Aamulla varhain B katseli parvekkeelta ulos ja huusi "Äiti äiti, tule katsomaan. Vuoret on suurempia kuin pilvet ". ja näytti tuota näkymää parvekkeelta. Tämän jälkeen hän pohdiskeli, kuinka Suomessa pilvet eivät tulleet tuolla tavalla alas vuorien tasolle. Ihmettelempä vain minkä vuorien ja luulen, että samoin teki B, sillä tuon sanottuaan hän vaipui ajatuksiinsa.
Lähdimme ylös vuorille. Siellä oli jo täysi syksy valloillaan. Täällä alhaalla, kun ei vielä kesä tunnu hellittävän. Tänäänkin +25, kun menimme sunnuntaimarkkinoille. Joo ja hei, löysin farkut! Niitä olenkin jo aikani etsinyt tuloksetta, mutta nyt sitten onnisti ja maksoin huikeat 10 euroa! Ostin sitten samalla myös college housut vaivaisella vitosella. Taidan mennä noille markkinoille toistekin.
Päädyimme tuolle aukiolle katselemaan hevosia.
Pelasimme siinä myös hetken jalkapalloa, kunnes B hermostui totaalisesti Potkut ei menneet sinne minne hän halusi.
Aurinko alkoi laskea ja kylmyys yllätti. Ei muuta kun oksia keräilemään ja nuotio pystyyn.
Tulen saaminen ei sitten ollutkaan ihan niin helppo juttu, koska oksat olivat kosteita. Savua tuli, mutta tuli ei ottanut syttyäkseen...mutta mehän emme luovuta....
G huitoi ja viuhtoi...
Savupilvi vain kasvoi....
Tuo tuossa ei siis ollut mikätahansa pilvi vaan meidän aikaansaamamme savupilvi, eh :s
Meidän huitoessa nuotiolla B leikki lehtikasassa. Tuollaisia lehti"kenttiä" en kyllä muista itse nähneeni.
Sehän melkein ui tuolla.
Pitkäjännitteisyys kuitenkin palkittiin ja vihdoin saimme tulen.
Oli mukavaa...
Paluumatkalla kilipukit tulivat vielä moikkaamaan meitä tienvarteen ihan vain muistuttaakseen kuinka landella sitä täällä ollaankaan.
Muistan lapsena (teininä) mökille mennessä, kuinka olen monesti sanonut isälleni, että en kyllä voisi ikinä asua maalla. Isi vastasi tuohon aina samalla tavalla: "Odota vain, kun löydät jonkun landemiehen johon rakastut" hihi. Juuri niinhän siinä sitten kävi. Ja en valita. Täällähän on ihan mukavaa:) (isi on aina oikeassa)
Auringon laskiessa ja kuun jo möllöttäessä taivalla me ajelimme vuoria alas takaisin kotiin.
Kiva päivä tänään :)
Tekstit
4 kommenttia:
Juu kunnon maalaismaisemia kyllà :) Ihanan nàkòstà! Ite turhan harvoin pààsee pakoon kaupunkia ku ei oo autoa!! On ikàvà kyllà Suomen metsià. Haluisin niin kovaa mennà juoksulenkille YKSIN mettàn keskelle jossa vois laulaa niin tàysià... Tànààn muuten heràsin siihen et yks nainen soitti tosta làhikunnasta: meillà on tààlà Suomen itsenàisyyspàivànà juhlat :D Jee...just eilen lauleskelin maamme-laulua tòissà ja mietin et olis mahtavaa pitàà jotku kekkerit sillon!!!
Niin se Abruzzon pòhlò tààlà taas
Hellou. Mä kyllä tunnistan sut noista ku sun Ä:t ei onnistu, hihihi! Yritän katsoa ne sulle joku kerta, mutta kun ei täälläkään mitään kovin tietokonenörttejä olla niin se vie hieman aikaa. Tuolla vuorilla on rauhallista nyt "talviaikaan" ku siel on kylmä niin ei sinne kukaan halua mennä....paitsi me hullut aina sillon tällön ;) Ihanan rauhaista siellä kyllä oli...jos ei paria sekopäätä lasketa mukaan, jotka mönkijöillä meni noista lehtikasoista.Noh, onneksi ne oli siinä vain 5min. Sitten toinen jäi jumiin ja ne totes että lehtiä on liikaa ja vaihtoi paikkaa :D
Aivan ihania kuvia ja maisemia taas kerran :)
Kati
Ihana päivä tosiaan näyttää olevan! Ja mua nauratti tuo nuotiojuttu...sehän on ihan niinku mun ja M:n eräretkeltä ku mun etuhiukset kärventy... :D Onneks teille ei käyny niin. :D
Lähetä kommentti