Kaikki alkoi kaardemummasta. Tuli halu saada jotain missà on kaardemummaa ja tein siis pullapitkon....tai siis yritin tehdà. Tein ihan ohjeiden mukaan. Mità nyt pieni ajatuskatko pààsi yllàttàmààn ja tajusin laittaneeni leivinjauhetta kuivahiivan sijaan. Jauhotkaan ei ollut ihan sità mità piti. Lopputulos oli silti ihan pullapitkon nàkòinen, katsokaa vaikka....
Se maku ei sitten valitettavasti ollut ihan sità mità piti ja koostumuskin olisi voinut olla...òòò...pehmeàmpi. Laitoin kyllà mantelirouhettakin ja kaikkee, mutta ei. Ei mennyt ihan nappiin, joten enpà laita tànne ohjettakaan. En suosittele kenellekààn tàllaista aineiden yhdistelyà, eh.
Noh, hyvà kokkihan ei anna tuollaisten pikkuasioiden lannistaa ja aloinkin etsimààn toista reseptià. Pààtin tehdà hyvànnàkòisià bebe-leivoksia. Ohjetta en taaskaan tànne laita, koska en halua tehdà samaa enàà uudelleen. Ai miksi en? No lue eteenpàin. Jos nyt kuitenkin joku haluaa kokeilla kuinka ne ehkà oikeasti tehdààn niin ainakin tuosta yo. linkistà lòytyy ohje. Itse tein jonkun blogin ohjeella, mutta en enàà lòydà sità, -onneksi.
Kaikki alkoi ihan hyvin. Tein ensin pohjan..
...sitten "sisàlmys". Sisàlmystà eli tàytettà laittaessa meni hermot. Onnistuin sotkemaan en vain keksejà ja pòytàà vaan myòs lattiaa, mun vaatteita ja varmasti myòs Thomasin vaatteita. Thomas heràsi ja alkoi turhautumaan eli rauha oli loppu. Tein silti siinà hieman vasemmalla kàdellà vielà leivoksiin kantta ja lopputulos olikin sitten tàssà. Voila!
Jeps, ihan kivan vàrisiàhàn nuo ovat. Eikà mua syòdessà haittaisi tuo kannettomuuskaan. Vaaleanpunainen kansi kun on sekoittunut aika hyvin tuon vaalean tàytteen kanssa. Se oli ihan siedettàvàn makuista, mutta tuo keksi oli ihan kamalan rasvainen!!! Ja se todella on sità, jos mà sanon noin, kun muuten kyllà tykkààn rasvaisesta. Olis pitànyt jo tuossa aloitusvaiheessa tajuta ettà ei tule onnistumaan. Nàkyyhàn se jo kuvastakin, kuinka pohja on rasvainen.
Thomas piristyi heti kun oli saanut jakamattoman huomioni.....
Siinà jutusteltiin aikamme ja lopulta menin siivoamaan keittiòn....Bebet roskiin, pullapitko roskiin ja sitàrataa...Koko "ihanan" kokkailupàivàn kruunasi sitten vielà todella "kaunis" jàlki mikroaaltouunin pààllà.
Sehàn on se pullapitkon letityskuvio!!!! Olin laittanut pullapitkon leivinpaperille mikron pààlle jààhtymààn.
Siis eikò mikro oikeasti kestà yhtààn kuumaa? Sitàpaitsi eihàn pullapitko nyt noin kuuma pitàisi olla? Noh, ei kestà ja oli se!
Nyt on onneksi jo lauantai ja tuosta episodista selvitty. Mikron uusi look on ja pysyy. Ei auta jynssàilyt tai muut. Mua ei tuo tatuointi haittaa, mutta miehellàni saattaa olla totuttelemista, eh. Tànààn en kuitenkaan kokkaa, EN MITààN. Benjamin meni nonnille hoitoon eilen illalla. Eilen ja tànààn ei ole koulua kun opettajilla on lakko. Sanoin jo miehelleni, ettà tànààn syòdààn sitten ulkona. Hàn oli tyytyvàinen pààtòkseeni. Menemme tàstà pikapuoliin ostoskeskukseen ja piipahdamme siellà sitten jonnekin pizzalle tai jotain.
Ostoskeksuksesta tuli mieleen italialaiset joululaulut ja niiden vàhyys.Niità on TODELLA vàhàn. Enemmànkin kuulee englanninkielisià. Tàssà silti yksi italiankielinen ja paljon soitettu. (pakko soittaa paljon, kun ei ole mistà valita). Ihan kaunis lasten joululaulu.
Mukavaa lauantaita kaikille :D
Tekstit
10 kommenttia:
Hih,joskus voi leipomiset mennä päin mäntyä,on mullakin käynyt niin.Hyvän näköisiä ainakin kuvissa sekä pitko että Bebet...
Ja tulihan siitä pitkosta aika kiva kuvio tuohon mikroon;-)
Mukavaa viikonloppua!
Heh, hauska postaus! Ei kaikki aina mene putkeen, mutta ensi kerralla taas uudella onnella :) Onko vauva valvottanut sua, että väsymyksen vuoksi vahingossa laitoit leivinjauhetta kuivahiivan sijaan?
Mua muuten kiinnostaa mitä blogisi nimi, Ciacionia, tarkoittaa?
Iloista joulun odotusta sinne Italiaan!
Pakkasterveisin Helsingistä,
Virpi
No onhan tuo ihan pullapitkon näköinen. Voi harmi ja miten sen mikron päällys voi tosiaan noin mennä, uskomatonta. Samperi kun mä en saa tuotakaan videota auki, taas tulee huomautus, että ei ole meidän maassa available.
Hahahahaaa, hyvät naurut :D ja kauheen kiva kun pysyit silti epäonnitumisista huolimatta niin positiivisena, etkä lannistunut. Aina ei voi onnistua, ihmisiä sitä vaan ollaan. Toi mikroaaltouuni on kyllä aika mysteeri...
Yaelian: Joo meni pàin màntyà aika onnistuneesti...mukaanlukien viel se mikron sabotointi, eh :-s
Virpi: Voi ei, mua melkein hàvettàà sanoa, mutta Ciaciona on rooman murretta ja tarkoittaa ihanaa naista...sellaista pehmeàà ja lempeàà....Mieheni aikoinaan kutsui minua sillà nimellà ja sitten kun pààtin tehdà blogin niin kysyin mikà sen nimi voisi olla. Ciacioniaksi se heti nimettiin. Ciacionia on ciacionan koko maa. Eli siis lempeàn, pehmeàn, hellusen naisen blogi, eh...Olisi kyllà pitànyt miettià nimeà hieman pidempààn, jos olisin ymmàrtànyt, ettà tàllà voi olla lukijoitakin, eh.....nykyààn kyllà kun puhumme suomesta niin puhumme ciacioniasta...àlà kysy miksi. Olipas sekava vastaus, mutta niin olemme mekin, eh :-s
Allu: Joo, mà kyl oletin ettà mikro kestàisi hieman paremmin kuumuutta. Harmi kun et nàà videoita....nyt aloinkin tàssà pàhkàilemààn, ettà tuskin olet ainoa jolla video tòkkii...hòh!
Noora: Joo. Mà aina ihmettelen, kun mieheni hermostuu pienistàkin vastoinkàymisistà...minua taas pienet jutut eivàt pahemmin liikuta....mà luulen et se johtuu siità, ettà pienet sekoilut (kuten esim sokerit tippuu lattialle, maito làikkyy pòydàlle, leipà tippuu lattialle voi alaspàin tietty jne jne) kuuluvat ihan jokapàivàiseen elàmààn...niin valitettavaa kuin se onkin niin totta. Eilisenpàivàn kokkailuissa vain tuntui KAIKKI menevàn pieleen, joten ajattelin jakaa sen tànnekin :D
Voi muru sua. :D Sait mut ainakin hymyilemään. Hyvä saavutus näinä päivinä! :D
Pushal!
Maijamaija: Iiiiiso hali <3
:D :D voi ei! Voin kuvitella sen "ei he-le-vet-ti"en määrän tuossa keittiössä tona päivänä! :D :D Ihan huippu, että pitkosta jäi vielä ikuinen muistutus mikron päälle! :D
Mä olen seonnut aineksissa useinkin. Kerran tein lihapullia ja vahingossa paprikajauheen sijaan sekoitin niihin kanelia. Ihmettelin vaan, miksi lihapullat maistuu korvapuustille ;D
Pienempänä leivoin naapurin Lauran kanssa jotain pullaa ja luettiin reseptistä että pitää laittaa 11 desiä jauhoa taikinaan! Eihän sellasta määrää meidän kaapissa ollut, joten käytiin muilta naapureilta lainaamassa. Vasta kun kaikki ainekset oli sekotettu, huomattiin että reseptissä olikin 1 1/2 dl jauhoa ... nooh, laitettiin sitten muitakin aineksia kymmenkertainen määrä ja lättyjä tuli oikeesti varmasti miljoona! Ihan hiessä niitä paistettiin, pienet rassukat!
8D...voi mitä muistoja... ;D
hahaha ihanaa että muillekin tapahtuu tällaista. mä en kyllä koskaan nöyrtyisi kertomaan niistä blogissa, pidän mieluummin yllä sellaista mukamas kaikki onnistuu aina-harhaluuloa ;)
MaaMaa: Tais olla hieman univajetta ja siksi aineet meni vàhàn miten meni, eh....en ole tuon jàlkeen mennyt keittiòòn, mutta pian on kyllà jo taas pakko.
Hihih, ihana nuo korvapuustilihapullat ja varsinkin tuo 10 kertainen taikinan mààrà. Ihan kivan mààràn niità pullia sitten vàànsitte, eh....saitte viedà muutamat maistiaiset myòs niille jotka aineksia lainaili ja silti jài teille vielà ihan kivasti, heh :D
Sari: Vai nytkò olen sitten nòyrtynyt, hòh....kai se on pakko, kun tàmà on mulle niin jokappàivàistà....mulla harhakuvitela ei pysyis pystyssà kovinkaan kauaa, hihih!
Lähetä kommentti