tiistai 14. lokakuuta 2008

Palvelua, kiitos!

Tänään pelkkää kummastusta, vaikkakin olen jo tottunut, mutta silti!


Menin tänään postiin. Siis tähän viereiseen kylään, koska meidän oma posti on ollut kiinni jo reilun kuukauden ilman minkäänlaista varoitusta kiinniolosta saatikka kiinnioloajasta! Oveen on vain teipattu valkonen A4-paperi, jossa lukee tuhruisesti, että mene toiseen postiin! Täällä toisessa postissa saa alkajaisiksi arvuutella, että mille tiskille sitä saa oikein mennä, kun olisihan se aivan vallan omituista, jos joku nostaisi päänsä omista jutuistaan ja vaivautuisi sanomaan vaikka PREGO. Vihdoin kun pääsee itse tiskille niin voit olla varma, että olet väärässä jonossa ja sinut ohjataan muualle. Lähetin mummille pari juttua mitä oli tänne unohtanut ja siinä samassa oli myös pari piirustusta. Pyysin postirouvaa teippaamaan sen kirjekuoren kiinni hieman paremmin, sillä vaikutti että kirjekuori olisi voinut aueta minä hetkenä hyvänsä. Noh, sanaakaan sanomatta nainen otti niittikoneen ja NIITTASI sen kirjekuoren paremmin kiinni. En ehtint inahtaakaan, kun vahinko oli jo sattunut, joten äiti..kun se paketti sitten joskus tulee niin avaa varovasti ne niitit, jos haluat nähdä sen B:n piirustuksen edes jotenkin...oli nimittäin aika hellunen piirustus. Koko puolenhehtaarin metsän asukkaat + masamyyrä oli sinne raapustettu.

Postin jälkeen oli vuorossa henkilökortin tekeminen (Carta d'identitá). Jo passikuvat oli vaikea saada otettua, sillä kylän ainoa valokuvaamo missä pystyi passikuvia ottamaan oli kiinni...ilman minkäänlaista selitystä, mitenkäs muuten. Eikö Suomessa ole joku lakikin, että ihan koska vaan ei kauppoja ym voi sulkea? Joskus on lappuja palaan pian jne, mutta aika harvoin. Olenkohan täällä vain sitten näin huono-onninen? Epäilen.

Noh, sitten kuvien kanssa Municipioon (onko se nyt sitten virastotalo Suomeksi) ja annoin kuvani siellä sille ainokaiselle kasssalle ja kerroin asiani. He antoivat minulle jonkun jo valmiiksi täytetyn paperin ja alkoivat keskustella keskenään(tiskin nainen ja joku toinen nainen siinä vieressä). Noh, minä jäin siihen kysymysmerkkinä ihmettelemään, että mitäs nyt. Jossakin vaiheessa sain sitten keskeytettyä näiden kahden pulinat ja kysyin, että mitä minun nyt pitää tehdä. "Anna passikuvat", sanoi toinen. Siis hemmetti, voiko olla noin vaikeeta! Mummikin jo ihmetteli, kuinka asiakaspalvelu on täällä tympeää ja totta se vain on. Ei täällä potkuja saa, jos ei asiakkaalle hymyile kun heidät tapaa. Tai että pitää lopettaa omat hommat jos sisään astuu asiakas. Tai, että voisi olla edes hieman auttavainen näin palveluammatissa. Ei todellaakaan! En yhtään ihmettele, että serkkuni, joka myös asuu Italiassa ja on töissä ravintolassa, on saanut vain positiivista palautetta hyvästä asiakaspalvelusta ja pomo kiittelee kovasti. Luulen syyn hyvään palveluun asiakkaiden mielestä olevan ennenkaikkea se ilme naamalla, vaikka tuskin se hiustenvärikään asiaa pahentaa ;) Onnea vaan S työpaikastasi. Toivottavasti viihdyt jatkossakin :)



Eh, olipas kamalaa tekstiä. Noh, ensikerralla hieman paremmalla mielin...Tai siis enhän minä mitenkään hiiltyneenä täällä ole, kunhan halusin jakaa kanssanne tämän pikku kummastukseni.


Alla tämmöinen random kuva eiliseltä. Täällä ei ole ruskasta tietoakaan. Ystäväni lähetti aivan ihastuttavia kuvia Suomen tämän hetken ruskasta. Kiitos, vaikka ei kuvien idea mikään ruska ollut, tietenkään! Noh, minua hieman naurattaa ajatus syksystä. Muistattoko kun kerroin kuinka syksy tuo neulomisvimman? Arvatkaas mitä tein eilen? Neuloin bikinit päällä helteessä!!! Hieman koomista :-o Jotenkin sitä ajattelee, että kyllä sitä nyt jo lokakuussa on syksy. Olen kyllä kieltämättä ainoa, joka täällä enää paistattelee auringossa. Muut potee syysflunssaa, potekoon. Mä jatkan vielä paistattelua.




PS. Allekirjoituskin meni muuten kolme kertaa uusiksi! Ensin kirjoitin liian epäselvästi. Siis mitä? Eikö nimmari kuulukin olla epäselä tuhero, jota kukaan muu ei osaa kopioda?!?!? Noh, sitten kirjoitin selvästi ja nainen oli tyytyväinen -hetken. Missä on Johanna?, hän kysyi. En mä käytä sitä, sanoin. Siitä seurasikin sellainen saarna kuinka sitä on käytettävä, kun mulle sellainenkin nimi on annettu. Noh, kirjoitin sitten lopulta nätisti sinne myös Johanna, mutta kuinka ne kuvittelee, että pystyn mun suurehkolla käsialalla kirjoittamaan koko nimen jollekin 5cm pituiselle viivalle...ja vielä SELVÄSTI!

3 kommenttia:

Eerika kirjoitti...

olen NIIN samaa mielta - taalla on palvelualttius ihan minimissaan ja monesti ollaan asiaa ihmetelty... Mut joo, maassa maan tavalla kait sitten. Mulla on viela tuo henkilokortti urakka edessa, toivotaan parasta! :)

-S- kirjoitti...

Onnea Eerika henklökortin tekemiseen. Lohdutuksen sanana, että se on dokumenteista ehkä se helpoin, palvelusta huolimatta :) Ei nimittäin tartte, ku just se kuva ja sitten vaan codice fiscalen kanssa sinne municipioon. Eikä ollut kalliskaan dokkari. Reilu 5 euroo. Hei tiedoksi, että passikuvia pitää olla 3!!! (ei kaksi, niin kuin Suomessa)

Maijamaija kirjoitti...

Mä muistan ku äiti on kertonu et jollain etelän helteellä se on neulonu lapasia uima-altaalla, biksuissa kans. On siinä ollu saksalaisilla ja muilla ihmettelemistä. :D :D :D