Puzzolenteja ja muuta

Meillà on aika paljon vieraita. Vieraita, jotka tulevat jokaikinen vuosi tàhàn aikaan. Vieraita, joita ei todellakaan ole kutsuttu. Vieraita ,joiden ulosheittàminen ei aina ole niin helppoa.

Nimittàin lutikoita! Tànà vuonna vihreità lutikoita tuntuu olevan poikkeuksellisen paljon ja ensimmàistà kertaa olemme joutuneet ostamaan myòs sprayn heidàn tappamista varten. Olemme laittaneet sprayta parvekkeille, jotta cimicet kuolevat sinne tullessa. Spray on ollut todella tehokas ja tappanut myòs muita itikoita. Lutikoiden lempparipaikkoja ovat kuitenkin vaatteet ja niihin en sprayta laita, joten nàinà pàivinà olenkin joutunut tarkistamaan kuivuneet vaatteet todella tarkasti ja pyykkààminen alkaa olla aika hidasta. Ei nuo cimicet mitààn tee, mutta lentàessààn siivet ovat àànekkààt, joten ei ole kiva jos cimice on eksynyt vaatteiden mukana sisàtiloihin. Cimice myòs haisee jos se menee paniikkiin tai jos sen vahindossa lyttàà (tai tahallaankin tietty myòs, heko heko). Meillà kotona tuota lutikkaa, cimiceà kutsutaankin tuttavallisesti puzzolenteksi ;) (puzza=haista). Puzzi come una cimice, voidaan sanoa jos joku oikeasti haisee tosi pahalle. En silti suosittele kenenkààn kàyttàvàn tuota ilmaisua, heh!

Mukavampiin aiheisiin :D Oloni oli aamuisen kàvelylenkin jàlkeen niin energinen, ettà pesin  auton!! No joo, ei kai tuo ollut mitenkààn erityisen mukava aihe, mutta nyt on hyvà olo kun se on imuroitu ja kun pesin sen itse eikà Gino joutunut siivoamaan sità (lue, viemààn autopesulaan!). Thomas oli yhteistyòhaluinen ja ajeli autolla mamin siivotessa. Oli kyllà aivan miehen kuskin otteet ja vaihtoi vaihteitakin.

Meno oli niin hurja, ettà toinen sukka jài matkalle.

Eilen illalla sattui hauska yhteensattuma. Olen tàssà ruvennut kàvelemààn reippaasti aika useastikin ja olen saanut jopa pari kaveria innostumaan kàvelystà. Eilen illalla menin kàvelemààn ja ajaessa kaverin kotiin pihalla oli tuttu auto. Ginon auto! Tai no siis hànen vanha auto. Ginolla oli ennen tuollainen maasturi, jonka hàn  muutama vuosi sitten myi kaverilleen. Tàmà hànen kaverinsa oli nyt myynyt sen eteenpàin ja uusi omistaja on lenkkeilykaverini poika! Taas nàhtiin kuinka maailma on pieni ja etenkin tàmà meidàn pikku kylàpahasemme tààllà!

Kuva osoittaa, ettà tàytyy olla vain tyytyvàinen ettei niità komeita palomiehià lòydy omalta lenkkipolulta, kun tuolla tavalla kuumuus laittaa punottamaan, eh.

Ihanaa viikonloppua kaikille ympàri maailmaa ♥