Heeeeeeiiiii :D


Tààllà taas. Kaikkea on nyt pààssyt sattumaan. Kun sitten viimein olin pààssyt siihen tilaan, ettà olisin voinut jotakin postatakin niin tietenkin tapahtui se pahin mahdollinen –tietokone menee rikki!!! Noh, menimme sitten kiertelemààn ja katselemaan uutta làppàrià. Lòysin aivan ihanista ihanimman sellaisen vaaleanpunaisen sòpòlàisen, mutta jostakin syystà mieheni ei ollut ihan samaa mieltà koneen sòpòydestà, tai siità ettà koneen yleensàkààn tàytyisi olla mitenkààn sòpò. Noh, minun mielestà pitàà, mutta nyt kuitenkin edessàni komeilee ihan ok tàllainen musta kone. Voipi olla, ettà joku kerta kun mies avaa koneen niin saa huomata jonkun kukkasen tai muun vastaavan pienen sòpòlàisen liimattuna nàppàimistòn viereen ;)
Nyt pitàisi vain oppia kàyttàmààn tàtà konetta ja heti alkajaisiksi pitàisi lòytàà se paikka mistà saisin nàppàimistòòn ààkkòsiàkin, mutta kyllà se tàstà vielà hoituu :D

Taas tuli vastaan uusi outo vapaapàivà hoidosta. Siis hoitopàivà on merkitty aivan normaaliksi, mutta sinne ei mene ketààn. Ketààn paitsi meidàn pikku B!!!
B oli sitten ollut pari tuntia hoidossa ja sitten hoitaja soitti meille ja sanoi B:n olevan ainut lapsi hoidossa, joten mitàs tehdààn. Noh, minà menin tietenkin hakemaan lapsen pois ja kyselin, ettà missà muut lapset ovat. Ne ovat juhlissa, sain vastaukseksi. Jahas, kylàssà on siis juhlat. Tosi outoa, ettà tàllaisia omia “vapaapàivià” on tàllà tavalla yhteisesti sovittu minnekààn silti niistà mainitsematta. Ja minà tietenkin en ulkopaikkakuntalaisena (ulkomaalaisenakin vielà) en ole tietoinen tàllaisista pikku sopimuksista ja tavoista. Noh, soitin nonnan apuun ja kysyin missà nàmà juhlat ovat ja mità siellà oikein juhlitaan. Menimme sitten nonnien kanssa juhliin ja siellàhàn ne B:n tarhakaveritkin olivat. Tàmà juhla on jokavuotinen uskonnollinen juhla jossa muistetaan jotakin madonnaa (nàin paljon olin taas asialla, eh). Juhla oli myòs normaalia pidempi, koska kappeli siunattiin. Tàmà kappeli on toiminut kouluna. Myòs mieheni kàvi tuota koulua, kunnes se tuhoutui 80-luvulla sattuneessa maanjàristyksessà. Nyt vihdoin se on uudelleenkunnostettu ja nàin ollen tàmà kappeli sai kunnian toimia juhlapaikkana. Itse juhla ei minua niin kiinnostanut, mutta oli hyvà mennà tuonne, kun nàin B sai leikkià kavereidensa kanssa. Myòs markkinat olivat mukava osa tàtà tapahtumaa. Illalla katsoimme terassiltamme vielà ilotulituksia. Italiassa on todella tavallista laittaa tulitteita ilmaan kaikenlaisissa pikkujuhlissakin.

Tàssà vielà kuva B:stà leikkimàssà tarhakaverinsa kanssa.


ps. Laitoin puhelimeeni jokavuotiseksi hàlytykseksi tàmàn juhlapàivàn, jotta ensi vuonna tiedostan ettà kouluun ei tarvitse mennà! ;)