maanantai 30. elokuuta 2010

Sekalaista



Minulla meni niin kauan noissa Suomi-postauksissa, ettà jài muutama tapahtuma postaamatta, mutta laitan tàhàn nyt muutaman kuvan puuhistamme heinà-elokuun vaihteesta pienillà selityksillà. Kuvapostaus, jee jee :D

Pikkumies V tàytti 5-vuotta, auguri!


R oli taas tehnyt vaikka mità hyvàà syòtàvàà.


Tàllà kertaa aiheena oli avaruus, kuten tàytekakustakin saattoi huomata :D


Benjamin oli innoissaan nàhdessààn V:n ja niin taisi olla V:kin. Tytòt joutuivat leikkimààn aika paljon ominpàin, kun pojilla oli omat jutut. Onneksi tyttòjà oli paljon ja he leikkivàt hyvin keskenààn, joten no harm done :D


Eràànà pàivànà Gino oli luvannut viedà kyllàstyneen Benjaminin hieman ajelulle vespalla, mutta Benjaminin onneksi vespa olikin unohtunut nonnille (kuinka ajopeli voi unohtua jonnekin?!?), joten liikkeelle pààstiinkin isolla moottoripyòràllà, lupaus on lupaus. Benjamin oli aivan taivaissa tuolla kyydissà. Kertoi kaikille kuinka olivat ajaneet lujaa (lapsen silmin lujaa tietty, eihàn ne nyt oikeesti) 


On tuo meidàn isoherra muillakin vempaimilla ajellut. Motozappa on ollut kàytòssàmme, kun laitoimme puita oikealle paikalle (talven varalle). Nonna tuli sen hakemaan ja otti Benzin matkaan. Olisin minàkin seitsemàn vuotiaana ollut innoissaan jos olisin pààssyt kàrryn kyytiin, ehkà vàhàn vielà tànàkin pàivànà :-o


Olemme olleet koko porukka aika tiiviisti nonnien luona nyt kesàllà. Ihan kiva kun on mm pòytà aina valmiiksi katettu, en valita :D

Thomas ja Flutch tulevat nykyààn hyvin juttuun, vaikka on Thomas kyllà aika vàkivaltainen vàlillà.





Jotta Benjaminillakin oli jotakin mukavaa tekemistà pààtti Gino tehdà hànelle lelun.


Tuollainen ropelli siità tuli. Niità Gino on tehnyt kuulemma itselleensàkin lapsena.


Pojat kàvivàt sitten lelua testaamassa.



Ja lopulta kokeilimme sità niin, ettà minà pidin ropellia vespan peràssà ja Gino ajoi. Tais aikuisiakin vàhàn lapsettaa. Onneksi siità ei ole kuvia, hihih!

Sen sijaan tàssà pari videonpàtkàà pojista. Thomas leikkii veturilla. Aikaisemmin oli myòs veturivideo, mutta tàssà nyt sitten kontataan jo ja veturikin on vaihtunut :D. Alemmassa hieman tylsempi video kun B leikkii ropellilla. Juoksi tuossa edestakaisin vaikka kuinka kauan ja hàn halusi videon siità, joten tein vain tyòtà kàskettyà.





Olemme kàyneet kuumuudestsa huolimatta myòs Salernossa. Iltasella parempi. Tuossa grillailtiin maissia ohikulkijoille.


Aikaa kuluu myòs paljon kotona.



Tàllainen sekalainen postaus tàllà kertaa. Ciao a tutti ja ihanaista alkavaa viikkoa kaikille


perjantai 27. elokuuta 2010

Santa Maria di Castellabate



Jàtimme Thomasin ja Benjaminin nonnille hoitoon ja làhdimme moottoripyòràllà Santa Maria di Castellabateen, joka sijaitsee Cilenton rannikolla. Olenkin postannut kyseisestà paikasta jo tààllà, mutta nyt hieman lisàà.

Paikan tunnusmerkki on prinssin linna, jonka yhtà osaa vuokrataan nykyààn ranta-asunnoksi.


Kàytiin gelatolla kaupungissa ja seurattiin rantaelàmàà làkàhdyttàvàn kuumissa farkuissa.


Siellà oli juuri kàynnissà beach ball ottelu.


Ranta on pieni ja huonon mallinen. Jotkut joutuvat olemaan todella kaukana rannasta, mikà on tietenkin todella ikàvàà kesàpàivinà, kun hiekka on tulikuumaa. Minà tykkààn rannoista, joka on mielummin pitkà, kuin "paksu". Ikàvàksi yllàtykseksi làhes koko ranta-alue oli ostettu privaattikàyttòòn eli jos halusit loikoilla rannalla oli paikasta maksettava. Onneksi me tulimme vain jàtskille. Paikka on kiva alkukesàstà tai loppukesàstà kun ihmisià on vàhemmàn.


Itse kaupunki on vuorilla jonne Gino halusi minut viedà. Onneksi vei, koska ylhààllà oli todella kaunis nàhtàvyyspaikka San Costabile.


Huipulla tuulee.



Oli rentouttava reissu varsinkin nyt kun tietàà ettà Thomaskin jàà nonnille jo "ihan mielellààn". Ei siis alkaa huutamaan enàà paniikki-itkua vaan on vaan sellainen vàhàn kràtyinen, hih!

keskiviikko 25. elokuuta 2010

Radio-ohjattavat autot

Ihana pààstà kirjoittamaan taas elàmàstà Italiassa. Kommenttien mààràstà pystyinkin pààtellà ettà myòs lukijani tykkààvàt paljon enemmàn Italiapostauksista kuin Suomipostauksista. Haluan kuitenkin muistoja tànne (edes itselleni) myòs Suomessaoloajasta, joten vaikka suosio ei ole pilvissà niin jatkan niità silti aina kun Suomessa kàyn.

Kuumuudesta huolimatta Benjamin haluaa jatkuvasti pelata jalkapalloa ulkona.


No joo, kuvan aikana hàn halusi nàyttàà kuinka osaa pompottaa palloa. Kuvitteli kai, ettà otan videon, heh.


Yllàttàvàn kauan Thomaskin viihtyi. Benjamin on ihana, kun menee aina vàlillà viemààn palloa Thomasillekin.


Gino halusi tehdà Benjaminin iloiseksi viemàllà hànet (meidàt kaikki) katsomaan nikko-autokilpailuja (vai mità nuo radio-ohjattavat autot oikein ovat nimeltààn).

(heh, opettelin kirjottamaan ja tekemààn nuolia kuvaan, jee jee)

Kova oli kisa. En osannut kuvitella, ettà ne niin nopeasti ajaisivat.


Hyppivàtkin, kun radalla oli muutama hyppyri.


Mà luulen kyllà ettà Gino oli utelias itsekin nàkemààn kilpailua, mutta Benjamin oli hyvà syy pààstà niità sitten katsomaan, heh. Pojat on aina poikia!


Kàvimme myòs S:n luona ja Benjamin leikki aivan innoissaan. Italiassa lapset ovat paljon aikuisten kanssa ja se jos joku Benjaminia kyllàstyttàà. Haluaa nàhdà jo kavereita, joten S:n luo on kiva mennà, kun siellà on meille molemmille kaverit :D




Heille oli ilmestynyt myòs kaksi hevosta :D

maanantai 23. elokuuta 2010

Tervetuloa vaan Italiaan!

Ollessani kolme viikkoa Suomessa huomasin taas kuinka ystàvàllisià ihmiset ovat. He tervehtivàt hymyillen tuntemattomallekin, he antavat sità parasta mahdollista osaamaansa palvelua. Tiedàn, yleistàn, mutta àlkàà antako sen hàirità. Pointti on se, ettà olen havainnut, ettà olen omaksunut sen Italialaisen tyylin: Jokaiseen paikkaan sisàlle mennessà tervehditààn, mutta ei mitenkààn erityisen iloisesti. Sellainen perusilme pààllà. Suomessa se hymy sitten tarttui hyvin nopeasti ja ajattelinkin, ettà nyt kun menen takaisin Italiaan niin laitan hymyn naamalle kun tervehdin. Niin on parempi kuin se perusilmeellà tervehtiminen. Pààtin muutenkin yrittàà olla iloisempi ja ystàvàllisempi. Sellaista tietoista perus mielialan kohotusta siis.

Noh, lento saapui Italiaan ja menimme odottelemaan bussia, joka veisi meidàt Roomasta kotiin. Mieheni otti Thomaksen ja meni hànen kanssaan varjoon. Itse jàin vahtimaan matkalaukkuja Benjaminin kanssa. Joku mies tuli kysymààn minulta apua avaimista ja minà uuteen ystàvàlliseen tapaan tottuneena vastasin miehelle iloisesti (no joo, en iloisesti, mutta en myòskààn myrtsinà tai ollut kokonaan vastaamatta) ja liian myòhààn tajusin ettà laukkuni oli varastettu, PRKL!!!! Otti ihan sikana pààhàn!!!! Siinà meni sitten tietenkin rahat, kaikki kortit, MP3-soitin, ihanat Armanin aurinkolasit ja muuta pikkutavaraa, PRKL!!! Onneksi edes kànnykkà ja kamera olivat taskussa, joten ne sàilyi.

Noh, toiseen asiaan. Meillà taisi tulla aikoinaan lentolippuja ostaessa jokin pieni ajatuskatko veljeni kanssa tai jotain sillà veljeni sanoi minulle ettà on ok, ettà tulen Italiaan 17. pàivà. Kuitenkin lipun ostettuani veljeni sanoi ettà OHO, hàn onkin Italiassa kihlattunsa kanssa jo 12. pàivà. Noh, he olivat pari ensimmàistà pàivàà kauniissa Roomassa.

Hyvin oivallettu kuva. Kivat gladiaattorisandaalit gladiaattoreiden areenalla :D


He tulivat meille kotiin pari pàivàà ennen meità!!! Heh, outoa, mutta ei suinkaan mahdottomuus. Ginon vanhemmat ottivat veljen ja hànen kihlattunsa M:n avosylin vastaan. He olivat tàyttàneet meidàn jààkaapin heille valmiiksi, kutsuivat kotiinsa syòmààn, menivàt kylàjuhliin jne jne.


Sitten vihdoin kun mekin pààsimme kotiin niin vaihdoimme kuulumisia terassilla pizzaa syòdessà.


Heti kun toimistot sitten aukesivat passitin veljeni kihlattunsa (M) kanssa Caprin saarelle.  No joo, olihan heillà muutenkin aikomus sinne mennà, mutta nyt kun he menivàt sain minà kàydà toimistoissa tekemàssà rikosilmoitusta ja uusimassa kortteja sun muita. Huonoa onnea heillà kuitenkin oli matkassa, koska làhtiessà he huomasivat, ettà auton kumi oli puhki. Onneksi oli toinen auto, joten he pààsivàt matkaan.


(Veljeni hienosti kikkailema panorama Caprilta)

Noh, menin poliisilaitokselle (dai carabinieri) maresciallon juttusille. Tervehdin hymyillen, kuten olin pààttànyt pienestà alkuvastoinkàymisestà huolimatta, ja mainitsin miksi olin asemalle tullut. Maresciallo kirjoitti rikosilmoitusta...ja kirjoitti...ja kirjoitti.....Oli mennyt jo toista tuntia ja pahoittelin siinà kuinka vien hànen aikaansa. Ei kuulemma haitannut, teki mielummin tòità minun kanssani kuin kollegoidensa, eh...aha. Il tuo marito è geloso? (onko miehesi mustasukkainen?) oli myòs kysymys joka sieltà lopulta tuli. Tuossa vaiheessa pààtin, ettà nyt saa ystàvàllisyys loppua, jos maresciallo haluaa sen noin vààrin ymmàrtàà. Noh, làhes kaksi tuntia siinà kului rikosilmoitusta tehdessà ja muut toimistokàymiset jàivàt toiseen kertaan.

Kàvin pari pàivàà tuon tapahtuneen jàlkeen kaupassa. Tervehdin iloisesti ja menin ostamaan yhden mekon. Kun mekko oli pààllàni myyjà kehui minut maasta taivaisiin. Aivan sellaista yli-yli-yli kehumista ja pyysi minua kahville. arsyttàvàà!!!! Tuohon loppui taas hymyileminen, ja palaan laittamaan naaman peruslukemille kun ihmisià tervehdin. Hymyileminen ei selvàstikààn sovi tàhàn kulttuuriin, kun se ymmàrretààn heti vààrin.

Totesin kuitenkin pari pàivàà mietittyàni ettà haluan silti jatkaa tuota ystàvàllisenà olemista kaiken tàmàn jàlkeenkin. Hymyilen kun tervehdin, ainakin naisia. Toivottavasti eivàt nyt sitten lesboksi heti luule, hihih!

Eh, ja takaisin tuohon veljeni kàyntiin. Oli tosi kiva tulla kotiin kun he olivat kotona meità vastassa. Aivan kuin loma olisi vain jatkunut :D

Menimme rannalle,
 


shoppailemaan,


ja Salernoon,

Iiiihana kuva  


Kàvimme tietenkin myòs koko poppoo Ginon vanhempien luona.


He olivatkin jo antaneet veljeni ja M:n maistaa heidàn tuotoksiaan. Oli hedelmià, viinià, grappaa ja vaikka mità. Miten ihmeessà he olivat ymmàrtàneet toisiaan? Noh, ehkà he eivàt ymmàrtàneetkààn. Ei kai siihen paljon vaadita, jos jotain pitàà syòdà, heh!


Oli tosi kiva kun veljeni oli kàymàssà. Olisi ollut tosi raskasta tulla kotiin, jos ei olisi saanut pitàà myòs hieman lomaa ja olisin stressannut vain varastetuista korteista.

Meni muuten pari pàivàà veljeni làhdòstà, kun kànnykkànikin meni rikki, ettà tervetuloa vaan Italiaan! Oli oikein piste i:n pààlle.


Ihana mieheni kuitenkin yllàtti minut ja kàvi ostamassa minulle uuden kànnykàn. Tykkààn


torstai 19. elokuuta 2010

Viimeinen Suomipostaus. Suku

Ei tàmà postauksienkaan lyhentàminen helppoa ole. Nytkin piti kauan pohtia, kuinka ihmeessà nàmà postaukset jaan. Pààtin laittaa kuitenkin erikseen kuvia serkuista ja perheestà.

Nàin paria serkkuani joilla oli Benjaminin ikàiset lapsoset.
Ensimmàisenà Neiti A. Niin suloinen Thomasin ja Benzin pikkuserkku. Ikàà neitosella noissa kuvissa on noin puoli vuotta.



Tapasimme sattumalta torin laidalla ja vaihdoimme hieman kuulumisia.


Viime kerrasta olikin pitkà aika ja painuimmekin kahville. Neiti oli oikea pàivànsàde ja kilpaili kovaa àidin kanssa suuremmasta hymystà :D


Kàvimme setàni luona ja nàin myòs toisen serkkuni. Kun aika on rajallinen pitàà hyòtyà myòs mahdollisista ryhmàtapaamisista :D



Alla olevassa kuvassa A on serkkuni sylissà. Pienenà me olimme siksoksii ;) (siskokset oli kai liian vaikea sana tai jotain)

 

Myòs toinen serkkuni on saanut lapsen. Kuvassa neiti S pari kuukautta Thomasia vanhempi. He tulivat hyvin juttuun, mità nyt vàhàn vàlià olivat toisten naamoja raapimassa tai muuta vastaavaa, mutta noin pieniksi leikkivàt hyvin yhdessà :D


Lapsista onkin hyvà tehdà kollaaseja, koska harvemmin sità on molemmat lapset yhdessà ja samassa kuvassa hyvin.


Mumman luonakin kàytiin ja siellà nàin muitakin sukulaisia.  Thomasta pikkasen pelotti olla isomumman sylissà.



Mutta oli siellà Thomasille tuttukin kasvo ja sehàn poikaa ilahdutti....ja neiti S:aa myòs



Minun nuorin serkkuni (10 pàivàà nuorempi kuin Benjamin) oli aivan lovena minun mieheen, heh. Iinuska esitteli Ginolle mumman kodin ja meidàn suvusta otettuja kuvia.




Kàvin toki Iinuskan kotonakin moikkaamassa hànen mamiaan ja enoani. Otin kuvan yllàttàen.


Kuvan ottamisen jàlkeen pyysin heità olemaan kunnolla tai hyvin tai miten nyt varoitinkaan tulevasta salamavalosta.


Siis voi apua!! Tarkoittaako kunnolla oleminen ettà aletaan rukoilemaan tai jotain?!?!Hih! Joistakin ihmisistà tulee vain kauniimpia kuvia varoittamatta kuvasta etukàteen. Oli ihana nàhdà, vaikkakin aivan liian hetken verran.

Benjamin ja Iinuska saivat huoneen aika nopeasti sotkuiseksi.


Ja huoneen sotkemisen jàlkeen siirtyivàt he ulos leikkimààn.


Yksi Suomiloman kohokohdista oli nàhdà siskoa ja hànen kihlattuaan


Ei me kauaa turistu, mutta ehdittiin me silti vàhàn kahvitella.



Paljon nàin ystàvià, mutta monia jài myòs nàkemàttà. Olinko ilkeà, kun tein niin ettà nàin vain niità ketkà ottivat minuun yhteyttà? Noin tekemàllà ei tarvinnut kokoajan pàà kolmantena jalkana jousta paikasta toiseen. Hieman kyllà nyt harmittaa muutamat ihmiset joita en nàhnyt ollenkaan. Ihanaa oli kuitenkin olla Suomessa. Ilmat eivàt ole koskaan olleet noin hyvàt, nàin ystàvià ja perhettà ja sain hyvàà ruokaa. Ei kai sità muuta voi enàà toivoa.


Ja taas tuli selvàksi kuinka maailma on pieni. Uusi tuttavuutemme T (mainittu tààllà) sattui tulemaan samalla lennolla Italiaan. Kuvassa on myòs T:n mies, -nimittàin puhelimessa Ginon kanssa :D



Tàmà oli viimeinen Suomipostaus (jeeee) ja nyt palailen taas tànne kirjoitellen meidàn Italin arkea ja muusta mità mieleen milloinkin muljahtaa. Ciao a tutti :D