maanantai 9. helmikuuta 2009

Pyörällä matkassa....

Nyt se päivä koitti. Hyppäsin uuden polkupyöräni kyytiin. Päätin, että haavani kädessä ei häiritse liikaa pyöräilyä, joten ei muuta kuin menoksi.

G neuvoi minulle turvallisen reitin, eli pikkutien missä autoja ei mennyt nimeksikään. "Sitten kun väsyt niin käännyt ja tulet takaisin", oli myös yksi neuvo. Ja S nyökkää.


Reitti alkoi loivilla nousuilla. Maisemat olivat mitä kauniimmat. Oli aivan ihana olo olla vuorien reunoilla ja nähdä sieltä alas kukkuloille ja pikkuteille. Olin yksi pienenpieni asia tuossa suuressa maailmassa. Alla kuva noin tunnin ajoreissun jälkeen. Pysähdyin miettimään, joskos pitäisi kääntyä takaisin.



Äh, matka jatkui samaan suuntaan. Saavuin pieniin uoristokyliin ja poistuin niistä nopeasti. Harmitti niin vietävästi, kun en ollut ottanut rahaa mukaan, että olisin saanut edes vesipullon ostettua. Ja kyllä, luitte oikein. Lähdin pyöräilemään ilman vesipulloa. Ajattelin yksinkertaisesti että tämä ensikerta on vain tämmöinen pieni kokeilu.

Tämä kaunis ööö...linna(ko?) löytyi myös yhdestä pienen pienestä kylästä.


Oli hetki (sellainen aika pitkä puolituntinen), kun jatkoin vain matkaa eteenpäin tietämättä voinko tehdä reitistä ympyrän vai joudunko aivan oikeasti kääntymään vain takaisin. Toivon, että jonkinlainen kiertoreitti löytyisi, sillä mikään ei ole tylsempää kuin kääntyä takaisin. Jotenkin oli kiinnostavaa nähdä aina mitä seuraavan mutkan takana löytyy ja kuinka hurjan nousun jälkeen tulikin alamäki. En vain pystynyt kääntymään ja näin se matka sitten eteni.....ja eteni....

Jossakin vaiheessa kysyin ohikulkijalta missä olin ja hän kertoi ilokseni, että voin palata kylääni myös jatkamalla matkaa samaan suuntaan minne olin menossa. Ihanaa!! Tuo antoi minulle lisäpuhtia niin, että jaksoin polkea seuraavan vuoren reunaa suht reippaasti. On kuulkaas aika haasteelliset nämä maisemat tällaiselle maijameikäläiselle. Varmasti haasteelliset jo aivan ammattilaisillekin mitä noilla teillä muuten näkyikin muutama :D
Matkan varrella mielikuvitus pääsi tekemään tepposet ja jalkoihin tuli hieman lisää vauhtia aina silloin tällöin.


Ei, ei nuo kukot minua säikyttänyt...


Eikä tuo vuohikaan...Eläin oli niin keskittynyt syömään lehtiä, että tällä kertaa en pelännyt...mutta sitten...
tuli tuo varokaa lehmiä kyltti. Kyltin alla luki, että metsät ja vuoret ovat aitaamattomia. Eikä mennyt aikaakaan, kun aloin kuulemaan lehmänkellojen kilinää, APUA! Toivoin yli kaiken, että nuo lehmät olisivat metsässä eikä kävelisi kadulla vastaan. Olin onnekas, en törmännyt lehmiin.

Ylhäällä näin neljä koiraa, jotka loikoilivat nurmella ja nauttivat auringosta. Ajattelin ottaa kuvan, kunnes näin että he nousivat ylös ja lähtivät juoksemaan minua kohti. Täytyy myöntää, että sydän ei edes ylämäissä pamppaillut niin tiheään, kun silloin, kun nuo koirat tulivat räksyttämään aivan pyöräni viereen. Molemmille puolille vielä. Eihän ne mitään tee, mutta jotenkin vain meni pala kurkkuun ja mieleeni tuli ajatuksia kuinka koirat vaistoavat jos ihminen pelkää. Nostelin käsiä sarvilta ja yritin olla katsomatta suoraan heihin....Hyvä ettei itku tullut. Noh, kuva jäi sitten sattuneesta syystä ottamatta ja matka jatkui ripeääkin ripeämmin.
Olin polkenut vajaa kaksi tuntia, kun olin taas mielestäni suht korkealla Päätin kuvata pienen videon.

Ne joilla video ei toimi, niin videossa on vain hieman maisemia ja omaa sepostusta, kuinka on kauniit maisemat ja kuinka mukavaa on pyöräillä. Olin siinä uskossa, että tuo olisi jo lähes korkein paikka, mutta olin erittäin väärässä. Seuraavat puolituntia oli vielä aikamoista ylösnousemista. Kuin tilauksesta matkan varrella oli lähde, joten pysähdyin siihen ottamaan muutaman hörppyä vettä. Oi mikä helpotus.


Koko reitti kesti 2 tuntia ja 40 minuuttia, eli ei tuo matka ihan suunnitelmien mukaisesti sitten mennytkään. Tarkoitus oli mennä puolisen tuntia yhteen suuntaan ja sitten kääntyä takaisin. Tänään oli kuitenkin ensimmäinen sateeton päivä viikkoihin, joten oli aivan mahtava fiilis nähdä maisemia taas hieman valoisamman taivaan alla :D Kotiin tultuani innostuin tietenkin kertomaan miehelleni minkälaisen reitin olin tehnyt. Mieheni tyytyi sanomaan vain "ma tu sei PAZZA!!!". No juu...eihän tuo ihan selväjärkisenkään homma ollut, hihih! Hullu tai ei, menen tuon kyllä vielä joskus uudelleenkin, niin hyvän fiiliksen se jätti :D


24 kommenttia:

susadim kirjoitti...

Lehmävaara kyltti! :)
Ihana toi sun video selostuksineen!!

Yaelian kirjoitti...

Onnea uuden pyörän johdosta! Ihanat pyöräilymaisemat sulla on tuolla.Munkin on pitänyt jo kauan hankkia pyörä; olin niin tyhmä että jätin pyöräni Suomeen eikä sitä näin jälkikäteen kannata tänne enään kärrätä.Kai mäkin sitten jossain vaiheessa pyörän hankin vaikka mulla on vain kaupunkimaisemia ja paljon liikennettä eikä noin ihania reittejä. Mutta ensi kerralla muista ottaa se vesipullo mukaan!

-S- kirjoitti...

Susadim ja Yaelian: Te ootte ihan liian nopeita lukemaan mun blogia, ku mä täällä vielä muokkailen.Taidan olla aika huono tekemään tätä blogia, eh. Tein toisen videon aikaisemmin, mutta sitten kun kuuntelin sen niin olin aivan liian hengästynyt että olisi ollut julkaisukelpoimen edes pienimmissä määrin. Juu ja ensikerralla ehdottomasti oma vesipullo mukaan...se lähde voi sitten toimia vaikka täyttöpisteenä :D

-S- kirjoitti...

Susadim ja Yaelian: Te ootte ihan liian nopeita lukemaan mun blogia, ku mä täällä vielä muokkailen.Taidan olla aika huono tekemään tätä blogia, eh. Tein toisen videon aikaisemmin, mutta sitten kun kuuntelin sen niin olin aivan liian hengästynyt että olisi ollut julkaisukelpoimen edes pienimmissä määrin. Juu ja ensikerralla ehdottomasti oma vesipullo mukaan...se lähde voi sitten toimia vaikka täyttöpisteenä :D

Anonyymi kirjoitti...

joo maisemat tosi hienot, toivottavasti hommaat mullekkin pyörän lainaksi et päästään retkeileen lähiympäristöön, muttei ihan noin pitkälle, mennään vaikka piknikille. ja oon muuten tilannu sinne aurinkoa.......haleja....t. äiskä.mummi

Hannelen paratiisi kirjoitti...

Kivoja maisemia, sinun pitäisi ostaa kartta..

MaaMaa kirjoitti...

Hihhih! Mainio postaus ja huippu "pikku kiekka pyörällä" :D :D Tyyppi sotkenut vuoren ympäri! :D

Haastoin muuten sut S kirjoittamaan Hurjan Kokemuksen; käys kurkkaamassa säännöt blogistani. Toivottavasti otat haasteen vastaan :)

-S- kirjoitti...

äiti: joo toivottavasti G sais raahattua oman pyöränsä jo pikkuhiljaa tänne. Kait me joku kierros voidaan tehdä....picnic onkin sitten ihan toinen juttu. Toivotaan, että tuo sade nyt sitten loppui tähän.

Hannele: Mitä kartalla tekee, jos ei ole kartanlukutaitoa, eh...oooops!!! No juu...oikeassa olet, olisihan se ihan kiva :D

-S- kirjoitti...

MaaMaa: Joo, eh....mieheni veikkasi 40km!!!! Ja aika osuvasti varmaan tuo "vuoren ympäri" koska näin kyllä tuttuja vuoria, mutta jotenkin oudoista kulmista, hihi!Ei ehkä olisi ihan noin pitkää reittiät tälleen ensikerralla polkasta.
Voi ei...olenkin pelännyt tuota hurja kokemus -haastetta...noh, pitääkin alkaa kelaileen että minkäs niistä julkistaisi, joten kiitos kuitenkin, heh :D

sateenkaari kirjoitti...

voi,miten ihastuttavia maisemia. vuorimaisemiin ei ikina kyllasty. on teilla vihreaa siella.
se vesipullo on kylla todella tarkea ottaa mukaan.taikka pikkusen rahaa,etta saa sen ostettua.oikein hyvaa kuntoilua vuoriteilla pyöraileminen.

sateenkaari kirjoitti...

ompa ihanat pyörailymaisemat. vuoriin ei kyllasty koskaan. se vesipullo on ehdottoman tarkea matkaseuralainen.muista ensi kerralla. oikein hyvaa kuntoilua vuoristossa pyöraileminen. mukavia pyöraretkia jatkoonkin.

Susa kirjoitti...

Voi, ihanan reissun teit! Makin haluan pyoran!
Ja kiva kuulla aanesi :)

-S- kirjoitti...

Sateenkaari: Mieheni ei näe mitään kiehtovaa näissä vuorimaisemissa, mutta minä jaksan ihastella. Toisaalta hän taas ihastelee Suomen luontoa, mitä minä taas en niin kauniisti aina näe, eh. Opin kyllä virheestäni ja ensikerralla pakkaan sen vesipullon mukaan :D

Susa: Joo oli se aika ihana. Ehkä kiehtovaksi sen teki myös se, että en tiennyt missä olin. Ensikerralla varmasti tulee jo ajatusta tyyliin:"voi ei, pian tulee se iso mäki ja sitten on vielä se toinenkin..." Oli kivaa olla epätietoinen :D Eh, tuosta äänestä nyt en viitsi sanoa mitään. Yritin olla puuskuttamatta, mutta olin kyllä hengästynyt, heh!

Lennu kirjoitti...

Hei taas! Hauskasti kerrottu pyörämatka, voin sieluni silmin kuvitella esim. miten episodi koirien kanssa meni. Mulla vähän samanlainen kokemus, mä puolestani kiljuin kuin pistetty sika ja poljin pyörällä 110 km lasissa, (mä olin silloin 18 v), nyt taitaisin heittää veivini ihan suosiolla. (Nyt on lasissa 51v ). Kiva että peukku on jo kunnossa. Aikas pitkä matka eka pyörälenkiksi.
P.s. Olen kade, kun sulla on noin ihanat pyöräilymaastot. (positiivisessa mielessä)

Maijamaija kirjoitti...

Vähänkö tämä tyttö repesi! :D Nauroin ääneen sun lehmäkylttikokemukselle. Sori. :D :D :D :D :D Sä oot NIIIIIN IHANA!!!

Pushal!

-S- kirjoitti...

Lennu: Pelkotilani oli kait niin suuri, että en kyennyt kuin hiljaa inisemään siinä hetkessä, hih. Joo liian pitkä matka ekaksi kerraksi, mutta nyt (1 päivän jälkeen) ei ole kuin pylly hieman pipinä....kuvittelin että olisin ihan hajalla

Maijamaija: Varokaa lehmiä...eh....ei saa nauraa ....Kiitos ihanista ihanimmille viesteille. Oot tosi kultainen :D

Susa kirjoitti...

Ma taalla taas kuuntelemassa musiikkia, tata vois kuunnella monta tuntia :)

Susa kirjoitti...

Sulle on palkinto blogissani :)

Mulla on vielakin sun blogi "paalla" jo toista tuntia, musiikin takia :))

-S- kirjoitti...

Susa: Voi kiitos palkinnosta, olen otettu :D

Voi apua...toista tuntia....pitää vissiin käydä hieman lisäämässä musiikkia, ettei ihan liian ykstoikkoseksi rupea. Pian tulet blogiini ja hermot menee heti kun kuulet ensimmäisen biisin alkusoiton, eh....sitä kutsutaan myös kyllästymiseksi...asialle on tehtävä jotain...ja NOPEASTI!! :D

MaaMaa kirjoitti...

Mun piti viela naurahtaa tahan, etta kun luin tota uudelleen niin mulle tuli mieleen Forrest Gump; kun se lahtee juoksemaan ja juokseeki sitte vuosikausia maailman aaresta toiseen :D
Aattele jos oisit saanu samanlaisen vimman pyoran paalla :D
hihhihihihih!

-S- kirjoitti...

MaaMaa:Voi kaikkea sitä tuleekin mieleen. Ja hei, tuohan oli samanlainen vimma :D:D:D:D Matka oli pitkä, ihan ku maailman ääriin, heh.

arleena kirjoitti...

Hei. Minulle tuli uneni mieleen tästä retkestä ja noista maisemista. Niissä minäkin kuljin unessani, tasankoa ja vuoria ja niin kaunista.

Muuten minä pidän italiailesta musiikista myös. Se on iloisen raukeaa, surumielisyyskin tuntuu soman kepeältä.

Kiitos kun kvit blogissani.
Tavataan taas.

-S- kirjoitti...

Arleena: Mitäpäs tuota kiittelemään. Italia on kyllä kaunis kieli ja varsinkin lauluissa :D

Anonyymi kirjoitti...

Moi.
Terveisiä täältä kylmästä, pakkasta aamulla huikeat -24 astetta :( Kävelin reippaana tyttönä kouluun, hyvä fiilis :) Ihanaa kun tulee kevät, auringon paiste voittaa kylmyyden :) kiva että oot päässyt pyöräilemään, ihanat maisemat :)
Terkkuja sinnepäin ja haleja :)
-syrra-