Viikonlopun pikkupuuhasteluja

Nonni, àijà on nyt siis vanhentunut. Tein sità ihanaa valkosuklaakakkua, jonka ohje lòytyy tààltà.

Pippalot meni hyvin.

Tàmà ystàvàmme, jonka pyysin kerààmààn kokoon hieman Ginon ystàvià onnistui kun onnistuikin saamaan kavereita koolle. Ei mitààn erityistà ja suurta, mutta tapasivat silti koko sakki iltasella erààssà baarissa, jossa sòivàt ja maistelivat hieman kaljaakin. Tàmà ystàvàmme G oli ostanut aivan huippuhyvàn syntsàlahjan. Itselle tuo lahja ei olisi tullut mieleenkààn, mutta kivahan se on ja varsinkin kun myòs minà saan iloita lahjasta :D

Nimittàin kypàràpuhelimet. Vai miksi niità nyt sitten sanotaan? Kypàràssà on kuulokkeet ja mikki, jotta voi keskustella toiseen kypàrààn tai puhelimeen.

Jotenkin tuo kuulonapin asentaminen ei ollutkaan sitten tuohon meidàn kypàràmalliin ihan niin yksinkertainen juttu, kun mità olisi uskonut. Pojat olikin sitten kypàrien kimpussa tunteja. En ymmàrrà mistà ihmeestà heillà riittàà kàrsivàllisyyttà tuollaisen kanssa tunneiksi, kun sitten taas Thomasin parin minuutin itkukohtaus on jo totaalinen stressinpaikka jonka jàlkeen tarvitsee lepoa vàhintàànkin loppupàivàksi.


Me juhlittiin sitten syntsià vasta lauantaina. Tarkoitus oli làhteà Palinuroon, mutta ilma ei ollut aamupàivàstà tarpeeksi hyvà, joten matka siirtyi. Sen sijaan menimme vain Salernoon. Oli tosi ihana kàvellà siellà, kun ei tuullut oikeastaan ollenkaan ja ilma oli làmmin. Jààtiin jopa ihan ulos ulos syòmààn pizzaa :D

Oli pakko ottaa kuva tuollaisesta pikku fibasta. Ilmapallot oli jumiutunut johtoon ja se pàànaru oli sitten ilmeisesti katkennut. Liekkò juossut poliiseja nopeaa karkuun vai mikà on ollut syy tàhàn erheeseen. Siinà ne pallot on ollut jo varmasti aika monta pàivàà, kun osa palloista oli jo hieman ploosuja.

Kaikenkaikkiaan mukava ilta. Meni kyllà aika myòhàiseksi ja Benjamin nukahti paluumatkalla autoon. Tais Ginoakin vàsyttàà. Annoin hànen nukkua seuraavana pàivànà niin pitkààn kun halusi ja hàn heràsi vasta kahdentoista jàlkeen. Aloin miettimààn kateellisena, ettà koskakohan minà saisin nukkua edes yhden yòn herààmàttà monta kertaa kesken unien.

On tuo Thomas silti aika vekkuli kaveri vaikka mua heràtteleekin. Tàssà herra katselee kun minà petaan sànkyà. Laiskiainen istuu ja viihtyi tuossa myòs suht kauan. On alkanut nyt liikkumaankin jo hieman enemmàn, mutta saa hàn edelleenkin niità totaalisia velttouskohtauksia jolloin poikaa ei huvita tehdà mitààn. Kaikki on tehtàvà hànen puolestaan. Ja palvelijahan  (=minà) tekee, murrrr.

ps. Thomasin neuvolakàynnistà ei ole tullut postausta, vaikka poika tàytti jo puolivuotta. Tàmà johtuu yksinkertaisesti siità, ettà dottoressa punnitsi pojan ja paino oli pysynyt samassa (8kg) kuumeilujen vuoksi. Dottoressa vain tokaisi, ettà tulkaa uudelleen 15-20 pàivàn pààstà. Hàn ei halunnut ottaa pituutta eikà kirjata mitààn vihkoon tuon painonpysàhtymisen vuoksi. Ihan outoa! Noh, me mennààn sitten pian uudelleen ja sitten postailen siitàkin :D