Alla Tavola della Principessa Costanza

En ole ehtinyt ollenkaan postaamaan meidàn erààstà elokuisesta illasta. Mielestàni tàmà ilta oli kuitenkin niin mahtava, ettà ehdottomasti kirjoittamisen arvoinen, vaikka sitten hieman jàlkikàteen.

Varsinkin elokuu on kesàkuukausista se, kun làhes joka ilta on jotakin pikkujuhlaa. Tàmà Prinsessa Costanzan juhla oli silti paaaaaljon suuremmassa mittakaavassa kuin mikààn muu juhla Campanian maakunnassa.

Ennenaikaan Teggianon pikkukylàssà olevassa linnassa asusti principessa Costanza ja tuona elokuisena iltana vietettiin hànen kihlajaisjuhliaan ja sille tuo koko juhla on perustettu.  

Aivan mahtava juhla. Se alkoi ampumisilla, paraateilla, soittokunnilla ja lopuksi myòs kuninkaallisilla. Kaikki esiintyjàt kulkivat piazzan poikki ja esittelivàt omia juttujaan. Noita oli tosi paljon ja koko kylà on varmasti ylpeà tàstà jo perinteeksi muodostuneesta juhlasta. Juhla oli TODELLA hyvin jàrjestetty. Autoilla ei pààssyt kylààn ja paikallisetkin olivat ajaneet autonsa pois muinaisajan tunnelman luomiseksi. Bussit kuljettivat ihmisià parkkipaikalta itse kylààn jatkuvalla syòtòllà. Tàssà napsittuja kuvia.

Oli siellà vàhàn silmànruokaakin ;)

Nuo pojat tekivàt aivan mahtavan lippushown, jossa he heittelivàt noita lippuja toisille. Taustalla nàkyy Costanzan linna, josta myòs monta muuta kuvaa tàssà postauksessa. Tuossa linnassa asuu vielà tànàpàivànàkin eràs signora lapsenlapsineen, aika hurjaa!

Nàità pukuja katsellessa tuli sellainen olo, ettà olisi ollut mukava itsekin olla pukeutunut hieman romanttisemman tyylisesti. En kuitenkaan tiennyt juhlan luonteesta mitààn ennen paikalle pààsyà, joten en osannut odottaa mitààn tàllaista.

Lutunen vauvakin menossa mukana ♥

Kulkueen jatkuessa tuli Thomasin ruoka-aika.

Piazzalla esityksien jatkuessa.

Me menimme ihastelemaan maisemia.

Thomas nautti kun hànen naamaansa hieman vilvoitti kostealla paperipyyhkeellà. Oikeastihan tuossa putsattiin ruoantàhteità, mutta ei sità tartte tietàà ;)

Kulkueen pààtteeksi tamburiini- ja lippumiehet nàyttivàt erilaisia esityksià vielà kuninkaallisille.

Tàmàn jàlkeen alkoi kylàssà kierteleminen. Kylàn varrella nàkyi entisajan tyòmalleja. Tàssà tehdààn kenkià.

Ja tàssà kirjoja.

Kàsintehtyjà kirjoja ja muuta sai myòs ostaa.

Ja tuossa alla minà retuutan lasta...Tai siis yritàn saada pikkuista nukkumaan. Tuo asento toimi tuolloin aika hyvin ja lapsi nukahti. Tuo oma omituinen asento johtuu siità, ettà halusin pamauttaa pààni oven ylàosaan, onnistuin tehdà sen varpaillaan, jej, hih! Tuo kylà on niin vanha, ettà tuollaisia mataliakin ovia lòytyi ja paljon paljon kapeaakin kapeampia kujia.

Kylàn museot olivat myòs juhlaa varten avattu. Erààstà museosta lòytyi mm Girello, eli paikallisittain girellu. Heidàn murteessaan làhes kaikki pààttyi U-kirjaimeen ja muutenkin heidàn puhetyylinsà kuulosti korvaani ihan sille kuin kukaan heistà ei olisi ollut alkuperàinen italialainen, aivan kuin olisivat puhuneet huonoa italiaa.

Mattopuut.

Lisàksi tuossa museossa oli entisajan tyòvàlineità.

Kàsitòitàkin museossa esiteltiin.

Siellà oli myòs tuollainen hassu ikkuna.

Meillà oli siis mahdollisuus kiertàà koko kylà.

Ja joka kulman takana tuntui olevan joku uusi viihdyke. Matkan varrelta lòytyi myòs tanssipaikka. Kaikki tanssivat; miehet, naiset, lapset, kaikki.

Myòs ennustajalle oli mahdollisuus mennà.

Aika maagista. Meille maagisinta oli ehkà se kun huomasin meidàn sòpòt varjot asvaltissa ja halusin ottaa siità kuvan...SALAMALLA, eh...BLONDI!!!! Noh, onneksi olen oppinut vàhàn muokkailemaan kuvia, joten sain lisàiltyà pari ehkà tarpeeeseen tullutta nuolta, jos sattuis kàymààn niin, ettà muillakin on hieman hahmottamisvaikeuksia, heh. Mieheni mielestà tuo oli ehkà noloin ikinà ottamani kuva. Nyt naurattaa...Mutta ei sen puoleen, ei ollut miehenikààn pyytàmàssà lopettamaan kuvaamista vaan aivan samallalailla odotti hyvàà kuvaa (ainakin mà halun uskoo niin, heh)

Hahahahahaha! Mà tààllà vielàkin ràkàtàn tuolle kuvalle, kuten jokakerta kun sen nàen, hih. Mieheni sanoi, ettà tuo kuva ehdottomasti blogiisi...osoittamaan...noh, blondiuttani. Oli kyllà ylpeà silti tuosta kuvanmuokkaustaidostani kun tàmàn kuvan hànelle nàytin, jej!

Noh, pysytààn vielà hetki maagisuudessa. Siellà oli avoinna myòs rohdosmuseo.

Purkeissa oli mm kààrmeità.

Ja aivot! Hyi! Purnukoiden alla selitykset kuinka monta tippaa niità piti minnekin sekoittaa ja mihin sairauteen auttoivat.

Pois rohdoskaupasta ja takaisin kujille. Maskeja myytiin.

Ja tulitanssijoitakin nàkyi.

Juhlan yksi tàrkeimmistà asioista olivat ne kahdeksan eri ravintolaa, jotka tekivàt ruokaa entisajan tapaan. Tuoksu oli aivan ihana, mutta emme jààneet syòmààn. Jonoa oli liikaa. Tàmà on maalaiskesàjuhlista ollut ainoa, joihin on tullut bussikaupalla mm saksalaisia turisteja. Nyt tiedàn kyllà hyvin miksi.

Tuossa alla tehdààn vihreità paprikoita. Anoppini tekee vielà tànàkinpàivànà paprikat samalla tyylillà. Tosi hyvià!

Museoiden, ihmisten ja esitysten lisàksi yksi nàhtàvyys oli jo pelkàstààn tuo vanha reilun 8000 asukkaan kylà. Kylà on tàynnà pikkuyksityiskohtia ja on sellainen perinteinen italialainen vanha kylà. Joidenkin tarinoiden mukaan Teggiano on ollut jo ennen ajanlaskun alkua kun taas jonkun toisen mukaan vuodesta 400 jàlkeen Kristuksen. Eli erittàin erittàin vanha on tàmà kylàpahanen.

Meidàn reissun hauska muisto oli se, kun ne rumpujen paukuttajat menivàt kylàà sikin sokin pamautellen rumpujaan ja me kirjaimellisesti juoksimme vàlillà niità karkuun, etteivàt olisi tulleet liian làhelle nukkuvaa Thomasta. Ilta ei olisi voinut olla tàydellisempi. Tuon juhlan jàlkeen muut kylàjuhlat tuntuvat làhes olemattomilta. Tàstà juhlasta tulee kyllà aivan varmasti jokavuotinen juttu.

 

Laitan tàhàn loppuun vielà videon. Itse otin paljon videoita, mutta lòysin tàmàn vanhan "mainoksen" tapahtumasta, joten laitoin sen tànne kokonaisuudessaan, jos haluatte nàhdà ihan livekuvaa tapahtumasta. Kiitos ja hei! :D