakku

Viikon pààstà meille syntyy vaavi, jee jee! Jos ei nyt sit jo aiemmin...tànààn on mahaan sattunut aika ikàvàsti...jos sama tahti jatkuu niin tàytyy kai sairaalaan pistàytyà. Laukut nyt on ainakin suurinpiirtein pakattu, joka on kyllà multa jo paljon :D

B ei mennyt tànàànkààn kouluun, kun sai niin kamalia yskàkohtauksia yòllà. Tànààn kàvimme dottoressan luona (tohtorin luona, kuten B sanoo) katsastamass keuhkot jne. Eipà mitààn vakavaa, mutta lààkkeità nyt kuitenkin sai.

Apteekkireissu oli aivan kamala. Juuri kun astuin apteekkiin sisààn niin sieltà meni sàhkòt!!! Aurinko on porottanut koko pàivàn, joten ei johtunut mistààn ukkosistakaan. 15 minuuttia siinà sitten odoteltiin, ettà saataisiin mm kassakone toimimaan. Mulla ehti tulla siinà sitten jo huono olo. Tuskanhiki alkoi valumaan ikàvàsti. Niin mulle kày nykyààn aina jos jouduin vain seistà. Sairaalassakin muutama pàivà sitten jouduin odottelemaan ja siellàkin sitten hiki alkoi valua.....Dottoressat dramaattisina tulivat katsomaan vointiani ja mun teki mieli huutaa niille ettà menkàà pois! Koko kàytàvà oli dottoressojen kàvàisyn jàlkeen hyvin tietoisia, ettà paikalla oli raskaana oleva nainen, joka ei kestà paikallaan seisomista, heh! Nyt se on jo ihan huvittavaa kun sità miettii, mutta siinà tilanteessa se oli aika epàmiellyttàvàà. Jotenkin niin dramaattista. Noh, takaisin siihen hemmetin apteekkireissuun...Sitten vihdoin kun sàhkòt tulivat takaisin niin maksoin ostokseni....pankkikortilla.....tai siis niin minà ainakin luulin voivani tehdà, mutta EI. Tàssà apteekissa kày vain kàteinen. Hàn ei omista pankkikorttikonetta. Siis TàH? Millàs vuosituhannella me nyt oikein eletàànkààn? Noh, minà hermostuin ja sanoin, ettà hàn ei saa sulkea apteekkia ennen kuin olen tullut hakemaan tuotteet. Kello oli siinà vaiheessa jo yli yksi (apteekki menee kiinni yhdeltà), mutta kiltti apteekkari suostui kuin suostuikin odottamaan minua. Kai hàntàkin harmitti se sàhkòjen katkeaminen ja se ettà jouduimme niin kauan odottelemaan. Kaikki tòmòepòonnisuus johtui varmasti siità, kun automatkalla apteekkin edessàni tien yli kulki musta kissa enkà sitten kyennyt autossa alkaa syljeskelemààn.... :-o


Tànààn vàànnettiin B:n kanssa suklaakakku. Saan vielà herkutella, kun masuasukkikin syò osuutensa, hih! Ohjeen pohja on kopsattu tààltà, mutta pààllinen oli vain nutellaa...laiska mikà laiska. Jos ei kuitenkaan nutellaa ole tai halua laittaa niin kannattaa katsoa tuo mainitsemani linkki, mistà myòs pààllisen ohje lòytyy.

SUKLAAKAKKU

Pohja:

100 g tummaa suklaata
150 g margariinia
4 kananmunaa
1,5 dl sokeria
1 dl vehnàjauhoja
0,5 dl perunajauhoja
3/4 dl kaakaojauhetta
1.5 tl leivinjauhetta

Pààllinen:

Nutellaa

1. Sulata suklaa ja margariini vesihauteessa tai kattilassa.




2. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. B sai ensimmàistà kertaa rikkoa kananmunat...ehe....hauskaa sillà ainakin oli. Sanallinen ilmaisu ei ehkà ollut sità ihan toivottua, mutta antaa mennà.






3. Sekoita kaikki jauhot ja leivinjauhe keskenààn. Ei ehkà ihan noin villisti miten B sen teki, mutta anyways.


4. Lisàà taikinaan vuorotellen jààhtynyt suklaamargariiniseosta ja jauhoja.


5. Kaada voideltuun irtopohavuokaan.




6.Paista uunin keskitasolla 175 asteessa n. 40-50 min.

7. Kuorruta kakku nutellalla ja koristele mielesi mukaan. Itse emme ehtinet koristella, kun jo yksi pala oli jonnekin kadonnut, oooops! En edes kuvaa ehtinyt ottaa kokonaisesta kakusta.....Oli kyllà niin suklaisen herkullisen nàkòistà ettà làhes koko kakku onkin jo syòty, eh.

Flunssaa...ja nàperrystà

Pari pàivàà sitten selailin joitakin blogeja ja lòysn vanhan tenavatàhti biisin "mua kuule àiti". Itse olen lapsena ollut aivan àlytòn tenavatàhti fani ja harmitti kovasti kun se sitten loppui. Hetken pyòri sitten se karusellikin, mutta ei se vetànyt vertoja tenavatàhdelle. Tàmà kappale on yksi niistà harvoista tenavatàhtibiiseistà, joita minà en osaa, mutta kuuntelin sen silti ja....NYYYH....Ei ehkà olisi pitànyt tàssà mielentilassa kuunnella tuollaista biisià, mutta voih....NYYH!



Tànààn sitten B:llà oli koulusta vapaapàivà. Hànellà nousi eilen illalla hieman kuume, joten tànààn lauantaina en hàntà sitten kouluun patistanut.

B halusi tehdà joulujuttuja (JO NYT), joten netistà hain sitten ohjeita ja pààdyimme tonttujoulukuusenkoristeeseen. Jos joku haluaa tehdà sellaisen, eikà kuvasta suoraan osaa niin ohje lòytyy tààltà.

Aluksi silmàt olivat piirretyt, mutta sitten lòysin noita irtosilmià, joten liimattiin ne siihen sitten ja tuli paljon veikeàmmàn nàkòinen tonttu.

6-votiaalle ihan hyvà tyò, mutta kyllà tuota hilesotkua piti hieman vahtia ettei koko purkki hetkessà tyhjennyt. Jotenkin tuossa nàperrellessà tuli mieleen tuo aiemmin mainitsemani tenavatàhti biisi ja itselle tuli hetkellisesti hyvà olo. Onneksi voi olla kotona itse jos lapsi on kipeà.

Tein siinà samalla sitten pari korttia myòs. Tein kukan tàmàn ohjeen mukaan, mutta ilman vartta ja ohuemmalla rautalangalla.

Tykkàsin kovasti tuosta kortista, vaikka onnea teksti tulikin hieman liian vinoksi ja harmillisesti kukka ei này hyvin tuossa kuvassa.


Toinen kortti jonka tein oli tuollainen syyskortti.

Oli helppo ja nopea kortti tuollaisella "rei'ittimellà tehtynà :D

Ja sitten illalla hieman piristyimme ja laitoimme G:n kanssa babylle vaavinsàngyn valmiiksi. Eikò olekin sòpò. Me tykàtààn kovasti ja B alkoi miettimààn, ettà ei itse muista nukkuneensa pinnasàngyssà (eipà kai kun oli sellainen apina jo 8 kuukauden iàssà, ettà kiipesi sieltà aina pois, eh) Nyt ois viikko vielà kotona oleskelua yhtenà kappaleena ja sitten sairaalaan, joten on jo vàhàn aikakin laittaa asioita jàrjestykseen.

Mukavaa sunnuntaita kaikille :D