Ollessani kolme viikkoa Suomessa huomasin taas kuinka ystàvàllisià ihmiset ovat. He tervehtivàt hymyillen tuntemattomallekin, he antavat sità parasta mahdollista osaamaansa palvelua. Tiedàn, yleistàn, mutta àlkàà antako sen hàirità. Pointti on se, ettà olen havainnut, ettà olen omaksunut sen Italialaisen tyylin: Jokaiseen paikkaan sisàlle mennessà tervehditààn, mutta ei mitenkààn erityisen iloisesti. Sellainen perusilme pààllà. Suomessa se hymy sitten tarttui hyvin nopeasti ja ajattelinkin, ettà nyt kun menen takaisin Italiaan niin laitan hymyn naamalle kun tervehdin. Niin on parempi kuin se perusilmeellà tervehtiminen. Pààtin muutenkin yrittàà olla iloisempi ja ystàvàllisempi. Sellaista tietoista perus mielialan kohotusta siis.
Noh, lento saapui Italiaan ja menimme odottelemaan bussia, joka veisi meidàt Roomasta kotiin. Mieheni otti Thomaksen ja meni hànen kanssaan varjoon. Itse jàin vahtimaan matkalaukkuja Benjaminin kanssa. Joku mies tuli kysymààn minulta apua avaimista ja minà uuteen ystàvàlliseen tapaan tottuneena vastasin miehelle iloisesti (no joo, en iloisesti, mutta en myòskààn myrtsinà tai ollut kokonaan vastaamatta) ja liian myòhààn tajusin ettà laukkuni oli varastettu, PRKL!!!! Otti ihan sikana pààhàn!!!! Siinà meni sitten tietenkin rahat, kaikki kortit, MP3-soitin, ihanat Armanin aurinkolasit ja muuta pikkutavaraa, PRKL!!! Onneksi edes kànnykkà ja kamera olivat taskussa, joten ne sàilyi.
Noh, toiseen asiaan. Meillà taisi tulla aikoinaan lentolippuja ostaessa jokin pieni ajatuskatko veljeni kanssa tai jotain sillà veljeni sanoi minulle ettà on ok, ettà tulen Italiaan 17. pàivà. Kuitenkin lipun ostettuani veljeni sanoi ettà OHO, hàn onkin Italiassa kihlattunsa kanssa jo 12. pàivà. Noh, he olivat pari ensimmàistà pàivàà kauniissa Roomassa.
Hyvin oivallettu kuva. Kivat gladiaattorisandaalit gladiaattoreiden areenalla :D
He tulivat meille kotiin pari pàivàà ennen meità!!! Heh, outoa, mutta ei suinkaan mahdottomuus. Ginon vanhemmat ottivat veljen ja hànen kihlattunsa M:n avosylin vastaan. He olivat tàyttàneet meidàn jààkaapin heille valmiiksi, kutsuivat kotiinsa syòmààn, menivàt kylàjuhliin jne jne.
Sitten vihdoin kun mekin pààsimme kotiin niin vaihdoimme kuulumisia terassilla pizzaa syòdessà.
Heti kun toimistot sitten aukesivat passitin veljeni kihlattunsa (M) kanssa Caprin saarelle. No joo, olihan heillà muutenkin aikomus sinne mennà, mutta nyt kun he menivàt sain minà kàydà toimistoissa tekemàssà rikosilmoitusta ja uusimassa kortteja sun muita. Huonoa onnea heillà kuitenkin oli matkassa, koska làhtiessà he huomasivat, ettà auton kumi oli puhki. Onneksi oli toinen auto, joten he pààsivàt matkaan.
(Veljeni hienosti kikkailema panorama Caprilta)
Noh, menin poliisilaitokselle (dai carabinieri) maresciallon juttusille. Tervehdin hymyillen, kuten olin pààttànyt pienestà alkuvastoinkàymisestà huolimatta, ja mainitsin miksi olin asemalle tullut. Maresciallo kirjoitti rikosilmoitusta...ja kirjoitti...ja kirjoitti.....Oli mennyt jo toista tuntia ja pahoittelin siinà kuinka vien hànen aikaansa. Ei kuulemma haitannut, teki mielummin tòità minun kanssani kuin kollegoidensa, eh...aha. Il tuo marito è geloso? (onko miehesi mustasukkainen?) oli myòs kysymys joka sieltà lopulta tuli. Tuossa vaiheessa pààtin, ettà nyt saa ystàvàllisyys loppua, jos maresciallo haluaa sen noin vààrin ymmàrtàà. Noh, làhes kaksi tuntia siinà kului rikosilmoitusta tehdessà ja muut toimistokàymiset jàivàt toiseen kertaan.
Kàvin pari pàivàà tuon tapahtuneen jàlkeen kaupassa. Tervehdin iloisesti ja menin ostamaan yhden mekon. Kun mekko oli pààllàni myyjà kehui minut maasta taivaisiin. Aivan sellaista yli-yli-yli kehumista ja pyysi minua kahville. arsyttàvàà!!!! Tuohon loppui taas hymyileminen, ja palaan laittamaan naaman peruslukemille kun ihmisià tervehdin. Hymyileminen ei selvàstikààn sovi tàhàn kulttuuriin, kun se ymmàrretààn heti vààrin.
Totesin kuitenkin pari pàivàà mietittyàni ettà haluan silti jatkaa tuota ystàvàllisenà olemista kaiken tàmàn jàlkeenkin. Hymyilen kun tervehdin, ainakin naisia. Toivottavasti eivàt nyt sitten lesboksi heti luule, hihih!
Eh, ja takaisin tuohon veljeni kàyntiin. Oli tosi kiva tulla kotiin kun he olivat kotona meità vastassa. Aivan kuin loma olisi vain jatkunut :D
Menimme rannalle,
shoppailemaan,
ja Salernoon,
Iiiihana kuva ♥
Kàvimme tietenkin myòs koko poppoo Ginon vanhempien luona.
He olivatkin jo antaneet veljeni ja M:n maistaa heidàn tuotoksiaan. Oli hedelmià, viinià, grappaa ja vaikka mità. Miten ihmeessà he olivat ymmàrtàneet toisiaan? Noh, ehkà he eivàt ymmàrtàneetkààn. Ei kai siihen paljon vaadita, jos jotain pitàà syòdà, heh!
Oli tosi kiva kun veljeni oli kàymàssà. Olisi ollut tosi raskasta tulla kotiin, jos ei olisi saanut pitàà myòs hieman lomaa ja olisin stressannut vain varastetuista korteista.
Meni muuten pari pàivàà veljeni làhdòstà, kun kànnykkànikin meni rikki, ettà tervetuloa vaan Italiaan! Oli oikein piste i:n pààlle.
Ihana mieheni kuitenkin yllàtti minut ja kàvi ostamassa minulle uuden kànnykàn. Tykkààn ♥
Tekstit
26 kommenttia:
Olen lukenut mukavasta Suomen lomasta, mutta aina ei vaan tule kommentoitua. Nyt pahoittelen tuota huonosti alkanutta kotiintuloa - hymykampajasta huolimatta :) - Ikävää kun menee rahat, kortit ja kaikki muu ja niiden kuolettaminen ja uudistaminen vaatii niin paljon säätöä.
Hauskoja kuvia veljeltäsi! Ja onnea uudelle kännykälle, toivottavasti se ilahduttaa sinua pitkään!
Kyllä on jotkut jutut italialaisten kanssa niiiin erilaisia kuin Suomessa! Ystävällisyys ja tuttavallisuus voivat muuttua äkkiä kammottavan häiritseviksi Italiassa - muistan sen elävästi. On meikämantallakin hymy hyytynyt useaan otteeseen!
Tuntui kivalta lukea tekstiäsi siinä mielessä että olen juuri katsellut Don Matteo-sarjaa jossa maresciallo ja carabinieri ovat tulleet kivoiksi TV-tutuikseni, ja kun mainitsit Caprinkin, muistin sen sarjan ihanat näkymät.
Heissan Helena: Kiva kuulla, ettà olet lukenut myòs aiempia postauksia, vaikkakin sitten kommentoimatta. Aina on mukava tietàà kuka blogia lukee :D
Yritàn jatkaa hymykampanjaa, vaikkakin se vàlillà on osottautunut hieman haasteelliseksi, eh.
Joo kova sààtàminen on korteissa ollut. Olen saanut kortit Italiassa hoidettua, ajokorttia lukuunottamatta. Suomeen pitàis vielà jaksaa kommunikoida. Ei jaksata.
Veljellà on hyvà kuvasilmà ja ottaa erikoisia kuvia :D
Heh, toivotaan ettà kànnykkà kestàà menossa mukana :D
Rita: Taidettiin painaa "julkaise kommentti"-nappulaa ihan samoilla sekunneilla ja sinà ehdit ensin.
Voi kiva tietàà ettà en ole ainut joka on tòrmànnyt tuohon hymyilemisen vaikeuteen. Minulle oli myòs erittàin vaikeaa aluksi ymmàrtàà italialaisten olematon tai erittàin huono asiakaspalvelutaito. Tuli sellainen olo, ettà en ole ketààn. Tosin eràs nainen gelateriassa oli minulle hieman tympeà tàssà juuri eilen ja minà pààtin hymyillà ja olla muutenkin supermukava niin kuules tàllà kertaa kannatti. Myòs tàmà nainen muutti asenteensa minua kohtaan :D Ja tuo ei ollut vain minun mielikuvitelmaa sillà mieheni sanoi aivan samaa, jee jee. Jatkan hymyilyà.
Minà en ole seurannut tuota Don Matteo-sarjaa ollenkaan.
Joskus kun mainitsin blogissani tuosta Capri-sarjasta niin en tykànnyt pahemmin juonesta vaan làhinnà maisemista. Jatkoin kuitenkin katselemista ja sarjasta tuli aivain huippuhyvà! Sinà varmasti olisit ymmàrtànyt joitakin hauskoja napolilaismurteella kerrottuja sanontojakin jne.
Suomessa ollessani huomasin, ettà suomenkanavalla tulee tàllà hetkellà commissario Montalbano, joka on kiva Sisiliaan sijoittuva rikossarja. Siinà jokainen sarja on uusi oma tapauksensa, joten helposti pààset juoneen mukaan jos kiinnostaa :) (en tiedà oliko sarja vain kesàllà vai tuleeko vielàkin...muistaakseni tuli yle2:lta)
Oi, et ole ainoa! Kävin postissa ja hyvä ettei ajanut ulos, kun tuntui että häiritsin herran oleskelua siinä turhanpäiväisellä postittamisoperaatiollani :D Huokaus..
Oi, olen pahoillani tuon kotiintulon ikävästä sävystä. Inhat varkaat! Kun sitten siihen selvittelyyn menee aika lailla energiaa.. Toivottavasti kaikki kääntyy pian parhain päin :) Mutta ihanaa että sait uuden kännykän :D Se onkin tosi kaunis ja väri sopii sulle ihan mielettömän hyvin, sellainen raikas ja kaunis :D
Voi jestas, jäit lankaan. Meiltä yritettiin varastaa Firenzessä lompakkoa kaverini käsilaukusta ja meinas mennäkin, jollei yhdestä kaupasta olisi ystävällinen myyjä tullut ulos, hän oli nähnyt varkauden. Varas pudotti sitten lompakon maahan ja juoksi karkuun. Ja Sienassa yksi oli jo kiinni mieheni rannekellossa, mutta mä huomasin.
Voi Karkki sua. Siellà pohjoisessa ei siis asiat ole ollenkaan paremmin. Tuo on tosi turhauttavaa, kun toinen on oikeasti tekemàssà tòità siellà, mutta ei tee muuta ku nàytà turhautunutta naamaansa.
Joo àrsyttàvàt varkaat. Eivàt kyllà olleet Italialaisia. Joo minàkin tykkàsin kànnykàstà. Mies taitaa tuntea makuni :D
Allu: Mà oon aina pitànyt aivan tyhminà niità joilta jotain varastetaan, kunnes viime aikoina olen kuullut liian monta varkautta ja nyt se kàvi sitten minullekin. Ovat jo aivan liian organisoituneita nuo siat!
No onnex teillà oli kerrankin ystàvàllinen myyjà eikà lompakkoa varastettu..tai palautettiin aika nopeasti :D
Tosi raivostuttava ja harmillinen tuo varastettu laukku! :(((( Siinä vaihessa se raha ei ole enää tärkein, mutta just kaikki kortit ja erilaiset korvaamattomat jutut mitä laukun mukana voi mennä :( Toivottavasti saat uusittua, mitä uusia voi, pian...
Hassua, että italialaiset ovat sielä tympeitä - mulla on niistä ystävällinen ja puhelias mielikuva; ainakin ne italialaiset jotka mä tunnen ovat tosi ystävällisiä ... mutta he eivät taida olla asiakaspalvelussa tai suoraan ihmisten kanssa töissäkään ;)
Juuri mietin, että millä kielellä veljesi&käylisi on kommunikoinut appivanhempiesi kanssa, mutta selvisi jo teksistä: elekielellä ja hyvällä ruoalla :)
Ihana kännykkä!
No jopa oli huonoa tuuria.Mää kans oon aina ajatellu et ei ne multa varasta vaan muilta,mut nyt on niin monelta tutulta pöllitty tavaraa,huumattu baarissa vaikka drinkki kädessä koko ajan,et mikään ei oo mahottomuus nykysin.
Kirjoitin pitkän kommentin joka hävisi jonnekin bittimailmaan joten uusi yritys..
Voi parkaa,kyllä oli surkea kotiinpaluu,kun laukun sulta veivät.Oliko siellä passit ja kaikki`? Mielenkiintoista lukea tuosta Italian palveluinnosta,jotenkuten luulin että siellä oltaisiin ystävällisempiä.Mun kokemus Italiasta rajoittuu 2 päivään 14-vuotiaana,joten ihan uutta mulle.
Hienosti oli Ginon vanhemmat laittanut kaiken valmiiksi sun veljelle ja hänen kihlatulleen.
Voi itku, ei ollut paras mahdollinen kotiinpaluu :( Olen usein varoittanut suomalaisia tuosta (ainakin roomalaisten) asiakaspalvelijoiden ( normaalit ihmisethän on tosi ystävällisiä, vain asiakaspalvelussa ollaan tympeitä :DDD) tylyydestä, että se ei ole ikinä mitään henkilökohtaista, italialaisista on vain niin nöyryyttävää palvella toisia rahan edestä (ja tylyllä asiakaskunnalla on tietty osuutensa asiaan, tv. nimim. 4 vuotta asiakaspalvelua Italiassa...), mutta jos ovat ystävällisiä, niin se on henkilökohtaista, eli susta tykätään ;) Itse kanssa olen joutunut toteamaan, että varsinkin nuorten naisten hymyilevä käytös käsitetään usein väärin, italiattaret kun se la tirano, eli ovat olevinaan... Mutta en voi mitään luonteelleni ja niin jatkan iloista rupattelua myös tuntemattomien kanssa ja nyt mammana ja päälle 3-kymppisenä sitä ei enää niin väärin ymmärretäkään :)))
MaaMaa: Rahaakin meni ihan kivasti, mut se ei todellakaan ollut tàssà se suurin vahinko.
Italialaiset ovat tympeità asiakaspalvelijoita. En puhu nyt meidàn kylàpahasesta. Tààllà he ovat mukavia, koska kaikki tuntee kaikki, mutta heti jos menee vàhànkààn isompaan paikkaan niin ei sità voi palveluksi enàà sanoa.
Joo se oli se ruoka joka puhui ;) No itseasiassa M on lukenut hieman ranskaa, joten jotain apua saattoi siitàkin olla.
Ekku: Joo nykypàivànà tapahtuu kyllà niin helposti kaikkee, ku usein ne eivàt ole liikkeellà yksin...salakavalat lurjukset!
Yaelian: No voih, inhottavaa kun kommentti katoaa. Kiva kun jaksoit kirjoittaa uuden :D
Passit olivat kaikki onneksi mieheni laukussa. Muuten olisi tullut ylimààràinen rooman reissukin (konsolaattiin). Joo mulle vuonna 2001 oli kamala shokki huomata Genovassa, ettà minua ei edes huomata hitsi vie! Tàmà asiakaspalvelu on aivan omaa laatuaa. Ei tààllà potkuja huonosta palvelusta saa ja jotenkin se ajattelutapa on tààllà vàhàn sellainen ettà "mità tollakin on vàlià, aina tulee seuraava asiakas"
Joo Ginon vanhemmat hòssàà aina kaikkia :D
Vera: Joo Italian asiakaspalvelu on kyllà aivan omaa luokkaansa. Itse tòrmànnyt ongelmaan tààllà ja myòs pohjoisemmassa esim Genovassa asuessani (asuin siellà aikoinaan reilu 7kk:tta). Genovassa se oli erityisen vaikeaa, kun osasin kieltà vielà tosi vàhàn enkà saanut "vuorollani" heti suuta auki joten he ottivatkin sitten jo seuraavan asiakkaan jne jne jne. Pikkukylissà asiakaspalvelu toimii...edes jossain :D
Tuokin on kyllà niin totta, ettà varmasti se tympeys myòs tarttuu asiakaspalvelijaan eikà sità sitten osaa sille yhdelle suomalaiselle laittaa hymyà pààlle, jos ne edelliset 50 on ollut tylyjà.
Mà en tuossa ikàjutussa ole huomannut kovinkaan paljon eroa. Lapsien kanssa onneksi saa olla enemmàn oma rento ittensà, mutta ei sekààn tunnu aina auttavan.
Hih, joo ei ehka kannata sitten hymyilla, ainakaan miehille. Taalla on toinen meininki, hymy paalla oli kyseessa mies tai nainen, muuten olet epanormaali.
Voi harmi kun matkalaukkusi varastettiin, tiedan tunteen. Multa varastettiin iso laukku kerran Lontoossa kun olin tulossa Suomesta tanne.
Ihania kuvia! Ja kiva kun veljesi oli kotona vastassa! :)
Haha, minun poikaystäväni aina (mustasukkaisuuksissaan) valittaa kun Suomesta tultaessa hymyilen ja nauran niin paljon että vakavamieliset skotit saavat ihan vääränkäsityksen :-D Tai sitten mulla on näkymätön "oLen skandinaavi"-post-it otsassani. vaikka olen muuten tumma ja paljon tummempi kuin perussuomalainen yleensä.
Mä vaan aina sanon "its not flirting its called being nice" mutjoo :D Ehkä se ystävällisyys ja hymyily ei aina ole paras ajatus. Mutta hauskoja kuvia sun veljestäsi ja hänen kihlatuksestaan :-)
Olipa kotiinpaluu. Harmittavaa tuo laukku. Minäkin huomioin Suomessa, että etenkin Helsingissä saa todella hyvää ja hymyilevää palvelua.
Italialaisia naisia olen joskus melkein pelännyt. Osa oli todella koppavia ja suorastaan vihamielisiä. Pari kertaa tuli muutama lähes skotterilla päälle ja ihan tahallaan. Minun vaaleat hiukseni eivät todellakaan asiaa auttaneet, mutta kun vaaleana olen syntynyt, niin minkäs teet. Enkä muuten ollut heidän "apajillaan"...
On se rasittavaa, kun hymyilykin käsitetään väärin. MUTTA älä anna periksi jatka vaan.
Kiva, kun tuli veli kylään.
Paska tuuri tuon laukun kanssa:( kyllä ne varkaat on ovelia!kiva postaus ja ihania kuvia...niikun sulla täällä aina!
Hienoa et sait uuden puhelimen!!pisteitä miehelles!
Susa: Muistankin sun postauksen siità kuinka pitàà aina hymyillà. Ehkà Suomi on aika kivasti vàlimaastossa. Ei tarvitse jatkuvasti hymyillà kuten siellà, mutta ei tarvitse olla tympeàkààn, kuten tààllà. Ai iso matkalaukku pòllittiin, voi harmi! Se ottais jo pààhàn aivan sairaasti, ku menis mm suurinpiirtein koko vaatekaappi uusix.
Sonja: Vai ollaan siellàkin vakavia, hih! Ihana poikkis. Mun mies kysyi pitààkò hànen kàydà maresciallon juttusilla, jos hàn oli ollut liian hyòkkààvà tai loukkaava. No EI tartte!
Mulla lukee ihan koko olemuksessa, ettà olen skandinaavi, eh!
Mà jatkan hymyilemistà....varsinkin naisille, heh.
Vihreatniityt: Mun mielestà hyvàà palvelua saa ihan koko Suomesta. Kerran tulin kyllà Roomasta Helsinkiin ja menin infoon kysymààn mistà lòydàn radissonin hotellin. Nainen (siis nainen, ehkà reilu nelikymppinen) vastas: "siis haloo, Helsinki on big city". Tarkoitti kai sanoa, ettà kumpi niistà kahdesta, heh....tuli paska fiilis, mutta onneksi nuo ovat vain poikkeuksia Suomessa.
Ei italialaiset yleisesti ole mitenkààn tympeità vaan hyvin iloista ja elàvàistà kansaa. Inhottavaa kun kohdallesi oli sattunut tuollaiset tylyt tyypit. Ongelma on enemmànkin tuossa asiakaspalvelussa. Ehkà se on kuten Vera kommentissaan sanoi, ettà heille se on vain niin nòyryyttàvàà palvella toista rahan takia.
Oli ihanaa kun veli ja M kàvivàt tààllà ja hymyily jatkuu :D
Marizu: Arsyttàvàt varkaat oli joo...ja minà niin tyhmà ettà menin lankaan,prkl! Kiitos kivasta kommentista :D
Ihania kesäkuvia! Kyllä täällä Suomessakin tapahtuu sitä, että toinen henkilö hämää ja toinen vie esimerkiksi käsilaukun tai lompakon. Se harmittaa, on niin iso homma hankki kaikki kortit ym. uudelleen. Olen minäkin Italiassa matkatessani huomannut ettei kannata kovin tuttavallisesti hymyillä. Ainakaan miehille.
Famu falsetissa: Joo varmasti Suomessakin tuollaista tapahtuu, mutta etenkin ulkomailla metroasemilla ja lentokentillà turisteille (minun ulkonàkò viittaa tààllà heti turistiin). Tuo on tosi harmillista, ettà tàytyy melkein tahallaan olla hieman tympeà eikà se iloinen oma itsensà :(
Voi ei sen laukun kanssa :/ aina pitäis olla niin kamalan varovainen, mutta aina ei vaan muista/tajua.
Hassu juttu tuo hymyilyhomma. En ole koskaan ajatellut että suomalaiset olisivat jotekin erikoisen iloisia asiointitilanteissa, mutta nyt kun mietin asiaa, niin verrattuna ulkomaihin missä olen käynyt, niin kyllähän se niin on, että kyllä täällä vaan hymyillään. Tuntuisi oudolta olla mörököllinä ;)
Kai sekin on sitten tottumis- (tai mukavuus)kysmys.
Katiskatar: Joo pitàs olla ihan joka sekuntti kyllà sen laukun kanssa ja pitàà kiiinni ja lujaa.
Suomessa asuessani en pitànyt asiakaspalvelua aina kovin hyvànà, mutta nykyààn se on sità. Suomessa saa varmaan potkut jos on myrtsinà kassalla. Tààllà ne vàhàt vàlittàà, eikà ne saa potkuja kun liike on heidàn omansa tai vàhintàànkin sedàn, appivanhempien tai muun sukulaisen.
Olisi se ihanaa jos tààllàkin kassaneiti tai mies vàhàn hymyilisi....ehkà hymyyn vastataan hymyllà, joten jatkan hymyilemistà :D
Oho, mika kotiinpaluu! :(
Minakin ennen ajattelin, etta Suomessa asiakaspalvelu ei ole kovin haappoista, mutta nyt on mielikuva muuttunut taysin! Enpa olisi kuitenkaan odottanut, etta italialaiset ottavat hymyilyn heti flirttina! Etta viela poliisikin!
Minulla jai blogien lukeminen vahiin alkukesasta kun oli kaikkea hassakkaa.. sen vuoksi en ole kommentoinutkaan. Syy ei ole ollenkaan ollut siina, etta suomi jutut eivat olisi mielenkiintoisia! Ei ollenkaan!
Terkkuja Milanosta!
Pippuri: Joo muuten oli kiva kotiinpaluu, mutta ei tuo pòllimisepisodi!
No en minàkààn odottanut, ettà se olisi sitten flirttià ollut. Tiedà nyt sitten mistà pàin tuuli. Oliko kenties kesàmielellà vai mikà ihme. Mulla on jàànyt kans..ja kirjoittamaankin olen ehtinyt ihan vasta nyt, joten hyvin oot messissà :D
Terkkuja Suomesta!
Olipa sulla kurja kotiinpaluu. Pistää vihaksi tuollaiset varkaat! Mun miehen siskolle kävi samalla tavalla kun hän seisoskeli hetken Barcelonan lentoasemalla ja odotti miestään. Joku tyyppi tuli puhuttelemaan ja toinen nappasikin sillä aikaa laukun. Musta on Lontoon-vuosien jälkeen tullut yli-ylihuolehtivainen käsilaukun suhteen, se on aina mulla visusti pujotettuna pään yli ja etupuolella. Koskaan ei voi olla liian varovainen kun kulkee vilkkailla paikoilla.
Toivottavasti jatkat vielä iloisella ilmeellä. Itse huomasin nyt Suomessa käydessä että asiakaspalvelijat on tosi kohteliaita, mutta kanssaihmiset on usein vähän ilmeettömiä. Täällä on niin tottunut siihen että hymyillään usein, varsinkin naiset toisilleen, ihan tuntemattomillekin, jos vaikka avaa oven tai astuu hissiin, kävelee lenkkipolulla vastaan, ym. vastaavissa tilanteissa.
Outi: No màkin kuvittelin olevani tosi tarkka mun laukusta, mutta ei, prkl! En halua enàà miettià koko asiaa.
Tuo on tosi kiva, ettà siellà hymyillààn ohikulkijoille jne. Tààllà tykkààn kun esim hisseissà, joissa suomalaiset harvemmin puhuvat niin tààllà puhe kày. Asiakaspalvelu on jotenkin typerà poikkeus tààllà muuten kuitenkin niin elàvàiselle kansalle. Tààllà mulla hymyily jatkuu kaikesta huolimatta :D
Iloinen meili jatkuu tààllàkin :)
Lähetä kommentti