Olipa kerran moottoripyòrà...tai kaksi.

Olipa kerran mies, joka eràànà kauniina kesàpàivànà pààtti yllàttàà vaimonsa ostamalla moottoripyòràn. Iloisesti mies pòrryytteli kotiin ja pyysi vaimoaan tulemaan ulos katsomaan yllàtystà. Mies oli varma, ettà vaimo ilahtuisi yllàtyksestà. Hàn mietti jo iloisena mielessààn kaikkia niità mopoilumatkoja jotka hàn saisi naisensa kanssa huristella.

Kaikki ei kuitenkaan mennyt kuten mies oli suunnitellut. Vaimo tuli alas ja nàki moottoripyòràn. Sen sijaan, ettà hàn olisi ollut iloinen nàkemàstààn hàn saikin itkunsekaisen raivonpuuskan. Mità ihmettà?!?! Mies katsoi kummastuneesti vaimoaan, jonka naamasta nàkyi kaikkea muuta kuin iloinen yllàtys -ilme. Vaimo huusi miehelleen kuinka hàn on vastuuntunnoton ja ostaa moottoripyòràn, kun vaimo on raskaanakin ja yksi lapsi on jo kotona. Miksi et kysynyt minulta mitààn vaan teet noin suuren pààtòksen sanaakaan sanomatta, vaimo jatkoi raivoamistaan. Joudun olemaan nyt entistà huolestuneempi kotona, silloin kun olet moottoripyòràllà yksin liikenteessà... Huutamista jatkui aikansa, kunnes itku vei voiton. Moottoripyòràllà kuolee helposti, vaimo selitti ja painoi itkuisen pààn alas.

Mies oli yhtà suurta kysymysmerkkià. Ilo oli hànenkin kasvoiltaan kadonnut. Hàn lohdutti vaimoaan ja kertoi kuinka pahoillaan hàn oli. Hànen mielestààn yllàtys oli mità parhain, eikà osannut odottaa ettà vaimon mieli noin pahoittuisi. Mies ei halunnut, ettà vaimolla on paha mieli ja niin hàn pààtti viedà moottoripyòràn takaisin sinne mistà se oli tullutkin ja unohtaa koko yllàtyksen.

Kuunnellessa noita sanoja vaimo ymmàrsi miehen ajatelleen vain hyvàà ja eihàn yllàtys olisi yllàtys jos siità etukàteen tietàisi. Vaimo yritti hieman hymyillà ja selitellà kàytòstààn: "Ei tàssà mitààn, ne on nàà raskaushormoonit mitkà laittaa hieman sanoja suuhun. Pidetààn vaan tuo moottoripyòrà. Mennààn heti kokeilemaan. Se on tosi siisti!".

Mies ja nainen làhtivàt pienelle ajelulle, mutta mies oli pààtòksensà jo tehnyt.

Hàn vie moottoripyòràn takaisin liikkeeseen, koska ei halua ettà nainen on surullinen.

Sen pituinen se!

Ikàvà kyllà tuo tarina on tosi ja se kertoo musta ja mun miehestà. Siinà meni se moottoripyòrà!! Eihàn siinà nyt noin pitànyt kàydà. Mà ja mun hormonit, PRKL!!!! Mà en vielà tànàpàivànàkààn tajua mikà ihme muhun oikein meni kun sen pyòràn nàin. En ole varmaan koskaan raivonnut niin kovasti jostakin asiasta....ja kun siità ei meinannut tulla loppua ollenkaan! Oikeestihan mà olisin innoissani, kun pààsisin moottoripyòràn kyytiin ja muutenkin tykkààn kaikenlaisista yllàtyksistà. Tàytyy vain sanoa, ettà ONNEKSI en saanut tuota kohtausta hàissà helikopteriyllàtyksestà ja ONNEKSI tuo moottoripyòràepisodi tuli vasta hàiden jàlkeen, koska muuten tuskin olisin helikopterikyytiin pààssyt, hihih!

Kyllà kai Ginokin sitten lopulta ymmàrsi, ettà hormonit oli hieman tehnyt tepposiaan mielelleni, koska pari viikkoa sitten Gino katseli internettià ja nàytti mulle moottoripyòrien kuvia...ikàànkuin kokeiluksi. Voin kuvitella kuinka G mietti mielessààn ettà nyt on lapsi syntynyt ja kuukausi kulunut, joten ei kai tàssà suurempia riskejà raivoamiselle enàà ole. Ei taida mies tietàà, ettà hormonit hyrràà miten sattuu vielà puolisen vuotta synnytyksestà, mutta siinà vaiheessa minulla ei tullut mieleenikààn hàntà siità valaista vaan halusin katsoa mihin tuo moottoripyòrien katselu oikein johtaisi. Pari pàivàà siinà meni, kun hàn vàhàn niin kuin ohimennen kyseli mielipiteità mopoista ja malleista. Enhàn mà niistà mitààn ymmàrrà ja kun kysyinkin, ettà mità sà niità katselet. Vastaus oli "kunhan katselen". Kuulin myòs puhelun, jossa puhuttiin moottoripyòràn hinnasta ja Gino kysyi jos hàn voisi tulla katsomaan pyòràà. Puhelun jàlkeen Gino tuli varovasti kertomaan minulle, ettà haluaisi moottoripyòràn. Ei mitààn muuta. Katseli vain raktiotani ja ilmettàni. Jee jee, en itkenyt vaan hymyilin ja sanoin, ettà osta jos haluat. Gino hymyili iloisesti ja tuli halaamaan. Graaaaaaaaazie!!! Mà meen hakemaan sen huomenna.....

Kuvassa alhaalla olemme làhdòssà neitsytmatkallemme tuolla uudella menopelillà, joka siis toistaiseksi meilà vielà on......nyt en aio raivota ;)

ps. Kaikki raskaana olevat ja miksei muutkin. Opittaisko jotain tuosta tarinasta ja pidetààn se turpamme joskus kiinni, jooko? ;)