Isi 60 v.

Mun isi täyttää tänään hurjat 60 vuotta. ONNEA ISI !!!

 

 

 

Olisimpa nyt sielä ♥ Haleja, oot rakas ♥

5-vuotis arvonta!

Hei vaan tältäkin puolelta. Tulin tänne vain ilmoittamaan, että blogini on tullut huikeat 5 vuotta ja arvonta on siellä juuri meneillään, joten ei muuta ku osallistumaan täältä! Oli tähän kirjoittamiseen toinenkin syy. Aina aika-ajoin mietin, että onko tässä mitään vaaraa jos en pitkään aikaan kirjoita tänne mitään? Ei kai tämä blogi poistu itsestään, vaikka jos ei pariin vuoteen tee päivityksiä?!? En usko ja todellakin toivon että ei, mutta olisko tästä jotain mustaa valkoisella olemassa? Eipäs tässä muuta. Ihanaa syksyä kaikille! Laittakaahan tämä --> www.ciacyinitalia.blogspot.com osoite uudeksi kirjanmerkiksi, jos jostakin syystä olet aikoinaan tippunut kärryiltä tai haluat lueskella ulkosuomalaisen elämää Italiassa.

Love,

Tàmà blogi loppuu...toinen alkaa ☺

Nàin siinà vain nyt kàvi, ettà tàmà blogi on tullut pààtòkseen. Mutta eipàs vaivuta epàtoivoon vaan otetaan purjeille uudet tuulet. Aluksi olin surkuna, kun joudun tàstà luopumaan, mutta eihàn tàmà tààltà minnekààn katoa. Uusi blogi on luotu ja sama homma jatkuu. On siellà muutama uusi juttukin, mutta ihan kivaa kaikki :D Yritin luoda blogin tàmàn saman profiilin alle, mutta se ei ollut mahdollista, koska muisti on tàynnà. En pystynyt lisàilemààn uuteen blogiin yhtàkààn kuvaa, kun sen ensin tànne avastin. Elikkàs nyt on ihan uusi osoite ja kaikki, mutta laitoin silti samat esittelyt itsestàni niin tunnistaa ettà kirjoittaja on sama :D

Eipàs muuta kuin tervetuloa lukemaan uutta blogiani osoitteeseen: http://www.ciacyinitalia.blogspot.com/

Benvenuti al Sud

Apua! Paniikki! Blogger help!!!!

Nyt se sitten tuli. Paniikki. Blogini menee maksulliseksi tai hàviàà kokonaan ja mità kaikkee mun pààssà nyt pyòriikààn. Hyvà ettei itku tule :( Auttakaa mua...
Ongelmani on seuraava:
Olin àsken tekemàssà postausta ja lisàilemàssà kuvia. Btw, onko teidànkin kuvien lataamissydeemi muuttunut joku pari viikkoa sitten? Mulla on ja en tykkàà siità, se vanha oli parempi. Noh, nyt kuitenkin kuvia ladatessa tuli seuraavanlainen teksti:

Hups! Tallennustilasi loppui. Käytät 100 % valokuville varatusta 1 Gt:n kiintiöstä. Osta lisää tilaa
Kuvat tallennetaan Picasa-verkkoalbumien tiliisi ja ne sisältyvät kuville varattuun 1 gigatavun ilmaiseen tilakiintiöön. Hankkimasi lisäsäilytystila jaetaan Gmailin, Picasa-verkkoalbumien ja Google-dokumenttien kesken. Lisätila lasketaan ilmaisen kiintiön päälle.
 
Elikkàs elikkàs, tilanne on nyt se, ettà en onnistu lisààmààn kuvia ilman ettà OSTAISIN tuota lisàtilaa?!?!?! Eih, ei se nàin pitànyt mennà.
Onko kenellàkààn muulla tapahtunut vastaavaa? Kuinka hàn toimi siinà tilanteessa? Ei varmasti panikoinut ja hermoillut kuten minà vaan keksi ratkaisun samantien...Minà en kuitenkaan sità onnistu nyt tekemààn, joten teidàn ihanien apu on tarpeen....niin ja NOPEASTI, kiitos :D
 
Ajattelin jos tekisin uuden google-tilin, jos se on yleensàkààn mahdollista? Minulla ei siis edes tietààkseni ole google tilià vai onko libero maili google tilini (siis se maili, jolla kirjaudun tànne bloggeriin?  Onnistuisinko tekemààn siis uuden google tilin ja jotenkin kàyttàmààn sitten sità ja sen tilaa tààllà bloggaillessa?
 
Mà menin jo paniikissa poistelemaan joitakin kuvia sieltà picasa-verkkoalbumista (jota en muuten tiennyt ettà oli edes olemassa), kunnes sitten luin ettà poistamalla sieltà albumista ne poistuvat myòs blogista. Muutama kuva blogistani tulee siis tàstà syystà nyt seuraavan vuorokauden aikana poistumaan.
 
En haluaisi tehdà enempàà mokia, joten kàànnyn teidàn puoleen. Toivottavasti ainoa mahis ei ole uuden blogin luominen...Haluaisin niin kovasti sàilyttàà tàmàn ensimmàisen beibini ♥
 
Auttakaa te pro-bloggaajat ja muut viisaat......
 
Kiitos ☺
 

Motoorisia harjoituksia

Kouluviikko taas alkoi. Benjaminin piti kirjoittaa Pensieri liberi, joten ihan sellaista vapaata tekstià ja hàn kirjoittikin seuraavaa.

(Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla.)

Mielestàni tokaluokkalaiseksi pojaksi ja vielà kaunokirjoituksella kàsiala on siisti. Toki lukemista itsellàni vaikeuttaa nuo oudot tyylit kirjoittaa joitakin kirjaimia, mutta pikkuhiljaa nuo oudotkin kiekurat alkavat tuntumaan tutummilta.

Nyt tulee pitkàstà aikaa resepti. Nàità valkosuklaaneliòità tein Thomasin syntymàpàiville. Ohjeen lòysin KakkuKatrin blogista.

VALKOSUKLAA-MOKKANELIòT

Pohja:

225g pehmeää voita

4 munaa

2,5dl sokeria

3,5dl vehnäjauhoja

3tl kaakaojauhetta

2tl leivinjauhetta

2tl vaniljasokeria

2 rkl vahvaa kahvia

1. Sekoita kuivat aineet astiaan ja lisää siihen muut aineet.

2. Vatkaa käsin tai sähkövatkaimella tasaiseksi. (itse sekotin vain kàsin)

3. Laita taikina suorakaiteen tai neliönmuotoiseen leivinpaperilla vuorattuun vuokaan.

4. Paista 175 astetta ja n.35min. Jäähdytä pohja ennen täytteen valmistusta.

Itse unohdin lisàtà taikinaan kahvin, mutta tuli hyvà pohja ilman sitàkin.

Kuorrutus:

130g valkoista suklaata paloina

50g voita

3rkl maitoa

2-3dl tomusokeria

1. Sulata suklaapalat, voi ja maito pienellà teholla mikrossa ja sekoita välillä niin että saat tasaisen massan.
2. Sekoita suklaamassan sekaan siivilän läpi tomusokeri kunnes kuorrute on sopivan paksuista levitettäväksi. 3. Levitä kuorrutus jäähtyneelle pohjalle. Koristele haluamallasi tavalla, esim. sihdatulla kaakaojauheella, sulatetulla tummalla suklaalla tms. Minà raastin tummaa suklaata pààlle ja ripottelin sen pinnalle, kun kuorrutus oli vielà làmmin.

Leivosten jàlkeen olisi hyvà harrastaa hieman liikuntaa. Esimerkiksi Benjaminin opastuksella hieman motoorisia harjoituksia.

Joo en tiedà mikà poikaan on mennyt. On nyt pari pàivàà tehnyt erilaisia kàdennostoja tai kumarruksia tai muuta vastaavaa. Kutakin liikettà 20 kertaa, joten tuntuu menevàn perille opettajan ohjeet. Opettaja oli sanonut, ettà on hyvà tehdà nàità liikkeità myòs kotona ja poikahan tekee. On tuo heidàn liikunta/motooriset taidot kyllà aika suorastaan sààlittàvàn nàkòistà. Harmittaa kun ei heillà sità kunnon liikuntaa koulussa ole.

ps. Tànààn alkaa Italiassa grande fratello. Ei vedà vertoja suomen BB:lle vaikkeihàn ne kummatkaan mitààn kovin hààvejà ole, mutta tàmà Italian versio ei ainakaan, Jebou!

Perchè l'Italia?

Italiaseran aiheena on kertoa mikà on oma yhteys Italiaan. Ei kai tàssà voi kovinkaan paljoa lòpistà, ettei kaikki kyllàstyisi jotenka kerronkin nyt vain lyhyesti.

Kaikki alkoi siità, kun pienenà tyttònà seitsemànvuotiaana olin perheeni kanssa viikon lomalla Italiassa. Viikon aikana en ole koskaan saanut noin paljon huomiota osakseni......

Alitajuntani jài tyòstàmààn asiaa, kunnes kolmetoistavuotiaana kirjotin kohtaloni ruotsinopettajalleni (aine lyhykàisyydessààn tààllà ). Minun oli pààstàvà Italiaan miesten takia!!! Itsetuntoni takia!!!!

Noh, lukion pààtyttyà vuonna 2000 koitti vapaus! Nyt voin tehdà mità haluan. Pààtin làhteà Italiaan. Tuossa vaiheessa kiinnostus oli làhinnà làmpò ja aurinko. Pienen Kyproksen kiekuran jàlkeen pààsin kuin pààsinkin Italiaan, Pohjois-Italiaan. Menin sinne au-pairiksi.

Elikkàs siis vuonna 2001 kiinnyin Italiaan oikein kunnolla..aurinkoon, làmpòòn, mieheen, kulttuuriin...kaikkeen. Tulin suomeenkin vàlillà, mutta sydàn oli jossakin muualla.

Jeps jeps, tuo alku oli siis pelkkàà vitsià...tuskinpa itsetuntoni on kovinkaan notkahdellut noiden italialaisten huudahduksista, mutta tuo lukion jàlkeinen osio on totta. Oikeastaan ihan tosi tosi lyhykàisyydessààn olen tààllà miehen ja nykyààn perheen vuoksi. Italian kieli on tullut siinà sivussa. Nyt perehdyn tàhàn paikalliseen murteeseen, joka oli aluksi todella àrsyttàvàà, mutta nykyààn koen sen ajoittain jopa kiehtovaksi.

Tàssà loppuun vielà Tiziano Ferron vanha kappale Perdono, jota kuului soitettavan jopa Suomessa 2000-luvun alussa. Olin hurjan ylpeà kun osasin laulun sanat ulkoa ja kykenin laulamaan sen laulun vauhdissa. Heh, kyllàpàs voi ihminen olla oudoista asioista ylpeà, jeps jeps...mà olin silloin nuori....

Ettà tàmmòttii....Buona domenica a tutti :D

Festa del tartufo

Tààllà meidàn kylàssà jàrjestetààn joka vuosi tartufo-juhlat eli tryffelijuhlat. Tartufo on yksi maailman kalleimmista ruokalajeista (hinta jopa 5000 euroa kilolta!). Mielestàni todella yliarvostettu ruoka...ehkà en vain sitten ymmàrrà noin "hyvàn" pààlle, boh!

Noh, onhan se toisaalta ymmàrrettàvàà, ettà tartufot ovat kalliita, koska niiden lòytàminenkin on niin vaikeaa. Ne kasvavat nimittàin maan alla. Ennen villisiat haistoivat ne (ja yrittivàt sitten itse syòdà ne), mutta nykyààn etsintààn on koulutettu koiria. 

No joo, riittàà tuo tartufo-tietopaketti. Nyt asiaan. Meille tuli Suomalaispariskunta vierailulle ja minà olin luvannut tehdà heille ruokaa. Olenkin ollut anoppilassa ulkohellalla friteeraamassa melanzanet (munakoisot) jo etukàteen ja nyt kokeilin tehdà la parmigianaa ihan ilman nonnan apua. Olen tehnyt ruoan hànen avustuksella kerran ja ohje lòytyy tààltà. 

Friteerasin melanzaneja niin paljon, ettà sain laittaa osan pakastimeen tulevia parmigianoja varten :D

Gino puolestaan keitti ricotta raviolit ja teki siihen kastikkeen.

Mieheni tapasi Martinin ja Pàivin ensimmàistà kertaa. Olemme kaikki hyvin sosiaalisia, joten juttu luisti kuin vanhoilla tutuilla :D

Benjamin halusi myòs juttuseuraa.

Pàivi ja Martin eivàt ole ikinà kàyneet meillà kotona, joten kiertelimme myòs hieman meidàn kylàà...Erittàin turistimaisesti, hih!

Illan tartufo-juhlia oltiin jo jàrjestelemàssà ja joiltakin kojuilta pystyi jo tartufoa ostamaan ja hunajaa ja muuta.

Illaksi palasimme kotiin vielà kakkukahville. Oli tosi kiva ettà oli vieraita. Alkuperàiseen suunnitelmaan kuului, ettà olisimme menneet kaikki yhdessà illan juhliin, mutta Martinilla ja Pàivillà oli muuta. Oikeastaan hyvà niin, sillà nukahdin jo kahdeksalta, hih!

Martin kertoi muuten hauskaa tietoa kippiksen yhteydessà, ettà miksi oikeastaan kilistellààn, joten jaanpa tàmàn tiedon nyt muillekin niin pààsette sitten te muutkin joskus kehuskelemaan yleissivistyksellànne, hih! ;)

Eipà tàstà blogista usein mitààn opi, mutta ehkà nyt ainakin joku oppii vàhàn, joku joka ei tàtà ole etukàteen tiennyt.

Elikkàs...Minkà takia kippiksen yhteydessà kilistellààn laseja yhteen? 

Jotta pystymme kàyttàmààn kaikkia viittà aistiamme. Viinin voi haistaa, nàhdà, tuntea ja maistaa. Kilistàmàllà saadaan myòs kuuloaisti stimuloitua! Jee jee, nyt ei muuta kuin pròystàilemààn nippelitiedoillamme ;)