maanantai 26. huhtikuuta 2010

Kasseja ja pussukoita

Nyt kun tuli tuossa edellisessà postauksessa puhetta kielestà ja kuinka on tàrkeàà, ettà lapselle yksi aikuinen puhuu aina samaa kieltà ja kuinka mm meidàn tapauksessa italia tulee vahvemmaksi viimeistààn sitten koulussa. Kyllàhàn se noin on ja huomaan vàlillà huvittuneena Benjaminin sanojen unohduksia. Arjessa on paljon sanoja joita hàn ei vain yksinkertaisesti muista enàà suomeksi. Esimerkiksi mummin kanssa jutellessa ei muistanut miten sanotaan "kurkku on kipeà". Minulle puhuessaan hàneltà tulee usein myòs italian sana ja suomen taivutus esimerkiksi cartolinassa. Cartolina = kortti ja siihen suomen -ssa -pààte. Tàllaiset jutut ovat kuitenkin arkea eikà pahemmin liikuta, mutta hauskaksi asia muuttuu siinà vaiheessa, kun poika haluaa vaikka muroja. "Aiti, mà haluan muruja" Musta tuo muru on jotenkin todella looginenkin sana pikkuisille murosille vai mità? En halua edes korjata tuota sanaa vaan nykyààn meillà syòdààn muruja...paljon sòpòmpàà :D
Eilen hàn kertoi jotakin mikà oli sattunut pari pàivàà sitten eli ylieilen. Nàmà ovat taas sanoja joita hàn pienessà pààkopassaan pohtii. Ei vàlttàmàttà vielà tunne sanaa, mutta keksii itse mikà se voisi olla. Jos on huomenna ja sen jàlkeen ylihuomenna niin onhan tàmàkin taas loogista ettà eilistà ennen tulisikin ylieilinen....tai alieilinen...mikà ihme toissapàivà?



No joo, en takerru sen enempàà noihin kielijuttuihin. Ne ovat hauskoja siinà hetkessà, mutta nàin kirjoitellessa ei ehkà niin hubaisaa.



Tulinkin tànne tànààn esittelemààn uuden kesàkassini, tai kaksi. Itsetehdyt, tai vàhàn mamin avustuksella, hih!



Onhan mulla ollut kàssàà, mutta siità on niin perhanan monta vuotta ettà paljon on unohtunut. En haluaisi omilla kokeiluilla heittàà kankaita hukkaan. Niinpà nàinkin àidin tààllà ollessa taas oppimisen mahdollisuuden. Halusin rantalaukun ja Ikea reissulla ostettiinkin kankaita. Aiti osti joihinkin verhoihin ja minà pariin laukkuun.
Melkein meinasi jààdà kankaat ostamatta kun nàin pelottavan fai-da-te -kyltin. Ettà tee-se-itse, ehehe....Ei muuta kun mittailemaan ja punnitsemaan ja vaikka mità. Siinà oli kuitenkin pari tyttòà, jotka sanoivat homman olevan ihan facile, joten uskaltauduimme kokeilemaan ja kyllà se ihan helppoa sitten lopulta olikin :D





Kotona laukkua opetellessa se opettelu menikin sitten hieman sivusuun. Ei mennyt niin, ettà minà teen ja "opettaja" neuvoo vaan minà sivusilmàllà aina vilkuilin samalla kun viihdytin Thomasta. Taisin kàydà siinà vàlissà vieraisillakin ja kotiin tullessa MUN tekemà laukku olikin jo sitten valmis, jee  jee :D







Kuten kuvasta nàhdà saattaa, laukku on toooooooosi iso. Just sopiva biizille. Mahtuu varmasti 4 pyyhettà ja jotain muuta pikkukivaa mukaan :D Kuvat olisivat varmasti olleet mukavampia, jos laukussa olisi ollut jotain sisàllà, mutta enhàn mà sità tajunnut ajoissa, eikà sità voi multa vaatiakaan! ;)



Toinen laukku, jonka tein ihan pari pàivàà sitten on tàssà.


Aitin opeilla menin siis ja ensiksi leikkasin tietenkin kankaat.



Taitoin laukun suualueen about 2cm ja sitten vielà 4cm. Lisàksi kuvassa on pikkusisàtasku, jonka tein ja jonka àitinikin oli tehnyt tuohon raitalaukkuun.


Laukun pohjan tein vetàsemàllà pohjan kulmasta niinku tuossa alemmassa kuvassa, jos siità nyt mitààn tajuaa.




Tietty mà vedin ekax ne kolmiot vààrinpàin ja sen takia mun laukun syvyys lyheni sellaset 10 cm, mut ei se haitannut lopulta ollenkaan. Tuosta yo kuvastsa nàkyy hieman làhempàà mille se pohja sitten nàytti ihan ulkoapàin. Reunoissa ja muissa kàànsin kangasta n 1.5 cm.



Hihnat taitoin ao kuvan osoittamalla tavalla ja ompelin kaikki reunat suoralla.


Tais olla aika tylsià kuvia, eh. Laitoin tàhàn kuitenkin nyt hieman ohjeistusta ihan vaan jo itsellenikin, jotta joskus tulevaisuudessa tulen muistamaan edes sinnepàin, ettà mitenkàs se laukku oikein tehtiinkààn.


Kangasta jài sitten ihan vàhàn yli ja innostuin muistelemaan kuinka se vetoketju oikein ommeltiinkaan kankaaseen kiinni. Niinpà tein Benzille Bakugan pussukan.



Pikkutasku korteille ja isompi pussukka itse bakuganeille.


Poika oli todella iloinen tuosta pussukasta ja varjeleekin Bakuganejaan tarkasti. Harmiksemme huomasimme tànààn, ettà pari kertaa esitetty Bakugan ei enàà tulekaan TVstà. Ei tainnut olla kovin suosittu lastenohjelma sitten kuitenkaan. Tààllà fanitus kuitenkin jatkuu.


Olis nyt ollut edes vàhàn àijàmàisempi kangas, mutta kun ei.



Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille :D


12 kommenttia:

Yaelian kirjoitti...

Hienot kassit olet ommellut!Hauskoja nuo Benjaminin kielikukkaset.Mutta hyvä että' puhut hänen kanssaan suomea,niin säilyy se kieli. Itse olen kaksikielinen ollut lapsuudessa,suomi-ruotsi.Suomesta tuli kuitenkin se hallitsevampi kieli,kun koulut oli sillä kielellä.Mutta ruotsikin jäi hyvin.
Mukavaa viikkoa teillekin;-)

Noora kirjoitti...

Hieno laukku :) Rantakasseissa onkin aina ongelmana se, että ne ovat liian pieniä. Voin vain kuvitella, että ongelma tuplaantuu, kun on iso perhe.

Perheenäiti kirjoitti...

No on laukulla kokoa :-) Taatusti mahtuu kaikki rantsukamppeet mukaan. Ja näpsäkän toisenkin kassin ja pienen pussukan olet ommellut.

Onko teillä Suomen TV-kaista käytössä? Sieltä tulee Bakugan ihan suomeksi puhuttuna. Sitä katsotaan meilläkin, mutta toistaiseksi gormitit ovat ne paras juttu :-)

Anonyymi kirjoitti...

hitsi, ois ollu vielä se pohjan "miten leikataan" kuva ni oisin kyllä lopsassu sulta ohjeen :D
täytyyki hurauttaa ittellekki tollanen jätti-kassi.kesällä kätevä kun laumana liikutaan ulkona:D
on hienoja:)

-mimi-

-S- kirjoitti...

Yaelian: Minà olen ollut kielikylpyluokalla, eli luokkakaverit suomenkielisià, mutta koulu ruotsiksi. Nyt aivan hàvettàà kertoa, ettà on tuollaisella luokalla ollut, kun ruotsin puhe on niiiiiiiiin heikkoa. Sità kun ei tààllà tarvitse niin kyllà unohtuu. Onneksi ymmàrrys on silti sàilynyt, vaikka puhe tòkkii. Kai se puhekin aika nopeasti palautuisi, mutta missàs sità nyt sitten harjoittaisi.

Noora: Jeps, koko on aina ollut ongelma, mutta eipàs ole enàà :D Rantsukassit kun voi olla isoja, koska sinne menee niin paljon kevyità juttuja kuten pyyhkeità.

Perheenàiti: Joo kerrankin reilu kassi, hih!
Joo meillà on just tuo Suomen TVKaista. Bakugan tuli kaksi peràkkàistà sunnuntaita, mutta eilen kun olin laittamassa ohjelmaa niin sen tilalla oli joku muu ohjelma. Katsoin listalta myòs niin valitettavasti myòskààn esitysaika ei ole muuttunut vaan ohjelma on vain lopetettu :(

mimi: No voi hòh...mutta olihan siitàkin kuva ettà kuinka se pohja tehdààn, mutta oli kyllà hieman epàselvà. Ei ole vaikea. Otat vain pohjan nurkasta kiinni ja taitat saumat vastakkain ja vedàt ompelukoneella viivan niin, ettà muodostuu kolmio. Jos haluat sità ei tarvitse edes leikata sità ylijààmàpalaa. Jos leikkaat sen pois niin sitten vain sixsakilla vielà reunat ja that's it. Molemmista nurkista samanverran pois.
Koita miettià vaikka niin, ettà laitat sormilla pohjan laukunpohjalle niin pystyt varmasti hahmottamaan sen pohjan ja ettà mistà kannattais hurasta koneella. Koita katsoa vielà sità ensimmàistà kuvaa missà kangas on ompelukoneella.
Eihàn tuo pohjan tekeminen ole edes pakollinen. Voi olla aivan hyvin myòs sellainen "kirjekuorilaukku" :D

Anonyymi kirjoitti...

"äijäbagugan" kangas ei haittaa yhtään, näkeehän sen pojan hymystä joka yltää silmiin saakka. Tasan kuusi viikkoa niin täältä tullaan taas:) T. äitimummi

MaaMaa kirjoitti...

Tosi hienoja laukkuja!! Mäki haluan ompelukoneen, niin oikeesti tekisin vaikka mitä: kivoja pöytäliinoja ja verhoja ja tyynyjä. Ja tietty laukkuja ja mekkoja! :) (mielessäni osaan kaiken, todellisuudessa tulis varmaan aika karmeeta jälkeä!) ;)

Calendula kirjoitti...

Hienoja laukkuja! Tuli itsellekin pieni ompeluhimo, laukku voisi olla mukava ja tarpeeksi helppo. Kiitos ohjeista! Vuosia sitten olen kyllä ommellut kaikenlaista, mutta on vähän taidot ruosteessa.
Meidän kaksikielinen poika puhuu toistaiseksi lähinnä italiaa ja välillä muutamia suomen sanoja, vaikka ymmärrys toimii molemmilla kielillä ja yritän puhua pääosin suomea. Kaipa se suomikin vähitellen vahvistuu.

-S- kirjoitti...

àiti: No joo, poika oli kyllà tyytyvàinen tuohonkin vaihtoehtoon, kun ei paremmasta tiedà :D


MaaMaa: Mulle se vaikein juttu on vain aloittaa, ostaa kankaat ja pààttàà mità tehdà.
Kyllà mà luulen, ettà meidàn peruskoulussa opitut jutut on aika hyvàt, joten varmasti onnistuis verhot, liinat ja muut yksinkertaisimmat tyòt :D
Ai teillà poika puhuu italiaa sinullekin, en tiennytkààn. noh,suomi tulee sitten mummoilla ja muutenkin suomessa kun tajuaa, ettà italialla siellà ei pàrjàà
Calendula: Joo laukku on kiva yksinkertainen ja nopea tyò :D

Allu kirjoitti...

Sähän osaat vaikka mitä, mun ompelut rajoittuu nappien ompeluun ja siitäkään en tykkää.

dolce far niente kirjoitti...

Mulle puhuttiin heti pienestä pitäen kolmea kieltä, tai siis oikeastaan ekan vuoden ajan venäjää, sitten venäjää ja viroa ja sitten kun muutin Suomeen, opin pian suomenkin. Vaikka lapsella sanat menisivätkin sekaisin, niin jos kaikkia kieliä käyttää, ne kyllä oppii, ei hätää! :) Mulla on nyt suomi ja venäjä oikeastaan yhtä vahvoja, ehkä venäjäksi en osaa akateemista ja yliopisto-opintoihin kuuluvaa sanastoa, mutta kaikki ihmiset eivät muutenkaan mene yliopistoon, eli se ei haittaa :p Viroa puhun hyvin mutten juuri koskaan kirjoita, eli en tiedä, tulisiko siinä sitten kirjoitusvirheitä, mutta ainakin puheen tasolla sekin on mulla äidinkieli. Lapsille on tosi iso rikkaus kun ne osaa pienestä pitäen monta kieltä, eli kiva, että olette opettaneet myös suomea! :) Ja tietysti sullekin mukava, jos voit puhua lapsille myös omaa äidinkieltäsi.

-S- kirjoitti...

Huomasin juuri, ettà Calendulan nimi oli pompannut hieman vààràlle paikalle. Calendulan viesti alkoi siis tietenkin tuosta lauseesta: Ai teillà puhuu poika.....

Allu: Joo napit on tylsià ommella.

Dolce: Puhuiko sinulle aina yksi henkilò samaa kieltà vai saattoiko samainen henkilò vaihtaa kielià? Sà oot kyllà aikamoinen kielinero. Voisit toimia tulkkina tai jotain :D