Presepe vivente

Tàstà nyt on jo muutama pàivà kun kàvimme meidàn làhikylàssà korkealla korkealla vuorilla. Oikeastaan tuo osa kuuluu myòs meidàn kylààn, mutta sillà on ihan oma nimi, joten erittelen sen toiseksi kylàksi nyt tàssà. Siellà oli "presepe vivente". En oikein tiedà kuinka sen kààntàisin...elàvà seimi, ehkà....noh, aika huono kàànnòs. Se oli jokatapauksessa sellainen seimen malli laitettu ihan live-esitykseksi. Tuo tarinahan on Jeesus lapsen syntymàstà, itàmaan tietàjistà jne. Siellà oli sellainen reitti, jota pitkin kàveltiin ja sai mennà huoneisiin, joissa sitten demonstroitiin mm. erinàisià ammatteja yli 2000 vuotta sitten, silloin kun Jeesus syntyi. Hienointa tuossa kaikessa oli ehkà se, ettà tuo presepe oli paikassa, joka on todella vanha jo itsessààn. En osaa edes veikata minà vuonna nuo talot on tuonne kylààn rakennettu, sanon siis vuonna kivi ja miekka. Koko kylà on tàynnà kapeita kujia ja rappusia. Talojen sisàànkàynnitkin olivat jotenkin ihanan hassusti keskellà rappusia tms. Paikka oli todella sokkeloinen ja luulen, ettà yksin olisin eksynyt aika onnistuneesti, mutta onneksi mieheni tuntee paikan. En vain ymmàrrà miksi en ole aikaisemmin tuonne mennyt...ihanan oloinen paikka, varmasti aika ainutlaatuinen myòs ilman presepeà.

Tuolla korkealla, missà nàkyy kirkon kellot ja risti oli se paikka missà presepe pidettiin. Alla meidàn oma kylàmme, Meidàn kyl on reilun 600m korkeudessa vedenpinnasta. "Presepe kylà" reilun 1500m:n korkeudessa.

Tàssà noita ihania kapeita rappuskujia

Taloihin astuessa ei tiennyt mikà odottaa....

Oli leipomo

ompelimo

Tàmà mummeli oli aivan kuin ennen vanhaan. Oli niin omissa oloissaan vanhus, kehràilee siinà villaa kaikessa rauhassa. Taitaa olla kylàn ainoita, joka tuon tyòn vielà taitaa..harmi sinànsà.

Vanha vaavinsànky

Juusto- ja makkarakauppa

Heppoja

Tuossa alla tuo poika tekee pastaa. Tehtiinkòhàn sitàkin jo niihin aikoihin vai olikohan tàmà vain joku Italialaisten oma lisà ;)

Silloin jo harrasteltiin uhkapelejà. Tàssà eràànlainen lottokauppa/arpakauppa ja hieman taikauskoisuuttakin mukana.

I Re Magi

Lopuksi tàhàn vielà videonpàtkà. Siellà oli illalla vielà tanssiesityksi kirkon edessà, kun odoteltiin viisaita tietàjià. Juhlat jatkuivat kirkossa, mutta siinà vaiheessa me menimme kotiin. Kivat oli juhlat. Minulle tuli olo, mikà silloin tàllòin tààllà iskee, ettà haluaisin itsekin olla pukeutunut sellaiseen vanhanajan hameeseen, jossa olisi paaaaaljon kangasta. Olisi pakko nostaa helmaa, jotta pààsisi rappuset ylòs. Hiukset hienosti letillà jne. Sellaista vanhanajan tunnelmaa. Pompei on toinen paikka, joka saa minut tuntemaan noin. Noh, ehkà ensikerralla minà laitan edes tavallisen hameen pààlle presepeen farkkujen sijaan.
 Hieman harmitti, kun juhlia siirrettiin sààn vuoksi, kahdesti. Olisin halunnut viedà vanhempani tuonne myòs. Noh, joku toinen vuosi sitten. Tuo kun on ihan jokavuotinen perinne...kaupunki tosin voi muuttua.