Lande vai ei?

Suomessa asuessani pidin itseàni kaupunkilaisena, koska asuin kaupungissa, jossa asukkaita on kuitenkin n. 60 000. Italiassa ollessani sanon kuitenkin olevani vàhàn niin kuin  maalta. Italiassa kun nuo kaupungit ovat sellaisia tiilihirvityksià, ettà melkein ei edes Helsinkià voi niiden rinnalla kaupungiksi sanoa. Olisi tullut siis aivan vààrànlainen kuva kotikaupungistani, jos olisin kaupunkilaiseksi itseàni tituleerannut. Myòhemmin olen kuitenkin joutunut vetàmààn sanojani takaisin, koska maalaisenhan pitàisi osata lypsàà lehmià, paimentaa karjaa tai vàhintàànkin pitàà huolta kasvimaastaan. Noh, minà "maalaisena" en kuitenkaan osaa niistà mitààn. Se on selvinnyt tàssà vuosien saatossa myòs appivanhemmilleni. Mità he eivàt ole tienneet on se, ettà tàmà supermaalainen haluaisi ihan oikeasti oppia kuitenkin nàità maalaisuuden saloja. Tulee vielà se pàivà jolloin appivanhempani ovat liian vanhoja hoitamaan itse kasvimaitaan ja olisi harmi jos ne sen jàlkeen alkaisi vain rehottaa. He ovat aina jàttàneet minut "rauhaan" kuvitellen, ettà minua ei kiinnosta oman kasvimaan pyòrittàminen. Tànà kesànà olen kuitenkin nyt itsekin kàynyt pellolla. Benjaminille nonnien (=appivanhempani) pelto on jo tuttu paikka.

Tarkoitus oli mm. poimia tomaatteja, paaaaljon tomaatteja.

Benjamin vàlillà poimi ja vàlillà taas ei. Bakuganit ne oli viljelmillàkin vàlillà se tàrkein juttu.

Tàltà pellolta lòytyy mm tavallisia tomaatteja ja kirsikkatomaatteja,

paprikoita,

ja maissia. Niin ihmisille kuin elàimillekin (nonnilla on kanoja).

Minà en hitsi vie edes tiennyt muistanut miten ja mistà sen maissin saa oikein esille, eh..noloa! Noh, onneksi nonna on erittàin kàrsivàllinen ja hànen halu selittàà ja saada minut ymmàrtàmààn heidàn juttujaan on suuri, joten ihan miellààn hàn minulle kasvimaastaan kertoi ja demonstroi.

Lisàksi kasvimaalla on kurpitsaa ja kesàkurpitsaa. Kurpitsakuvista minulla tulee bloggaaja Rita mieleen, joka on paljon kuvannut oman pihan kurpitsaansa. Ehkàpà minustakin vielà jonakin pàivànà tulee niin viherpeukalo, ettà minàkin rupean niin tekemààn. Tàssàhàn on jo alku!

Kasvimaalta lòytyy myòs viinirypàleità,

oliivipuita, papuja jne jne jne.

Nonna jo nonno laittavat pellon valmiiksi toukokuussa eli kerran vuodessa. He mòyrivàt maan ja laittavat raidat valmiiksi. Asettavat siemenet ja puskat sun muut. Jep, juuri tàllaista tàmà sanastoni on, kun en osaa sanoa noita suomeksi, en kyllà italiaksikaan.

Nonno kày aina silloin tàllòin (kuulemma about kerran viikossa) kastelemassa satoaan. Paitsi tietenkin jos sattuu sataa, kuten tànà vuonna koko alkukesàn tuli iltapàivàksi aina rankkasadekuuroja, joten kastelun hoiti silloin meidàn ihana yhteinen luontoàitimme.

Minun oli tarkoitus mennà auttamaan ja oppimaan myòs tomaattikastikkeen tekoa ja meninkin paikanpààlle eli nonnille, mutta mutta....enhàn minà mitààn voinut tehdà, kun kokoajan piti juosta Thomasin peràssà tai pitàà hàntà sylissà.

Joten taas jài tyò nonnille. Noh, ainakin nyt opin hieman edes noista suuuuuurista kattiloista sun muista.

Nuo kuvat on otettu vielà tekovaiheessa, eli kattilat ovat vielà suht tyhjià ja tomaattisàilykepurkkejakin nàkyy aika vàhàn. Tàmàn vuoden tomaattikastiketta tuli kuitenkin noin 150 litraa eli aika hemmetin paljon ja kaikki luomua. Hyvàà on! Lisàksi nonna on tehnyt papuja, persikoita, pààrynòità paprikoita ja ties mità. Joku kerta kun olen itse mukana prosessissa niin kerron niistà enemmàn.

Haluan ehdottomasti oppia tàmàn maan pikku kasvimaansaloja.

Kun eipà tuosta machomanistà tunnu olevan kovinkaan paljoa hyòtyà, vaikka sanoo kyllà osaavansa jo nuo tomaattihommat, jeps jeps, ja minàkin puhun kiinaa.

Nuo tuossa kuvassa yllà ovat muuten appivanhempien toiselta pellolta. Siellà kasvaa hieman erijuttuja muun muassa perunoita, isoja perunoita..

Myòs minun vanhempani ovat kàyneet metsàssà ja isi toi meille muutaman purkin puolukka- ja mustaherukkahilloa  Ja tietenkin suomen omaa superruokaa eli mustikkahilloa. Ihanaa, kaikki luomua :D