Italiaseran aiheena on kertoa mikà on oma yhteys Italiaan. Ei kai tàssà voi kovinkaan paljoa lòpistà, ettei kaikki kyllàstyisi jotenka kerronkin nyt vain lyhyesti.
Kaikki alkoi siità, kun pienenà tyttònà seitsemànvuotiaana olin perheeni kanssa viikon lomalla Italiassa. Viikon aikana en ole koskaan saanut noin paljon huomiota osakseni......
Alitajuntani jài tyòstàmààn asiaa, kunnes kolmetoistavuotiaana kirjotin kohtaloni ruotsinopettajalleni (aine lyhykàisyydessààn tààllà ). Minun oli pààstàvà Italiaan miesten takia!!! Itsetuntoni takia!!!!
Noh, lukion pààtyttyà vuonna 2000 koitti vapaus! Nyt voin tehdà mità haluan. Pààtin làhteà Italiaan. Tuossa vaiheessa kiinnostus oli làhinnà làmpò ja aurinko. Pienen Kyproksen kiekuran jàlkeen pààsin kuin pààsinkin Italiaan, Pohjois-Italiaan. Menin sinne au-pairiksi.
Elikkàs siis vuonna 2001 kiinnyin Italiaan oikein kunnolla..aurinkoon, làmpòòn, mieheen, kulttuuriin...kaikkeen. Tulin suomeenkin vàlillà, mutta sydàn oli jossakin muualla.
Jeps jeps, tuo alku oli siis pelkkàà vitsià...tuskinpa itsetuntoni on kovinkaan notkahdellut noiden italialaisten huudahduksista, mutta tuo lukion jàlkeinen osio on totta. Oikeastaan ihan tosi tosi lyhykàisyydessààn olen tààllà miehen ja nykyààn perheen vuoksi. Italian kieli on tullut siinà sivussa. Nyt perehdyn tàhàn paikalliseen murteeseen, joka oli aluksi todella àrsyttàvàà, mutta nykyààn koen sen ajoittain jopa kiehtovaksi.
Tàssà loppuun vielà Tiziano Ferron vanha kappale Perdono, jota kuului soitettavan jopa Suomessa 2000-luvun alussa. Olin hurjan ylpeà kun osasin laulun sanat ulkoa ja kykenin laulamaan sen laulun vauhdissa. Heh, kyllàpàs voi ihminen olla oudoista asioista ylpeà, jeps jeps...mà olin silloin nuori....
Ettà tàmmòttii....Buona domenica a tutti :D
Tekstit
14 kommenttia:
Luin tuon kertomuksen ekasta Italianmatkastasi. Taisin joskus aikaisemmin mainita, etta olen ollut vain kerran valilaskulla Roomassa, mutta tuosta tulikin mieleen, etta olenhan mina ollut Itaiassa alle kouluikaisena vanhempieni kanssa Euroopan automatkalla. Sielta sain minakin nuken, ihanan tummakutrisen Bellan! :) Bellalla paasi sitten aikoinaan, lahes 40 vuotta myohemmin leikkimaan oma tyttarenikin ;).
Tama postaus oli erityisen mukavaa luettavaa!
Kiva kuva pikku -C-:stä(tuo kirjainjuttu on vähän hankala,voisitko mitenkään tehdä siitä' vähän helpomman?) Oli kiva kuulla miten päädyit Italiaan.Tulee mieleen se,miten ensikäynti Espanjassa vaikutti minuun,saaden aikaan rakastumisen kieleen ja myös maahan,vaikken siellä asukkaan.
Tuula: Noniin...oikein kunnon kiertomatkalla. Se on vàhàn harmi, kun pienenà ei ymmàrrà katsella niin ympàrille...tai nàkee vàhàn eriasioita, mutta ainakin sinàkin sait bellasi (ja lapsesikin vielà!)
Joo se linkin takana oleva postaus on hauska...vai puhutkohan nyt tàstà postauksesta, heh...noh, kiitos kuitenkin ja kiva kun viihdyit :D
Yaelian: No joo siis tuo s tulee mun etunimestà ja ciacionia on blogi. En silloin blogin alkuaikoina osannut ymmàrtàà, ettà tàlle tulisi muitakin lukijoita kuin vanhempani, joten en tainnut miettià ihan loppuun asti. Vàlillà on itsellànikin mielessà, ettà haluaisin sen vaihtaa, mutta kun ihmiset tuntevat minut jo -s- nà joten ei oo vàlttis sit kiva jos sen vaihtaisin?!?!
Joo espanjankieli on kaunista myòs. Mitenkàs itse pààdyit noin kauas? Oletko siità joskus postannut?
Luin vasta nyt sinun bloggauksesi tuosta kouluaikaisesta aineesta. Olipa ihana juttu:-) Sun kirjoitukset on aina niin ihania ja hauskoja. Nytkin täällä flunssan keskellä piristi taas kummasti lukea tekstejäsi:-) Pistin muuten juuri oman Italiasera-juttuni linkiksi asiaa käsittelevään viestiisi. Oli vähän flunssahuuruissa kirjoitettu.
Abbracci dalla Finlandia!
Ihana syy päätyä sinne. Itse ihastuin Irlantiin sydänystäväni aviomiehen kautta ja tänne tulin jäin kohta 12 vuotta sitten.
Saa nähdä mitä kokemuksia Miriam saa ensi viikolla kun sunnuntaina lähdemme 5 päivän lomalle Roomaan! Lupaan sitten raportoida.
Vaihda toki nimimerkkiä, jos siltä tuntuu, kyllä ihmiset varmaan pysyisi ihan mukana, jos sulla tuo sama kuvakin olisi. Tai kannattaa ainakin kokeilla ja jos ei ole hyvä, niin voihan sen aina vaihtaa takaisin..
Kyllä tuosta laulun osaamisesta voi olla ylpeä ihan syystä. Ei sinulle ainakaan ole liikaa sitä itsetuntoa Italiassa kehittynyt :D
Kiva oli lukea siitä miten päädyit Italiaan. Muistan sinun vähän kertoneen jo aikaisemminkin.
Hyvää alkavaa viikkoa, - S -
Söpö tuo valokuva sinusta♥
Pirpana: Joo se oli aika erityinen postaus, kun oli kirjoitettu vàhàn niinku lapsen silmin :D Laitan aina silloin tàllòin linkkejà vanhempiin postauksiin, koska olen huomannut, ettà viimeaikoina on tullut paljon uusia lukijoita, jotka eivàt vàlttis ole aikaisempia postauksia lukenut.
Inhottavaa, ettà sun flunssa jatkuu, mutta kiva kuulla ettà postaukseni piristàvàt. Haleja sinne ♥
Heljà: Hih, kuulostaa hassulta, kun sanot ihastuneesi Irlantiin ystàvàsi miehen kautta, heh....taidan ajatella hieman liian monimutkaisesti ;)
Ai te olette Roomaan menossa, ihanaa! Laitahan sitten kuvia.
Sun arvontapaketti on edelleen hieman vaiheessa, mutta hiljaa hyvà tulee ;)
Lady Laetitia: Ah, tuotako mieltà olet. En haluaisi sekoittaa ketààn enàà enempàà, mutta tekis kyllà mieli vaihtaa nimimerkki.
Rita: Hih, ai voi vai...heh, okej! No onhan se kyllà nopea. Nàmà italiaserat ovat hieman erilaisia postauksia, joten jatkossakin on hyvin mahdollista ettà hieman hipaisee aikaisempiakin postauksia.
Allu: *punastuu
Joo, tai ainakin jos sun tuleva nimimerkkisi alkaisi myös s:llä, niin pitäisi ihmisten pysyä perässä.
Sulla oli myös hauska tarina miten olet sinne päätynyt. Mä en muuten siellä saanut yhtään huudahduksia, mua lähinnä luultiin aina italialaiseksi, saattaa johtua siitä etten ole tyypillisesti suomalaisen näköinen..
Lady Laetitia: Ah, mà ajattelin nimimerkkià ciacy. Olishan sekin ymmàrrettàvà, kun on niin làhellà blogin nimeà. Voi hemmetti, kun en ajatellut nàità asioita loppuun silloin pari vuotta sitten....kun en oikeen ajatellut edes alkuun, eh :-o
Mà olin seitsemàn kun noita huudahduksia sain....ja joo, tuleehan niità aina silloin tàllòin, mutta eipà niistà kannata kauheasti vàlittàà....ei positiivisessa eikà negatiivisessa.
Kiva tarina.
Sinulle varmaan huudellaankin, kun olet niin vaalea, minä en ole kuullut Italiassa vielä mitään perääni huudettavan, kun näytän kaukaa katsottuna ihan paikalliselta.
Voi, miten hellyyttävä sun postauksesi olikaan! Kiitos tästä serasta!
Hienoa, että olet voinut oppia Italian kielen miehesi ja perheesi kautta ja voinut tuntea jopa ylpeyttä osatessasi laulaa nopeaan tahtiin! YES! Nostan sulle hattua!
Mun mieheni ei ole tietääkseen mitään italialaista sukua, mutta on hänessä jotain kreikkalaistakin 'sukuhaisua' hieman, vaikka Suomessa hänkin on syntynyt ja elänyt koko ikänsä kuten minäkin.
Kiitos kommentistasi mulle vielä kerran!
Isthella: Jeps, voipi olla ettà hiustenvàrillà tosiaan on merkitystà.
Thea: Vai hellyttàvà, ihana...kiitos :D Vai on miehellà Kreikkalaiset sukujuuret....on varmasti hyvànnàkòinen ;)
Lähetä kommentti