Ollessani kolme viikkoa Suomessa huomasin taas kuinka ystàvàllisià ihmiset ovat. He tervehtivàt hymyillen tuntemattomallekin, he antavat sità parasta mahdollista osaamaansa palvelua. Tiedàn, yleistàn, mutta àlkàà antako sen hàirità. Pointti on se, ettà olen havainnut, ettà olen omaksunut sen Italialaisen tyylin: Jokaiseen paikkaan sisàlle mennessà tervehditààn, mutta ei mitenkààn erityisen iloisesti. Sellainen perusilme pààllà. Suomessa se hymy sitten tarttui hyvin nopeasti ja ajattelinkin, ettà nyt kun menen takaisin Italiaan niin laitan hymyn naamalle kun tervehdin. Niin on parempi kuin se perusilmeellà tervehtiminen. Pààtin muutenkin yrittàà olla iloisempi ja ystàvàllisempi. Sellaista tietoista perus mielialan kohotusta siis.
Noh, lento saapui Italiaan ja menimme odottelemaan bussia, joka veisi meidàt Roomasta kotiin. Mieheni otti Thomaksen ja meni hànen kanssaan varjoon. Itse jàin vahtimaan matkalaukkuja Benjaminin kanssa. Joku mies tuli kysymààn minulta apua avaimista ja minà uuteen ystàvàlliseen tapaan tottuneena vastasin miehelle iloisesti (no joo, en iloisesti, mutta en myòskààn myrtsinà tai ollut kokonaan vastaamatta) ja liian myòhààn tajusin ettà laukkuni oli varastettu, PRKL!!!! Otti ihan sikana pààhàn!!!! Siinà meni sitten tietenkin rahat, kaikki kortit, MP3-soitin, ihanat Armanin aurinkolasit ja muuta pikkutavaraa, PRKL!!! Onneksi edes kànnykkà ja kamera olivat taskussa, joten ne sàilyi.
Noh, toiseen asiaan. Meillà taisi tulla aikoinaan lentolippuja ostaessa jokin pieni ajatuskatko veljeni kanssa tai jotain sillà veljeni sanoi minulle ettà on ok, ettà tulen Italiaan 17. pàivà. Kuitenkin lipun ostettuani veljeni sanoi ettà OHO, hàn onkin Italiassa kihlattunsa kanssa jo 12. pàivà. Noh, he olivat pari ensimmàistà pàivàà kauniissa Roomassa.
Hyvin oivallettu kuva. Kivat gladiaattorisandaalit gladiaattoreiden areenalla :D
He tulivat meille kotiin pari pàivàà ennen meità!!! Heh, outoa, mutta ei suinkaan mahdottomuus. Ginon vanhemmat ottivat veljen ja hànen kihlattunsa M:n avosylin vastaan. He olivat tàyttàneet meidàn jààkaapin heille valmiiksi, kutsuivat kotiinsa syòmààn, menivàt kylàjuhliin jne jne.
Sitten vihdoin kun mekin pààsimme kotiin niin vaihdoimme kuulumisia terassilla pizzaa syòdessà.
Heti kun toimistot sitten aukesivat passitin veljeni kihlattunsa (M) kanssa Caprin saarelle. No joo, olihan heillà muutenkin aikomus sinne mennà, mutta nyt kun he menivàt sain minà kàydà toimistoissa tekemàssà rikosilmoitusta ja uusimassa kortteja sun muita. Huonoa onnea heillà kuitenkin oli matkassa, koska làhtiessà he huomasivat, ettà auton kumi oli puhki. Onneksi oli toinen auto, joten he pààsivàt matkaan.
(Veljeni hienosti kikkailema panorama Caprilta)
Noh, menin poliisilaitokselle (dai carabinieri) maresciallon juttusille. Tervehdin hymyillen, kuten olin pààttànyt pienestà alkuvastoinkàymisestà huolimatta, ja mainitsin miksi olin asemalle tullut. Maresciallo kirjoitti rikosilmoitusta...ja kirjoitti...ja kirjoitti.....Oli mennyt jo toista tuntia ja pahoittelin siinà kuinka vien hànen aikaansa. Ei kuulemma haitannut, teki mielummin tòità minun kanssani kuin kollegoidensa, eh...aha. Il tuo marito è geloso? (onko miehesi mustasukkainen?) oli myòs kysymys joka sieltà lopulta tuli. Tuossa vaiheessa pààtin, ettà nyt saa ystàvàllisyys loppua, jos maresciallo haluaa sen noin vààrin ymmàrtàà. Noh, làhes kaksi tuntia siinà kului rikosilmoitusta tehdessà ja muut toimistokàymiset jàivàt toiseen kertaan.
Kàvin pari pàivàà tuon tapahtuneen jàlkeen kaupassa. Tervehdin iloisesti ja menin ostamaan yhden mekon. Kun mekko oli pààllàni myyjà kehui minut maasta taivaisiin. Aivan sellaista yli-yli-yli kehumista ja pyysi minua kahville. arsyttàvàà!!!! Tuohon loppui taas hymyileminen, ja palaan laittamaan naaman peruslukemille kun ihmisià tervehdin. Hymyileminen ei selvàstikààn sovi tàhàn kulttuuriin, kun se ymmàrretààn heti vààrin.
Totesin kuitenkin pari pàivàà mietittyàni ettà haluan silti jatkaa tuota ystàvàllisenà olemista kaiken tàmàn jàlkeenkin. Hymyilen kun tervehdin, ainakin naisia. Toivottavasti eivàt nyt sitten lesboksi heti luule, hihih!
Eh, ja takaisin tuohon veljeni kàyntiin. Oli tosi kiva tulla kotiin kun he olivat kotona meità vastassa. Aivan kuin loma olisi vain jatkunut :D
Menimme rannalle,
shoppailemaan,
ja Salernoon,
Iiiihana kuva ♥
Kàvimme tietenkin myòs koko poppoo Ginon vanhempien luona.
He olivatkin jo antaneet veljeni ja M:n maistaa heidàn tuotoksiaan. Oli hedelmià, viinià, grappaa ja vaikka mità. Miten ihmeessà he olivat ymmàrtàneet toisiaan? Noh, ehkà he eivàt ymmàrtàneetkààn. Ei kai siihen paljon vaadita, jos jotain pitàà syòdà, heh!
Oli tosi kiva kun veljeni oli kàymàssà. Olisi ollut tosi raskasta tulla kotiin, jos ei olisi saanut pitàà myòs hieman lomaa ja olisin stressannut vain varastetuista korteista.
Meni muuten pari pàivàà veljeni làhdòstà, kun kànnykkànikin meni rikki, ettà tervetuloa vaan Italiaan! Oli oikein piste i:n pààlle.
Ihana mieheni kuitenkin yllàtti minut ja kàvi ostamassa minulle uuden kànnykàn. Tykkààn ♥