Entisessä töpaikassani Suomessa otettiin askeleita kohti paperitonta toimistoa. Asiakaspalvelutyössä pari vuotta taaksepäin oli taas erityisen tärkeää, että työpöytä, johon asiakas tulee on siisti eli paperiton. Toista se on täällä. Tässä kuukausien aikana erinäisiin toimistoihin mennessä olen ihmetellyt kuinka "alkeellisesti" täällä työskennellään. Toimistot ovat usein kolkkoja ja kylmiä, ergonomiasta puhumattakaan. Tärkeät asiapaperit ovat käsinkirjoitettuja ja harvoin näen tietokonetta pöydällä. Henkilöllisyyskorttia tehdessä tietokone sentään löytyi, mutta nimeni kirjoitettiin KIRJOITUSKONEELLA! Juu, ja yksi kirjain meni väärin, joten se on korjattu vain vahvemmalla kirjaimella päälle. Ei tietoakaan, että sen voisi tehdä uudelleen tai vaikkapa sillä edessä olevalla tietokoneella. Sairaalassa käydessä odotti shokki! Kolme pinoa kirjekuoria missä nimiä neonalleviivauskynällä kirjoitettuna! Epäselvästi, kuten Italialaisten käsiala usein on (vaatii aikansa tottua heidän koukeroihinsa). Ei aakkosjärjestyksessä, eikä varmasti muussakaan ymmärrettävässä järjestyksessä. Kesti nimittäin 15 minuuttia dottoressalta löytää oikeat paperit. Selitti sitten, että oli luullut sukunimeä etunimeksi jne. Siis mitä??? Annoin hänelle italiankieliset dokumentit ja B:n etunimi on kyllä selkeä etunimi myös täällä. Hänenä olisin tuossa tilanteessa tyytynyt olemaan hiljaa. Noh, pointti on silti se että missä on tietokone??? Ei, tietokonetta ei ole. Välillä tulee sellainen ihme auttajaolo, muutoksenhaluinen olo. Haluaisin vain hypätä itse toimistoon ja laittaa paperit järjestykseen. Ja jos minulla tulee tuollainen olo niin voitte vain kuvitella kuinka sekaisin nuo paperit silloin ovat. Tänään kuitenkin kohtasin toimistoista kolkoimman. Tai noh, ei kai tuo mikään toimisto ole vaan lähinnä työpiste. Katsokaahan tuota.
Parkkipaikan työntekijän paikka. Ei silti siis rahastaja, koska automaatti löytyi vierestä, vaan siis tämä mies on kertomassa mistä saa lipun ja jos et hae lippua (tai palaat myöhässä) niin hän on oikeutettu antamaan sinulle sakot, hassua.
En ihmettele kyllä ollenkaan, kun itse työntekijä kierteli autoja ympäriinsä mielummin kun istui "työpisteellään". Kuvasta ei käy selväksi, että tuossa on lievä alamäki, eli ei tarvitse kun pieni takakeno niin tuoli heittää häränpyllyä. Hienoa hienoa ergonomiaa, hih!
Tekstit
5 kommenttia:
Hih illan parhaat naurut täältä peiton alta niin että mamin maha hytkyi... :D
Olen itse tosi pedantti ja järjestyksen rakastaja, ja usein kauhulla silmät ainakin sen suurimman pastalautasen kokoisena pyörittelen täällä ja tein samaa myös Irlannissa pariin otteeseen.
Karvat vastapäivään pystyssä tuijotin kauheita paperimassoja, en millään olisi luottanut, että siitä kasasta vielä koituu jotain minun edukseni!! Irlannissahan pistin pankissa A4:lle osoitteenmuutokseni, jonka jätin pankkineidille, ei kysytty passia eikä ajokorttia, kuulemma nimikirjoitus vaan sinne aanelosen alalaitaan riittää security checkiksi. Kävi pari kertaa mielessä nostanko palkankin mummon tapaan sukan varteen :D
Kiitokset kivoista nauruista!!
Ohhoh, "ihana" paikka istua tuolla pakokaasujen keskellä. Parkkihalleissa nimittäin pysyvät pakokaasut aika mukavan aikaa paikoillaan...
Heh, eikö hassua. Ei mulle muuten tullut tuo pakokaasu edes mieleen, eikä varmasti tullut kyllä noilla työntekijöilläkään, muuten eivät siellä olisi. Minä tulisin varmasti hulluksi jos olisin pedantti, kun jo näin hälläväliä tyyppinäkin silmään pistää häiritsevästi nuo paperit sun muut kummajuudet. Koitahan vain tottua Paperina, ei näy muutosta ihan lähitulevaisuudessa, hih. Taidetaan olla Suomessa aika rutkasti tekniikassa ja toimivuudessa edellä.
Hehee! Hyvät naurut tuli! Kiitos kulta! :D :D :D :D :D :D :D
Pushal.
Maijamaija: Hih, kyllä muakin nauratti, kun tuon näin. En voinut uskoa silmiäni, hih! Abbracci!
Lähetä kommentti