Ihana viikonloppu taas takana. Ei mennyt ollenkaan suunnitelmien mukaaisesti, mutta nàinhàn niistà tulee kaikista mukavimmat -tàlleen odottamatta.
Munhan piti nyt tehdà hààpostaus, mutta kuinkas teen jos en mennyt koko hàihin! Ai miksi? Ei mitààn niin dramaattista, ettà morsian olisi karannut tms vaan ihan yksinkertaisesti Gino oli aika huonossa kunnossa. En olekaan kirjoitellut enàà meidàn sairaskertomuksia, koska ne eivàt ole mitààn mieleistà luettavaa. Sanotaanko nyt vain nàin ettà olemme tàssà edelleen vuoronperààn itse kukin kipeinà ja Benjamin ei ole ollut koulussa varmasti yhtàkààn kokonaista viikkoa sen sairaalareissunsa jàlkeen ja ollut kuumessa ainakin 4-5 kertaa pààsiàisen jàlkeen. Elàmà on!
Takaisin hàihin. Hààt olivat Ginon ystàvàn, joten en tuntenut ettà minun olisi pitànyt mennà sinne ilman Ginoa.
Aloin siinà sitten miettimààn ettà nàinkò tàmà lauantai nyt sitten meneekin -kotona. Ei ei ja ei! Jàtin Ginon lepààmààn ja soitin Suomalaiselle ystàvàlleni Salernoon ja sovimme treffit. Hàn on piipahtanut poikansa ja miehensà kanssa blogissani jo aikaisemminkin :D
R tiesi erààn lasten leikkipaikan, jossa en ollut kàynyt joten suuntasimme sinne. V:llekaan kàvelymatka ei tuntunut ollenkaan pitkàlle, koska Benjaminin kanssa oli vaikka mità keskusteltavaa (Tàmà on vahvempi Bakugan kuin tuo. Hieno toi sun valkoinen Bakugan jne jne jne)
En olekaan mennyt lungomarea vielà leikkipuiston suuntaan, johtuen kai tuosta autotiestà joka on aivan vieressà. Maisemat olivat kuitenkin huimat.
Voiko enàà upeampaa paikkaa tenniksenpeluulle olla?
Jos asuisin tuon kentàn vieressà olisi kyllà tenniksen peluu ihan pakko aloittaa.
Leikkipuisto oli aivan ihana. Paikka merenrannalla, joka oli tàynnà virikkeità lapsille. Puita oltiin jàtetty paljon, jotka toivat kivasti varjopaikkoja ja vehreyttà. Aikuisia oli mietitty ja puistossa oli myòs paljon penkkejà. Puistossa oli myòs pieni kahvila, josta sai pikku naposteltavaa ja jàdeà :D Ei tuo mikààn suuri puisto ollut, mutta sellainen mukava leikkipaikka kuitenkin ja meille tuo sopi aivan tàydellisesti.
Puiston kahvila.
Puiston jàlkeen kàvimme jààtelòllà. Istuimme ulkona yhden pòydàn ààressà. Eràs nuori nainen tuli luoksemme mainoslappusten kanssa. Antoi yhden alennuskupongin R:lle ja sanoi: "I already told the offert to your husbands" (Kerroin alennuksen jo teidàn miehillenne) HIHIHIHIH!!!!!!!! R nyòkkàsi ja nainen làhti pois. Meidàn vieressà oli kaksi turistimiestà. Taisivat olla ne meidàn hypoteettiset miehemme, hihih! Taas tuli selvàksi tàmà perhekeskeisyys. Miten ihmeessà noin voi edes olettaa, kun emme edes puhuneet heille mitààn tai emme olleet edes huomanneet heidàn olemassaoloaan ennenkuin meidàt mààràttiin jo heidàn vaimoikseen, eh. Noh, saimme me ainakin pàivàn naurut ja erittàin helpolla pààstiin myòs kaupustelijasta eroon :D Olimme muutenkin kuin turisteja. Ei minulle ikinà englantia puhuta, kun olen G:n kanssa liikkeellà, mutta tànààn kyllà. Oli ihan kivaa tuokin vaihtelu :D
Salernon jàlkeen menimme vielà piipahtamaan R:n kotona.
R oli koristanut parvekettaan kukkasin.
Minà en voi olla ihastelematta kaunista maisemaa joka parvekkeelta aukeaa :D
Kiitos R ylkkà ihanasta seurasta ♥
Ja ei, en ole ilkeà vaimo, joka jàttàà miehen yksin "hàdàn" hetkellà, kun toinen on kipeà. Sen sijaan annoin hànelle rauhan ettei hàn joudu kipeànà kuuntelemaan Thomasin ja Benjaminin temppuiluja. Kun làhdimme ulos sai hàn meistà rauhan ja me nautittiin ulkoilmasta. Reilua molemmille, eikò ;D
Tekstit
11 kommenttia:
Vaikuttipa tosi kivalta leikkipuistolta! Ja viime postauksen kommenteista vielä piti lisäämäni, että omakotitalossa eläminen eristää kyllä Italiassa, tai sanotaan, että kun aikoinaan asuimme meidän kakkosasunnon kylässä omakotitalossa, tutustuimme paremmin vain kolmiin lähimpiin naapureihin, kun taas heti kun muutettiin Centro Storicoon, tutustuttiin kaikkiin kadun asukkaisiin ja vähän kauempanakin asuviin! En tiedä miten etillä päin, mutta Rooman seudulla pienissä kylissä rione (kortteli, kaupunginosa, suom. huom.) on koko maailma ja rionen asukkaat tosiaan pitävät yhtä, järjestettiin cene di rione, eli korttelijuhlia, ja vaikka niihin saattoi tulla myös ulkopuolisia, oli siellä eniten oman korttelin asukkaita.
Vera: Oli kiva puisto juu :D Minà olen kerran asunut Italiassa kerrostalossa ja en toiste halua. Tuntuu ettà siellà ei nukuttu koskaan. Rappukàytàvillà mekastettiin jne. Saattaa johtua myòs siità, ettà olen itse aina tottunut asumaan hiljaisessa paikassa, joten tuo kerrostalo òkà oli sitten hieman liikaa. Paritalo tai rivitalosysteemi ei kyllà olisi vàlttàmàttà kovin paha....tietenkin tuokin riippuu paljon naapureista.
Minunkin lapsuudenkodissani Suomessa pidetààn talkoita jotka pààttyivàt makkaranpaistoon ja kaljotteluun...Siellà me lapsetkin leikittiin mukana ja kivaa oli :D Asutteko nyt rivi- vai kerrostalossa vai minkàlainen se teidàn asuntonne on? Kuinka paljon asukkaita teidàn kaupungissanne on?
Minä taas olen asunut Roomassa vain kerrostalossa, ja täytyy sanoa, ettei siellä mitään erityistä meteliä onneksi kuulunut, olivat aika vanhoja taloja, niin että seinät olivat varmaan sen verran paksut. Tolfan kylässä asuimme paritalossa ja sitten meidän kakkosasunto on sellaisella pienessä palazzossa, jossa me olimme ainoat vakkariasukkaat, muut vain silloin tällöin käyviä kesäasukkaita, oli maailman hiljaisin asunto, kun oltiin vielä 3. kerroksessa supereritetyillä ikkunoilla, ei kuulunut edes keskustan meno ja meininki. Tämä nykyinen paikkakunta on hiukan isompi eli 20.000 asukasta, mutta lähikylät on vieri vieressä niin ettei tiedän missä yksi loppuu ja toinen alkaa, mun paras paikallinen ystävätär asuu naapurikaupungissa parin kilsan päässä ja toinen entuudestaan tuttu 8km päässä, suomalainen O. taas Torinossa. Niin ja asumme pienessä kerrostalossa, tässä on 6 asuntoa, joista mansardan eli ylemmän kerroksen asunnot kaksikerroksisia ja sitten meidän suomalaisittain 2. kerroksen asunto on myös kaksikerroksinen sitten kun tuo piano terran taverna valmistuu, meillä on sitten ainoana tässä tuo pihamaa, kun sinne pääsee vain meidän terassilta ja sieltä tavernasta. Ollaan siis kokeiltu erilaisia ratkaisuja, villaa omakotitaloalueella (ei tykätty just eristäytymisen ja pitempien välimatkojen vuoksi), aivan keskustaa (Centro storicossa oli ihana asua, kun oli heti keskustassa ja tutustui ihmisiin, mutta puuttui oma piha) ja nyt sitten täällä keskustassa kerrostalossa, mutta on oma piha, ja tää on meidän mielestä täydellinen ratkaisu ainakin toistaiseksi, kun ollaan 100m pääkadusta kauppoineen, mutta omassa pihassa saa olla rauhassa ja halutessaan saa seuraa naapureista, joiden lapset tulee meidän pihalle mielellään leikkimään. Ups, tulipa pitkä kommentti, sorry... Odotan niitä sun havaintoja, sulla on tarjota varmasti paljon mullekin uusia!!!
Vera: Pitkàt kommentit ovat ihania, joten turhaan sità anteeksi pyytelet :D
Mà olen kai jo niin tottunut omatkotiasumiseen, ettà en haluaisi pois muuttaa. On kyllà ihan totta mità sanot, ettà varmasti tutustuisi paremmin naapureihin (toivon mukaan mukaviin sellaisiin) kun asuu kerrostalossa tai sen tyyppisessà asutuksessa. Teillà on sinànsà hyvà tilanne, ettà tunnutte molemmat olevan sen "verkostoitumisen" tarpeessa. Oletan ettà miehesi kotikylà ei ole tuo missà nyt asutte? Meillà mun mies tuntee tààllà kaikki ja on jo ne omat kaverinsa saanut, joten ei haittaa missà asuu. Toisaalta minullehan olisi hyvà jos asuisimme jonkinlaisessa keskiòssà, missà olisi muutakin asutusta, mutta kyllà mun koti on kiva sellaisena hiljaisena paikkana missà saa olla rauhassa, missà naapurit ei kurki mità teen....Vaikka jokatapauksessa tuntuu, ettà kylà on niin pieni (3000asukasta) ettà aina tietàvàt mità puuhailen (joskus jopa itseànikin paremmin, eh) Mutta kuten siellàkin ja jokapaikassa italiaa....làhin kylà on ihan vieressà. Tàssàkin on muutama kylà ihan vieriviereen ja nàmà yhteensà onkin jo varmasti sellaiset 40 000 asukasta tai jotain.
Aika erikoinen kerrostalo, jos yksi asunto jakautuu kahteen kerrokseen. Ihanaa kun teillà on se oma piha siinà :D
Kiva kun aurinkoisella on leikkikavereita siinà ihan làhellà :D
Ihania maisemia! JA paranemisia!
Heh, hieman ihmettelinkin kun sanoit että oli ihana viikonloppu ja parin lauseen päästä että Gino oli aika huonossa kunnossa. ;)
Mukavan näköinen leikkipuisto. Asuuko ystäväsi siellä jossain lähellä? Kiva että Benjaminilla on suomenkielistä leikkiseuraa.
Outi: Tààllà voidaan jo hyvin...se oli pika oireilu mieheltàni, heh!
Outi:Hihihih.....Taidan olla hieman ilkeà...no ei....seuraavassa postauksessa selviàà miksi viikonlopppu oli lopulta niin ihana kuin oli vaikkakin hieman toinen voikin huonosti.
Tàmà suomi-italo perhe asustaa Salernon kupeessa, joten sellanen reilu puolituntia on matkaa, ei paha :D
Piti tässä oikein googlata, että mitä tarkoittaa Bakugan.
hihihihihih...hyvà ALLU!!! :D
upeat maisemat R:n partsilta ja kyllä teillä on ollut kiva lauantai :) Nauratti, että joku päätti teidän puolesta että olette turistimiehien vaimot :D
Toivottavasti Gino voi jo paremmin ja muutenkin teidän perheen tautiputki jo vihdoin katkeisi!!
haliterkut!
MaaMaa:No joo oli tuo olettaminen aviopariksi aika erikoinen juttu, hauska tosin :D
Gino voi jo paremmin samana pàivànàkin :D Eikòhàn tàmà tautikierre jo riità...nyt kun on kesàkin vihdoin tullut :D
Haleja:D
Lähetä kommentti