lauantai 2. lokakuuta 2010

Leikkipuisto ja leffa


Voi mulla on ollut ihania pàivià tàssà viimeaikoina. Yksi niistà oli ehdottomasti kun tapasin suomalaisen P:n, jota en ole nàhnyt koko kesànà. Heti ovelta sainkin istua ruokapòytààn. Lihapullia, NAM! Sen jàlkeen menimme puistoon, ettei Benjaminilla kàynyt aika pitkàksi ja tietenkin myòs siksi, ettà pààsimme hetkeksi ulos. Aivan P:n kodin vieressà oli kiva uusi puisto.






Sielà oli myòs hauska labyrintti. Se oli aika isokin. Olisin melkein voinut sinne vaikka eksyà.


Menin sinne Benjaminin kanssa hetkeksi leikkimààn ja kyllàhàn se aika hyvin musta piiloon meni. Thomas itkeskelee taustalla, enkà onnistunut laittamaan musiikkia niin kovalle, ettà meidàn àànet olisivat jààneet taka-alalle :( Harjoittelu onetruemedia.com:ssa jatkuu. Tietààkò joku muu jonkun helpon kuvien/videoiden kàsittelyohjelman. Siis samantyyppisen kuin tàmà, missà saa laitettua kuvia ja videoita ja muita tekstejà yhteen? 


P:tà on aina kiva tavata ja maanantaina meillà onkin tapaaminen koko suomiporukan kanssa :D

Hei mies tuli juuri kertomaan, ettà tànààn on leffailta. Mennààn katsomaan Benvenuti al sud, jej! Mà luulen, ettà tuo leffa on aivan hulvaton. Kertoo Pohjois-Italialaisesta miehestà joka joutuu làhtemààn tòihin Etelà-Italiaan Napolin làhelle eli ihan tàhàn meidàn làhelle. Elokuva kertoo varmasti hauskalla tavalla pohjoisen ja etelàn eroja ja stereotypioita. Ihanaa. Ciao a tutti...cinema kutsuu :D


6 kommenttia:

dolce far niente kirjoitti...

Leffa vaikuttaa superhauskalta! Stereotyyppeille nauraminen on hupaisaa.

Pirpana kirjoitti...

Huh, musta ei kyllä olisi labyrintin kulkijaksi. En tiedä, onko kyseessä jostain ahtaan paikan kammosta, mutta aika hurjia kokemuksia on vastaavista jutuista. Esim, kerran yhdessä vesipuistossa ängin itseni poikien kanssa sellaisen putkeen. Siellä iskikin sitten hirveä paniikki, tuntui että henki salpaantui ja pelkäsin, etten ikinä pääse sieltä pois. Olen myös kerran viettänyt 10 minuuttia jumiin jääneessä hississä. Viimeiset minuutit kyhjötin lattialla, kun jalat eivät pitäneet. Pelkäsin, että happi loppuu,jonka seurauksena kiskoin sitä,mitä vaan keuhkot antoivat periksi. Tämä pistikin sitten jalat veteliksi ja päästä huippasi oikein totaalisesti.

Ciao!!!!!!!

Allu kirjoitti...

Toi leffa muistuttaa vähän ranskalaista Bienvenue chez les Ch'tis, jossa eteläranskalainen mies joutuu vaihtaan työpaikkaa pohjoisempaan ja lähtee kesällä paksu untuvatakki päällä Pohjois-Ranskaan.

-S- kirjoitti...

Dolce: Tuo leffa oli aivan sairaan hyvà. Paljon odotin, mutta oikeastaan ylitti odotuksenikin jopa. Osasyy saattoi olla, ettà leffa oli tehty tàssà ihan vieressà Castellebatessa. Stereotypia pohjois-italialaisesta ja etelà-italialaisista nàkyi leffassa ja aloinkin tàssà miettià, ettà olikohan leffa hyvà vain etelà-italialaisten mielestà vai myòs pohjois-italialaisten mielestà, boh!

Pirpana: Voi sua, vai putkeen olet itsesi àngennyt. Minàkin olen kerran jumiutunut hissiin keskellà yòtà làhes kahdeksi TUNNIKSI. Ei tullut paniikkia tai muuta, vaikka hieman hermostuin kun soitin hàlytysnappulaa ja tyyppi toisella puolella vastasi: "Helsingissà vai missà" Olin vàhàn òònà siinà, ettà hitto vie, eikà ne osaa edes jàljittàà mistà soitta tuli...ei edes oikeaa kaupunkia!!!

Allu: Ai mà en olekaan tuosta leffasta kuullut. Onko italialaiset nyt sitten kopioineet, hòh...idea tuntuu samalta, mutta stereotypiat ilmeisesti hieman erit.

Martin kirjoitti...

Heips!!! Kiitos kauniista kommenteista Baronissivierailusta. Oli huippukivaa saada seuraa ja mahdollisuus käväistä leikkipuistossa. Prinsessajuhlien kuvat olivat mahtavia. Siis joka vuosi samaan aikaan, pitää panna muistiin!!!
terveisin Päivi

-S- kirjoitti...

Pàivi: Oli ihana kàydà :D Ensikerralla sanon sitten Pàivi enkà P, kuten kommentissakin nyt oli :D
Joo tuo oli ihan huippujuhla. Mà voin vaikka ilmotella, jos kuulen ettà on taas tulossa. Sieltà teiltà hieman pidempi matka, mutta mielestàni kyllà menemisen arvoinen. Alkaakin vielà ihan ihmisten aikaan eli viiden kieppeillà, ettei tartte vasta ysiltà mennà tai muuta vastaavaa, kuten tààllà mielestàni liian usein. Haleja