perjantai 23. huhtikuuta 2010

Kylàilemàssà

Eilen olin Suomalaisessa seurassa minulle uudessa kivanoloisessa kaupungissa Salernon làhistòllà. Pelkàsin, ettà parkkeeraaminen kày hankalaksi, mutta ihanaksi yllàtyksekseni ja suureksi hàmmàstyksekseni parkkitilaa oli enemmàn kuin laki salli :D
Mua niin naurattaa, kun alan miettimààn tuota postaustani Mr M:sta, jonka kadotin ja jonka lòysin uudelleen lukijani avulla. Se nyt kuitenkin tulee mieleen tàtà kirjoittaessa, sillà tànààn tapasin Mr M:n ja hànen vaimonsa P:n. Tàhànastiset suomituttunihan ovat olleet naisia, joiden sydàmen on vienyt italiano, joten nyt oli kiva mennà ihan suomalaiseen kotiin. Ja kyllà se tuntui niin suomalaiselta ettà :D
P  kyllà mainitsi, ettà olisi halunnut kotia ehkà hieman italialaisemmaksi, mutta minà tykkàsin juuri noin.

Se on hassu juttu kun sità tapaa jonkin suomalaisen ulkomailla niin sità juttua tulee ja tulee ja tulee ja tulee ja tulee vielà vàhàn lisàà. Pulputtavia papupatoja kaikki. Jotenkin siinà menee sellaiseen outoon tilaan, ettà kokoajan tulisi vain lisàà juttua. Sitten sità miettii tapaamisen jàlkeen ettà mitàs sità tulikaan puhuneeksi kun tàrkeimmàt, kuten viimeksi se oma itsensà esittely, jàà kokonaan kertomatta.

Sità on vain niin mukava hàmmàstellà paikallista menoa seurassa joka ymmàrtàà ja on kokenut saman. Lisàksi saa tietenkin kuulla muitakin kuulumisia ja hassujakin kommelluksia mità kulttuurierot ovat saaneet aikaan. P kertoi mm erààstà kirjastossa kàynnistààn ja siinà kuunnellessa tuli kyllà selvàksi, ettà ei tarvitse kyllà kokeilla kirjastoon menemistà. Ei sinànsà ettà tààllà minun làhellà mitààn kirjastoa olisikaan, mutta nyt ei ainakaan tarvitse kokea samaa kuin P. Oli hubaisaa huomata kuinka joku niinkin yksinkertainen asia on saatu tààllà niin kovin monimutkaiseksi ja hankalaksi. Onneksi en ole lukutoukka, kuten P. Ihanaa oli rupatella suomeksi muillekin kuin vain ipanoille :D 

Sain ilokseni julkaista kuvia myòs Mr M:sta ja vaimosta P:sta. M viihtyi seurassamme tovin, kunnes tyòt kutsuivat.


Me jatkoimme P:n kanssa rupattelua ja aika juoksi.


Thomas viihtyi hyvin lattialla. Ei ujostellut ollenkaan ja suostui hymyilemààn P:nkin sylissà. 

  
Olen nyt tullut siihen tulokseen, ettà se vierastaminen johtuu kielestà. Tai en tiedà. Jotenkin vain tuntuu, ettà on paremmalla pààllà suomalaisessa seurassa kuin italialaisessa, heh. Voiko noin edes sanoa?!? Siltà musta nyt kuitenkin vaan tuntuu. Thomas viihtyi kyllà aivan superhyvin. En odottanut ollenkaan tuollaista. Tais olla vieraskorea :D


P tarjosi ihanaa itsetehtyà marjapiirakkaa ja kaurakeksejà ja oli muutenkin aivan super cortese. Kiitos P kun kutsuit minut kylààn. Otetaanhan pian uusiksi :D

Ajattelinkin nyt koota meidàn pikkuruisen suomiporukan kasaan ja ruveta hieman paremmin yllàpitàmààn joukkiottamme. Ensimmàinen kokoontuminen uudella kokoonpanolla olisi tarkoitus pitàà joskus toukokuun puolessavàlissà. Pitààkin alkaa hiljalleen ottamaan kaikkiin yhteyttà. Ciao a tutti ja ihanaista ihaninta viikonloppua :D


19 kommenttia:

Yaelian kirjoitti...

Mahtavaa että löysit M m:n uudestaan ja kiva kuulla/nähdä vierailustasi heidän luonaan.`Ulkomailla on tosi tärkeää on myös samankielisiä tuttuja!
Mukavaa viikonloppua!

Perheenäiti kirjoitti...

Se on totta, että suomalainen "vertaistuki" on ihan ehdottoman tärkeää ulkomailla asuessa. Ja jo ihan sen vuoksi, niin kuin itsekin sanoit, että toinen suomalainen ymmärtää aivan eri tavalla miksi joku asia hämmästyttää, kummastuttaa tai vaikka harmittaa.

Enkä yhtään ihmettelisi, että lapsesi viihtyy "paremmin" suomenkielisessä seurassa, koska hän on kuitenkin suurimman osan päivää sinun kanssasi ja kuulee juuri äidin kieltä. :-) Meilläkin poika reipastuu aivan hurjasti aina Suomessa lomien aikana ja puhuu vieraillekin ihmisille, täällä ujostuttaa, vaikka italiaa osaakin.

-S- kirjoitti...

Yaelian: Joo niin onkin, ihanaa kun pystyy keskustelemaan omalla kielellà. Tàllà alueella suomalaisia on todella vàhàn, joten kaikki uudet tuttavuudet ovat todella tervetulleita ja varsinkin kun tuntuu ettà meillà ulkosuomalaisilla tuntuu synkkaavan aivan vàlittòmàsti :D
Hauskaa viikonloppua sinnekin :D

Perheenàiti: Ai teillàkin on ollut tuo kieliongelma, heh. Teillàkin ilmeisesti on italia kuitenkin sinun ja miehesti yhteinen kieli. Kuinka hàn siihen reagoi? Tosi kiva kuulla, ettà en ole ainoa joka on tehnyt nàità huomioita. Tààllà mua nyt yritetààn laittaa puhumaan italiaa myòs lapsille...en taivu!

Leena kirjoitti...

Tutun näköinen mies :). Mukavaa viikonloppua sinne!

Annika kirjoitti...

Kiva nähdä, että löysitte toisenne. Meidän äiti on lapsialan ammattilainen, ehkäpä siksi Thomas hänen kanssaan viihtyy!! Terveiset Espoosta, josta toivottavasti pian kotimatkalle Ruotsiin (Islantilaiset ovat minut tänne jumittaneet..)!

Anonyymi kirjoitti...

Hui, ei kai nyt nykypäivänä kukaan enää oo sitä mieltä, että sun pitäis puhua lapsille italiaa! ihan suututtaa! Sehän tarkoittais että ne ei vois suomalaisten isovanhepienkaan ym. kanssa jutella.

Mut joo, ymmärrän että voi olla niin, että kieli tekee Thomasista erilaisen eri seurassa. Liittyyköhän se myös siihen että (stereotyyppisesti ajatellen) suomalaiset käyttäytyy ehkä eri lailla kuin italialaiset, rauhallisemmin? en tiedä onko niin.

-S- kirjoitti...

Leena: Hih, eikò ;) Kiitos vielà kerran avustasi :D

Annika: Heissan ja huomaan, ettà kòmmàhdykseni ansiosta olen saanut lisàà lukijoitakin, hihih! :D
Tuo on kyllà totta, ettà àitisi on ammattilainen lasten kanssa. Hyvin rauhallinen myòs ja antoi Thomasin tutustua ensin rauhassa.
Joo isàsi kertoikin, ettà sinun olisi pitànyt jo palata takaisin Ruotsiin, mutta toisin kàvi. Toivottavasti pààset pian kotiin, vaikka on varmasti ollut mukavaa olla myòs Suomessa :D

Anonyymi: Joo no ei nyt siis kokonaan, mutta myòs italiaa. En kuitenkaan halua sotkea vaavin pààtà kieltà opetellessa. Olen kuullut sanottavat, ettà lapsi oppii kielen paremmin, jos aikuinen puhuu aina samaa kieltà. Voi se kàyttàytyminen johtua kielestà ja kuinka suomenkieli on monotonista ja eleetòntà toisin kuin italia. Tiedà nyt sitten mistà johtuu. Onhan suomalaiset kyllà yleistettynà rauhallisempia ja nimenomaan eleettòmàmpià kuin italialaiset. Voi se toisaalta johtua myòs vain kellonajasta ja sen hetkisestà huumorista, heh...ota nyt selvàà...

Rita kirjoitti...

Kivan näköisiä ihmisiä. Ei ihme että Thomaskin noin onnellisena hymyilee :)

-S- kirjoitti...

Rita: Joo mukavan leppoisia ovat :)

Martin kirjoitti...

Hei!! Täällä Päivi ja Martin kiittävät mukavasta vierailusta. Kaikki positiiviset kommentit ovat kyllä molemminpuolisia, ihan kuin oltais oltu vanhojakin tuttuja. Ehkäpä se suomalaisuus yhdistää silloin kun meitä on vähän lähettyvillä. Odotellaan seuraavaa tapaamista ja terveisiä koko perheelle.
toivoo Baronissin suomalaiset

Anonyymi kirjoitti...

Anonyymi oli siis anonyymni viestittelijä :) unohtu.
Jep, täysin oikein että yks ihminen puhuu vain yhtä kieltä :) Niin lapsikin oppii erottamaan kielet eikä sotke niitä. Monissa kaksikielisissä perheissä just kielten sekaisin puhuminen on ongelma. Silloin voi käydä niin ettei opi kumpaakaan kunnolla.
Meillä on sama systeemi, että kumpikin puhuu vain yhtä kieltä, minä siis toista kotimaista :)

Vera A. kirjoitti...

Joo, komppaan edellisiä, älä vaan puhu sekaisin italiaa ja suomea, lapsi oppii kaksikieliseksi nimenomaan silloin, kun vanhemmat puhuvat johdonmukaisesti yhtä kieltä lapselle, muuten tuloksena on helposti kielipuolia. Italia on lapsilla voitolla joka tapauksessa sitten, kun ovat jonkin aikaa olleet tarhassa, niin että ei huolta, jos suomi alussa on vahvempi.
Mua harmittaakin vähän, kun tytöllä (14,5kk) alkaa italia olla voitolla sanavarastossa, parikyt sanaa on (eli paljon ikäisekseen), mutta jo enemmän italiaa. Itse puhun vain suomea, mutta jos tyttö sanoo jotain italiaksi, niin toistan, että joo, papa' sanoo grazie, mamma sanoo kiitos, eli kyllä se siitä pikku hiljaa...

Ja ihanaa, että sulla on suomalaista seuraa! Mulla on huippukiva suomalaismamma 20 kilsan päässä, mutta kiireistä johtuen ei kovin usein nähdä, mutta onpa sitten italialaiskavereitakin ja hyvin heidänkin kanssaan tietty viihtyy, ei siinä mitään ;)

Vera A. kirjoitti...

Niin joo piti kommentoida tuohon vierastamisjuttuun, että meillä ei ole ollut eroa suomalaisten ja itskujen välillä sinänsä, vaan merkitystä on ollut sillä, kuinka rauhallisia/ lähelle tunkevia ja metelöiviä ihmisiä on ollut. Yksi italialainen superrauhallinen täti on ollut suursuosikki kun taas niitä metelöiviä pelkäsi. Parasta ystävääni (suomalainen ja varsin rauhallinen) jumaloi, mutta samoin myös italialaista rauhallista kummisetäänsä. Nyt vanhempana "sietää" tietty paremmin niitä hälinätätejäkin, mutta alle vuotiaana ei tykännyt, jos kauheasti vieraat tuli esim. pusuttelemaan. Eikä vieläkään anna vieraiden koskea, vaan pudistaa tarmokkaasti päätään :D

-S- kirjoitti...

Martin ja Pàivi: Kyllà se vain niin on, ettà kun ollaan kaukana kotimaasta niin silloin samassa tilanteessa olo yhdistàà kummasti. Suomalaisten kanssa on aina klikannut heti kàttelyssà jo tosi hyvin ja niin siinà kàvi sitten teidànkin kanssa :D
Laitan yhteistà mailia suomitapaamiselle, joka ajoittuu nyt sinne toukokuun puoleenvàliin, jolloin mahdollisimman moni on tavoitettavissa :D


No sinà senkin anonyymiviestittelijà, hih!
Tosi hyvà, ettà puhut ruotsia sinun pikkuiselle ja pian myòs tulevalle....jànnià aikoja elelet. Taitaa maha olla jo aika kivasti tiellà :D

Vera: Teidàn neidillà voi kielitaito mennà sinne italian puolelle jo siksi, kun niin paljon nàet muita mammoja, ja nàin sitten pikkuisen kanssa kaikki puhuvat italiaa ja hàn kuulee sinultakin italiaa, vaikka et sità suoraan hànelle puhuisikaan. Kyllà ne lapset suomeakin oppii kunhan me mammat ei vaan kieltà muuteta :D Minà en ainakaan haluaisi edes puhua italiaa lapselle, koska se ei niin tàydellistà ole....toisaalta opettaisin silloin sità "oikeaa" italiaa enkà tàtà paikallista murretta, heh. Benjaminille tulee kyllà joskus jotain italiaksi sanottua, mutta ajatuksena vain ettà koko perhe ymmàrtàisi lauseen kerralla.
Kyllà se silti on niin ettà minà suomessa pysyn. Odotan innolla jo mità tulevaisuus tuo ja millà kielellà pojat alkavat keskenààn keskustelemaan :D
Kun olin kyproksella aupairina ja hoidin siellà 2 ja 4 vuotiaita lapsia niin tàmà 2 vuotiaskin jo ymmàrsi kielten erot ja puhui minulle ja àidilleen suomea ja sitten taas isàlleen kreikkaa. Kyllà ne lapset on viisasta kansaa :D

-S- kirjoitti...

Vera: Ehdit vàliin jo kommentoimaan lisàà. Joo olen aivan samaa mieltà, ettà tuo hàlinà ja hyòkkàys on aika pelottavaa. Onhan se joskus pelottavaa meille aikuisillekin niin mieti sitten pientà lasta. Kiva tietàà ettà menee toivonmukaan sitten ajan kanssa kuitenkin pois.
Ei neidin tartte toisia tàtejà pussailla...niità pikku fidanzatinoja vaan aina silloin tàllòin ♥

Allu kirjoitti...

Älä vaan ala puhuun italiaa lapsille. Ne tulee vanhempana olemaan kiitollisia, että ovat ilman koulupänttäämistä oppineet toisenkin kielen. Tunnen monta suomalaista, joiden lapset vanhempana syyttää vanhempia, että eivät ole opettaneet suomea. Ja sitten tunnen kaksi parikymppistä neitokaista, jotka puhuvat sujuvasti suomea, kun äiti on viitsinyt puhua koko ajan äidinkieltään.

-S- kirjoitti...

Allu: Ei syytà huoleen. Aion pysytellà suomenkielessà.
Minàkin tunnen muutamia kavereita, joita harmittaa kun toinen vanhemmistaan ei ole puhunut omaa àidinkieltààn, koska sitten kouluaikoina olisi pààssyt paljon helpommalla kun olisi vaikka sen ruotsinkin osannut jo vanhemmaltaan.

MaaMaa kirjoitti...

Mun hani on 2 kielisestä perheestä ja ovat asuneet eri maissa, jolloin oppinut jo kolmannen & neljännenkin kielen ennen kuin täytti 10!! Ja kielipää on mieletön edelleen! Mutta heillä on sotkettu kieliä sen verran, ettei äidinkielikään ole täydellinen kieliopiltaan ...

Ihanaa, että löysit tämän uuden suomalaispariskunnan ystäväksesi: Suomijutut ja -tutut ovat kultaakin arvokkaampia kun on kaukana kotimaasta :)

-S- kirjoitti...

MaaMaa:Hehe...ei se minunkaan àidinkieleni ole tàydellistà jos kieliopista puhutaan, hih!
Just katoin talo ranskassa ohjelmaa, jossa he olivat yhdessà neljàsluokkalaisten àidinkielen eli ranskan tunnilla. Siellà lapsosille opetettiin ranskaa kieliopin kautta. Sama pàtee varmasti Italiassa, koska, jos minulla tulee kysymystà kielestà niin saan aina samanlaisia akkusatiivin konjuktiivin substantiivi tai jotain muuta yhtà sekavaa vastauksia. En minà ainakaan suomenkieltà ole tuollatavalla kieliopin kautta oppinut.
Nyt ei sit hanilta puutu enàà kun tàydellinen suomi,hihih!