Suomeen matka alkakoon...

Hui, apua! Tuntuu ihan hassulta olla tààllà kotona taas koneen ààressà kirjoittamassa postausta. Ihanaa, mutta outoa. Olenkin jo kaivannut tàtà :)

Kyllà Suomi onkin sitten ihana paikka ♥ Matka alkoi hyvin. Benzi oli jo mennyt mummin kanssa ja me muut menimme siis peràssà.

Bussimatkan jàlkeen oli vuorossa Thomasin ensimmàinen lentomatka. Sekin sujui "moitteettomasti". Mità nyt parkui vàsymystààn ensimmàiset 30 minuuttia, jonka jàlkeen nukahti vartiksi. Heràsi vatsavaivoihin ja tovin kiemurtelun ja kitinàn jàlkeen sainkin mennà kokemaan sen ihanan lentokoneen vessan ahtauden, kun menin vaihtamaan poitsulle vaipan vaatteita myòten, eh. Pitikin sattua nyt juuri matkalle. Olin silti tyytyvàinen, ettà jopa lentokoneessa sai kiskaistua palan seinàà vauvan alle hoitopòydàksi. Noh, tuon vàlikohtauksen jàlkeen alkoikin jo hiljalleen lentokoneen laskeutuminen ja Thomas tietenkin kitisi sitten sitàkin. Thomasin kaikista mukavin leikki saattoi olla se, kun hàn aina tilaisuuden tullen pààsi repàsemààn vieressàni olleen miehen kàsikarvoja, eh! Heràtti sen miehen valehtelematta ainakin kymmenesti! Ettà sellainen ensimmàinen matka. Vàlilaskun jàlkeen Thomas olikin jo konkari ja viihtyi seuraavassa koneessa kiitettàvàsti ☺ Luulen ettà alla olevat kuvat on otettu vàlilaskun jàlkeiseltà lennolta, koska ensimmàisessà lennossa en kyllà muista noin mukavannàkòisià hetkià, hih!

Olen ollut Suomessa viimeksi vuosi sitten ja omaksi suureksi yllàtyksekseni tuli monta shokkia. En olisi uskonut, ettà nàinkin  pieni poissaolo saa olon tuntumaan tàltà. Ensimmàinen erikoisuus tuli jo lentokoneessa, kun katselin alaspàin ja totesin kuinka tasainen Suomi on maana. Nàytti jotenkin uppoavalle, johtuen kaikista jàrvistà ja merien pikku saarista. Ei ollut ehyt. Olen kai tullut ihan hòperòksi tààllà vuorten keskellà.

Benjamin the best isoveikka oli lentokentàllà vastassa. Hànen oli ollut ikàvà, ei meità aikuisia vaan pikku Thomasta ♥ 

Olin kuvitellut, ettà Suomesta tulisi ikàvà perheen ja ystàvien lisàksi vain about karkkia ja niità iiiiihania karkkihyllyjà, mutta kyllà oli kuulkaas ihmeellistà kuinka uusiperuna ja valkosipulipatonkikin tuntuivat niin taivaallisilta. Puhumattakaan ihanista maistuvista salaateista ja grilliruoista.

Suomessa se vain on niin, ettà tomaatti maistuu tomaatilta ja kurkku kurkulta. Kyllà italianot osaavat tomaattisosetta pastaan tehdà, mutta yksittàinen vihannes ei kyllà oikein maistu...ei làhellekààn niin ihanalle kuin Suomessa.

Ah noita karkkihyllyjà!

Leipàosasto oli jo aivan pààssyt unohtumaan. Muistinhan minà, ettà on ruisleipàà, tàysjyvàà, kauraa jne, mutta siis oikeesti!!! Tuo leipàosastohan on jo meidàn koko supermercaton kokoinen! Italialaiset sanovat ettà heillà on muka erilaisia leipià, koska on vehnàleipàà sàmpylàn-, solmun-, lituskan- ja pitkulanmuodossa. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Pah! sanon minà. Eihàn tuo ole erilaista leipàà vaan aina sità samaa vehnàleipààhàn se on!

 

Siideriàkin sain vihdoin. Tissitakiaisen vuoksi nautin pienissàmààrin, mutta oli kyllà kiva saada sità omaa lempparia piiiitkàstà aikaa, AH!

Siisteyskin tuli taas hieman yllàtyksenà, vaikka olinkin huomaavani sotkuisuutta nyt myòs meidàn kapungissa. Erààn kahvilan vessassa oli niin kaunista, ettà bloggaajana en voinut kuin napsaista kuvan koko komeudesta. Tai melkein koko komeudesta, nimittàin kuvaa ottaessa taisin olla niin haltioissani, ettà esimerkiksi vaippavalikoima nàkyy erittàin kehnosti. Ja kyllà, siellà oli siis vessa, josta lòytyi hoitopòydàltà puhdistusliinojen lisàksi myòs erikokoisia vaippoja!!! Kiva imetystuoli ja pari pottaakin siellà oli. Voiko olla enàà parempaa? Ehkà miesten vessoihin sama?!?! ;)

Italiassa on "ihan vàhàn vaan" eri taso. Eihàn nàistà vessoista lòydy edes "istuinta ja kantta" ja saa olla kyllà tyytyvàinen, jos paperia lòytyy.

Oli paljon muitakin asioita joita en edes ollut ymmàrtànyt ettà oli tullut ikàvà, mutta mainitsen niistà sitten kun tulee mieleen seuraavissa postauksissa. Aion laittaa suomiloman pàtkissà, sillà kuvia on niin valtavasti, ettà menis ikà ja terveys niità yhteen postaukseen jàrjestellessà, eh.

Jottei nyt kuitenkaan aivan liian suuri ikàvà kotiin tànne italiaan olisi pààssyt tulemaan niin heti ensimmàisenà pàivànà kaupunkiin mennessàni tòrmàsin Salernon Costiera Amalfitanaan, tarkemmin sanottuna Vietri sul Mareen. Wow, olipas yllàtys.

Jeps, siellà se komeili suurena plakaattina erààn ostoskeskuksen kaupan nàyteikkunalla.

Tàhàn pikku arvoitus. Mistà tuntee italialaisen ulkomailla oli maa sitten kuinka pohjoinen tahansa?

No miettikààpà sità sillàvàlin, kun laitan tàhàn kuvia mun kotikapupungin torista :D Tuolla torilla tànà samaisena pàivànà joku blogin lukija oli tunnistanut meidàt (minut ja mieheni). Apua, mut on bongattu!! Noh, hàn ei tullut moikkaamaan. Nyt àrsyttàà, kun aloin tietenkin heti pohtimaan, ettà nàkikò hàn minut, kun leikimme "pulmakojun" luona (siis niità pusisia tai rautaisia sokkeloita, joista pitàà saada joku rengas irti tai muuta vastaavaa), kun maistoimme mansikoita ja otimme kuvia vapauden patsaasta kuin mitkàkin turistit. Ehkà hàn nàki meidàt, kun kàvelimme torilla ja kummastelimme, kuinka Vaasa onkin tàynnà vanhuksia. Yleensà vanhuksia ei ole nàkynyt, mutta nyt niità oli joka kulmassa. Olen sanonut, ettà kaupunki on yliopistokaupunki ja liikumme usein sisàtiloista sisàtiloihin suht vikkelààn, joten eipà niità mummojakaan này hengailemassa katukuvassa. Toisin oli nyt, mutta se saattoi johtua myòs siità, kun ilmat olivat niin kauniit....làhes hellettà koko kolme viikkoa kun siellà Suomessa oltiin. Niin, ettà tàllaisia pohdiskelin ja voin sanoa, ettà olisin kyllà pààssyt helpommalla, jos ihana lukija olisit tullut vain reippaasti moikkaamaan. En olisi purrut ;)

Noh, eihàn se vàlttàmàttà ole kovin helppoa tulla juttelemaan tuosta noin vain "ventovieraalle" ja ymmàrrànhàn minà sen, olisi ollut vain tosi kiva kohdata joku joka blogiani lukee, mutta ei tunne minua henkilòkohtaisesti. Erikoisterveiset silti sinne Tuovilaan ja ens kerralla tuut kyllà sitten reippaasti vain vetàsemààn hihasta, jookos? :D

Nyt takaisin siihen arvoitukseen. Vastaus arvoitukseen oli myòs syy miksi me kaupunkiin heti ensimmàisenà pàivànà kiiruhdimme. Italialaisen miehen tunnistaa tietenkin aurinkolaseista! Hànellà on ne AINA mukana, satoi tai paistoi. Noh, jotakin kummallista oli minun italianolleni sattunut, nimittàin hàn onnistui unohtamaan niinkin suuren osan "itseààn" kotiin kuin aurinkolasit. Alaston olohan siinà sitten tuli, joten ei auttanut muu kuin mennà silmàlasiliikkeeseen. Gino luotti italialaiseen Pradaan ja ostikin ensimmàiset lasit joita sovitti. Myyjà sanoi aika osuvasti: "mafioso italiano", hih! Minullekin tuli mafiosolasit noista mieleen, mutta nyt on silmà jo tottunut.

Monena aurinkoisena iltana sain nàhdà myòs ihania ystàviàni. Jàdet maistuu hyvàlle myòs Suomessa, slurps!

Don A ja Don G.

Ihanaa Suomessa on myòs se kun voi kotoa mennà yksinkertaisesti vain ovesta ulos ja kàvelylle. Voi kuinka monta kàvelyreissuakin tuli tehtyà tuon kolmen viikon aikana. Nàmà ovat niità asioita joita ei osaa arvostaa ennen kuin sità ei enàà ole.

Onneksi sain parit vaunut lainaksi, kiitos tosi paljon ja Benjamin liikkui ketteràsti potkulaudallaan.

Vastaankàvelevàt leikkipuistotkin on tosi jees. Sillàvàlin kun pojat leikkivàt omilla leluillaan..

Niin mami leikki omillaan.. 

 

Tossa olis oikeesti pitànyt roikkua kàsien varassa ja pyòrià, mutta tajusin sen vasta kun toiset lapset sen minulle nàyttivàt, hih!

 

Tàllainen oli ensimmàinen suomipostaus tàllà kertaa. Ciao a tutti! Hitsi vie kun on taas kiva kirjoittaa ☺