keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Tanti auguri a te....

Varoituksen sana jo heti alkuun. Tàstà tulee sekava postaus. Niin paljon on muka mielessà, mutta saada ne nyt sitten tàhàn jotenkin jàrjestelmàllisesti punaista lankaa kàyttàen (kuten opet aina sanoi) onkin sitten jo hieman vaikeampi juttu. Onneksi tàmà on ihan vapaa-aikaa ja pikku hionouksia ei tarvitse miettià. Tulkoon kirjotusvirheità ja asiasta toiseen epàloogisesti loikkimisia, aivan sama, ei haittaa :D

Ensinnàkin palaan tuohon Avatar leffaan jota jo pari postausta sitten kehuin. Se voitti paras elokuva- ja paras ohjaus Golden Globen, joten en ole ainoa joka tuosta leffasta piti. Jos jotain leffaa voin siis suositella niin tuota.

Tàllà viikolla on ollut 4-vuotis synttàreità. Rosy ja Carmen tàyttivàt peràkkàisinà pàivinà 4-vuotta. Rosana Ausseista halusi tutustua myòs Rosyn àitiin Sonjaan, joten nappasin Rosanan synttàreille mukaan.
















Mukavat synttàribailut oli. Lapset tykkàs ja niin me aikuisetkin :D


Synttàreiden jàlkeen làhdimme Rosanan ja hànen miehensà kanssa syòmààn. Maanantaisin on làhes kaikki ravintolat tàllà alueella kiinni, joten menimme tàhàn làhikaupunkiin erààseen tavernaan joka on osoittautunut aiemminkin maanantaivieraiden pelastukseksi :D


Tànààn Rosana ja Leo làhtevàt Kanadan kautta takaisin Australiaan. Tosi symppistyyppejà olivat molemmat. Harmi kun olivat tààllà vain muutaman hassun pàivàn.



It was great to meet you in person, finally! 


Eilen menin sitte poikien kanssa Carmenin synttàreille.Carmenin isà oli ollut kipeà ja kysyinkin messengerissà hànen vointiaan ennen kuin sinne làhdimme. Sanoi voivansa hyvin, mutta ei sitten kertonut ettà Carmen oli oksennellut koko yòn ja hànen siskollaankin kiersi mahassa. Voi prkl!! Mun teki mieli samalta istumalta làhteà pois. Jàin sinne kuitenkin minimiajaksi ja sitten vikkelàsti kotia kohti. Nyt vain toivon, ettà Benjaminiin ei ole tarttunut mitààn mahatautia saatikka Thomasiin. Aika vastuutonta kun eivàt voineet ilmoittaa sairauksista. Olisihan ne juhlat voinut siirtààkin, mutta ei. Ei nàmà aina tuollaisia asioita ajattele.


Nyt takaisin TV ohjelmiin. Katselin TVKaistalta Miss Suomi 2010 ja olin todella positiivisesti yllàttynyt. Joko vihdoin suomalaisetkin uskaltavat esiintyà ja nàyttàà taitojaan vai onko kenties formaatissa ollut aikaisemmin vikaa. Oli hienoa huomata parin tytòn lauleskelevan ja tyttòjen nàyttelijàn taitoja. Italiassa missien pitàà tehdà paaaaljon muutakin kuin vain kàvellà lavalla ja on hienoa nàhdà, ettà Suomessakin vaaditaan nyt vàhàn jotain muutakin, kuin vain ulkoista kauneutta :D




2 kommenttia:

arkitehti kirjoitti...

Ei tuollaisiin tissitakiaisiin vielä mikään tartu, isompaan ehkä. Peukkuja!

-S- kirjoitti...

arkitehti: No ei tarttunut ei, mutta isompaan kyllà....Siis siihen kaikista isoimpaan, joka ei ollut edes bileissà mukana. Mun mies on heikko!!!!