Ospedale, ospedale, ospedale....

Nonni, joskos sità nyt jaksaisi ja kerkeisi kirjoittamaan tàssà kaiken keskellà. Tààllà on ollut aikamoista hàrdellià. Minà ja pikku-Thomas ollaan antibioottikuurilla ja nyt kuumeilu on vihdoin loppunut meiltà molemmilta. Tosin syvà yskà on ollut ja Thomasilla vielà lisàksi nenà tukossa. Onneksi hàn on oppinut hengittàmààn jollakin tavalla suun kautta, tai muuten mekin olisimme jo sairaalassa. Kàytiin sairaalassa tarkistamassa keuhkot, ettei pode samaa sairautta kuin Benjamin. Onneksi Thomas voi paremmin ja antibiootit tehoavat :D Hàn on kuitenkin erittàin kràtynen ja minun pàivàni menevàtkin hàntà kanniskellessa.


Tàssà pari kuvaa, kun Benjamin joutui jààmààn sairaalaan. Minà jàin Thomasin kanssa odottelemaan, ettà nonnakin saapuu sairaalaan. Olimme kaikki kolme tuolloin kuumeessa. Thomas on niin rakastunut isoveikkaansa, ettà vaikka huonolla tuulella onkin niin Benjaminin nàhdessààn hymy on herkàssà ♥

Benjamin on ollut viikon jo sairaalassa. En ollut hànestà huolissani kolmeen ensimmàiseen pàivààn.

Hàn sai sairaalassa heti kaverin. Huoneessa hànen kanssaan oli samanikàinen tyttò, jonka kanssa leikki sujui vàlittòmàsti.

Kuumeesta huolimatta hàn jaksoi leikkià. Valitettavasti (Benjaminia ajatellen) tàmà tyttò pààsi sitten neljàntenà pàivànà kotiin ja Benjamin jài huoneeseen kahden mahatautisen kanssa. Mielessàni mietin, ettà nyt saa poika sitten vielà mahataudinkin tàhàn pààlle. Juuri kun Benjamin alkoi voimaan keuhkoista hieman paremmin, lààkkeet alkoivat vaikuttamaan ja sità rataa niin hàn alkoikin oksentamaan.

Sità jatkui sitten seuraavat pari pàivàà. Nonna on ollut koko tàmàn ajan sairaalassa Benjaminin kanssa. Tààllà on tapana, ettà joku on yòtàpàivàà potilaan vierellà. Aitini tuli kàymààn pààsiàisviikoksi, joten nonnan oli aika huilata. Haimme àitin ja hàn sai mennà suoraan sairaalaan. Olin juuri ehtinytn selittàmààn àitille paikat ja olimme nonnan kanssa làhdòssà kotia kohti, kun meidàt pysàytettiin kàytàvàllà. "Keskustelemme juuri lapsesi tilasta, joten nyt ette voi làhteà" "Tààllà tàytyy olla joku joka ymmàrtàà nyt italiaa". Menin paniikkiin ja mieleeni nousi vàkisinkin ikàvià ajatuksia. Miksi ihmeessà lààkàrit keskustelevat Benjaminin tilasta kymmeneltà illalla?!?  En ole koskaan nàhnyt Benjaminia noin huonossa kunnossa. Hàn nàytti aivan sellaiselle Afrikkalaiselle nàlànhàtàà kàrsivàlle lapselle, joka on luuta ja nahkaa ja jolla on kuivat huulet ja iiiiiiso pallomaha, raukka :(

Seuraavassa hetkessà Benjamin olikin jo ambulanssilla matkalla Salernoon.

 He epàilivàt umpisuolta ja suuremmassa sairaalassa on erikoisosasto ja enemmàn tietàmystà erikoisimmistakin tapauksista. Onneksi àitini oli mukana. Hàn sai Salernossa jààdà Thomasin kanssa autoon sillà vàlin kun me menimme tekemààn erilaisia testejà Benjaminille. Ei ollut pojalla umpisuolen puhkeamisvaaraa. Myòs sopiva lààke vatsakipuun lòytyi vàlittòmàsti ja oksentelukin loppui :D

Tàssà Benjamin tyytyvàisenà, kun minà toimin tuon menopelin kuskina ja oli aikamoista mutkia ja rallia. Vàlillà piti hieman varoa, ettei hoitajat nàe ;)

Tilanne oli siis rauhoittunut ja olin hakemassa àitiàni Benjaminin vierelle. Uudessa sairaalassa tuo ei onnistunutkaan, koska àitini ei puhu italiaa. Minà en voi jààdà, koska minun on oltava Thomasin kanssa. Hàntà ei voi jàttàà muille, koska saa vàlillà itkupaniikkikohtauksia ja rauhoittuu vain minun seurassani. Itsellàni on todella turha olo, kun en voi olla siellà pojan vierellà. Gino ei voi jààdà sairaalaan, koska on MIES!! Mikà ihme sààntò tuokin on???? Joten anoppini jài sinne siis, TAAS.

Seuraavana pàivànà puhuimme lààkàreiden kanssa ja vaadimme, ettà àitini voisi jààdà sinne, koska anoppini tarvitsee myòs lepoa. Nyt àitini onkin ollut siellà jo neljà pàivàà putkeen, koska anoppini alkoi oksentamaan kotiin tultuaan, uffa!!!! Benjaminin tila on parantunut paljon. Hànellà on kuitenkin toooooodella paha keuhkokuume ja kuumeetonta pàivàà ei ole nyt pariinkymmeneen pàivààn vielà ollut. Jo kolme pàivàà olen kuullut, ettà Benjamin pààsee kotiin domani, mutta vielà toistaiseksi tàmà huominen ei ole tullut.

Kaikki tuntuu tapahtuvan nyt samaan aikaan. En viitsi edes mainita nonno vecchiosta joka pààsi sailraasta kotiin rampana pàivàà ennen kuin Benjamin joutui sinne vuorostaan tai Nonna vecchiasta jota piti alkaa viemààn hammaslààkàrille pahojen hammaskipujen vuoksi, eh. 

Onneksi àitini on nyt tààllà auttamassa. Hànellà onkin hieman erilainen loma tàllà kertaa. On kàynyt kahdessa sairaalassa ja luulenpa ettà siihen ne nàhtàvyydet tàllà kertaa jààvàtkin.

On siellà sairaalassa ollut mukaviakin hetkià. Benjamin oli nukkunut kokopàivàn viiteen asti iltapàivàllà. Ei ollut herànnyt edes kun lààkàri oli tunnustellut mahaa ja muuta, mutta heràsi kun partiolaiset kàvivàt toivottamassa lapsille hyvàà pààsiàistà. Benjamin sai ison pààsiàismunan :D Lisàksi nalle ja pelle kàvivàt hieman hauskuuttamassa. Taisi piristàà poikaa.

Tànààn sain uutisia...Juuri kun luulin, ettà asiat eivàt voisi mennà enàà pahemmin niin kyllàhàn ne vain menee....Menin sairaalaan ja siellà odotti yllàtys. Benjamin oli nàppylòità ja eràànlaista nokkosihottumaa tàynnà. Hàn on allerginen jollekin lààkeaineelle. Lààkkeiden anto on lopetettu! Voi prkl!!!!!!!!!!!!!Nyt lààkàrit pohtivat mità seuraavaksi pojan kanssa tekisivàt. Ettà tàllaista...Buona pasqua vaan teillekin...ufffaaaaaa!!!! :-s