Ravintolaa ja biizeilyà :D

Viikonloppu oli ja meni. Perjantaina meillà oli hieman "lumppuaikaa" ja pààtimme ajella Costieralle pranzolle (lounaalle). Ajelimme mutkaista tietà ja pààtimme pysàhtyà paikkaan joka silmàà miellyttàà. Noh, aikamme ajeltuamme pysàhdyimme ravintolaan nimeltà Capo D'Orso.

Se olikin sitten hieman odotettua tyylikkààmpi ravintola. Ensin meidàt ohjattiin katselemaan hieman maisemia. He leipoivat vielà leipiààn, joten tarjoilua ei voitu ihan heti aloittaa.

Noh, otettiin siinà sitten pari kuvaa. Kuten nàkyy, maisemat olivat upeat. Terassilta nàkyi koko Costiera Amalfitana.

Sitten meidàt ohjattiin pòytààn. Ravintolassa oli koko seinà ikkunaa ja tàllainen oli nàkymà istumapaikaltamme :D Saatiin kyllà ravintolan paras paikka, vaikka jokapuolelta maisema oli kyllà làhes yhtà upea.

Lautasten pààllà oli tuollaiset kangasliinat. Meidàn kangassàrvetit tuotiin PIHDEILLà. Eivàt nàin koskeneet itse liinaan ollenkaan (ainakaan meidàn nàhden).

Ja voih.....mun laukullakin oli oma paikka!!!! Tulivat oikein ojentamaan laatikkotuolin minun viereen ja sanoivat, ettà voin laittaa laukun siihen. Katsoin ympàrilleni ja jokaisessa pòydàssà oli noita laukkutuoleja, eh....mà en voinut kuin nauraa! Siihen lopulta laitoin kauniisti karmean laukkuni lepààmààn, hihihih!

Itseasiassa meni aika nauruksi koko ravintolareissu. Mà halusin ottaa typerià kuvia, mutta tarjoilijat seurasivat tekemisiàni jatkuvasti. Noloa myòs kun primo oli spaghettia ja yritin sità muka sitten sivistyneesti syòdà, heh...Vettàkin litkin kuin mikàkin kuiva kaivo ja tarjoilijat tulivat aina tàyttàmààn lasini. Vettà kaksi litraa mahassa ja paljon hyvià ruokia siellà seassa ja tuli jàlkiruoan vuoro. Tarjoilija sanoi tuossa vaiheessa, ettà en varmasti enàà halua lisàà vettà. Vààràssà oli. Pyysin lisàà vettà ja join lopulta kolme litraa vettà tuon menun aikana ja tarjoilija katsoi minua kummissaan. G:n kanssa vain naureskeltiin, ajatellessamme jos kaikki joisi yhtà paljon vettà kuin minà niin ehkà he eivàt enàà seuraisi teràvinà kuin haukat onko jonkun lasi tyhjenemàssà vai ei vaan antaisivat asiakkaiden tàyttàà itse omat lasinsa ,hih! Ihan kivaahan tuo, kun olivat meille aina valmiustilassa, mutta se alituinen tarkkailu ainakin minua hieman àrsytti. Taisi olla myòs totisilla tarjoilijoilla muutamaan otteeseen pokassa pitàminen katsellessa meidàn "tàydellisià" ruokatapoja.

Jàlkiruokaa syòdessà G hoksasi minun syòneen kaikki alkuruoasta jàlkiruokaan. Yleensà kun on aina jotakin josta en niin kovin vàlità. Totesin vain, ettà kerrankin hàn on tuonut minut arvoiseeni ravintolaan. Armoton repeily alkoi taas tuonkin kommentin jàlkeen. Mixkòhàn? ;)

Sunnuntai meni biizillà. Olemme lòytàneet yhden aika mieluisan biizin, joka on meiltà vain reilun puolen tunnin pààssà. Ranta on rauhallinen, pitkà ja kapea, joten jokainen pààsee làhelle vettà, mikà on tàrkeàà, kun hiekka on niin kuumaa. Veden làhellà lòhòàminen on myòs virkistàvàmpàà, kun merituuli ottaa kivasti. On se outoa kuinka làmpòtila voi muuttua niin radikaalisti vain muutaman metrin pààssà vedestà.

Làhdimme kàvelylle rantaviivaa pitkin (rantaviivaa on kilometreittàin). Minua alkoi supistella aika nopeasti joten kàànnyin takaisin. Pojat jatkoivat ilman minua ja palasivat myòhemmin iloisesti leijaa lennàttàen. Tàllà kertaa heillà oli lepakkoleija. Noh, tuo kyseinen leija ei sitten lentànytkààn ihan toivomalla tavalla vaan kaarsi ikàvàsti aina oikealle, kunnes oli nokka edellà maassa. G hermostui kuin joku pikkulapsi, ryttàsi leijan kasaan, katkaisi tukikepit ja heitti leijan roskiin.

B:tà ei tuntunut leijan hajoaminen kamalasti haittaavan ja hàn tekikin itselleen oman "leijansa". Heh, raukka leikki tuollaisella pussinpalalla joka oli sidottu siimaan. Hyvin oli ylpeà leijastaan.

Mua vaan nauratti koko koominen tilanne. Tuli mieleen se edellinen leijanlennàtyskerta, kun "lapset" leikkivàt leijalla ja se pààtyi sinne sàhkòjohtoihin.
Tiesi kyllà kenen idea tuo leijanostaminen taas oli ollut.

Noh, sitten tapahtuikin jotakin odottamatonta. Tàmà mies jolta leija oli ostettu tuli meidàn ohi leijoineen sun muineen. G olikin siinà sitten samantien selittelemàssà miehelle kuinka leija ei toiminut kuten oli tarkoitus. G kàvi hakemassa sen leijan sieltà roskiksesta (mà pidàttelin naurua) Myyjà ei tiennyt oikein mità olisi sanonut. G ei pystynyt tietenkààn enàà demonstroimaan kuinka leija oikein lensi, mutta piti kuitenkin pàànsà ja selitti mikà siinà oli vikana ja kuinka hàn nyt haluaa toisen leijan. Voi voi mikà haloo yhdestà leijasta, mutta kai G:kin jààràpàisyys joskus kannattaa. Hàn sai kuin saikin uuden leijan. Tàllà kertaa vielà isomman. Sità he sitten aikansa lennàttelivàt yhdessà (se myyjà ja G), jotta molemmat nàkivàt kuinka hienosti kotka lentàà.

Kyllà B:kin sitten uudesta kotkaleijastaan ilahtui :D

Loppu iltapàivàn he sitten leikkivàtkin jotakin ihme leijaleikkià. G lennàtti leijaa hyvin matalalla ja B yritti ottaa leijaa kiinni. Vàlillà sai, vàlillà ei. Minà vain ròhnòtin.