lauantai 12. kesäkuuta 2010

Palinuro



Voi apua. En ole nyt oikein ajoissa kirjoituksien kanssa, mutta kirjoitan silti. Kerroin, ettà meidàn viikonloppu oli aivan ihana ja samantien tokaisin kuinka Gino oli kotona kipeànà ja me muut menimme puistoon. Ei se suinkaan sen vuoksi ollut ihana vaan paljolti myòs siità mità teimme sunnuntaina. Làhdimme nimittàin Palinuroon. Tàllà alueella on Costiera Amalfitana (Amalfin rannikko) ja Costiera Cilentana (Cilenton rannikko). Palinuro sijaitsee Cilentanan puolella ja vietimme siellà làhes koko pàivàn. Olemme olleet kerran aikaisemmin Palinurossa ihastelemassa kauniita maisemia, mutta minulla oli kamera silloin rikki, joten en saanut kuvia. Nyt kuvia onkin sitten senkin edestà :D

Saavuimme Palinuroon lounasaikaan, joten menimme heti tuttuun agriturismoon, Isca delle donneen. Agriturismohan on ravintola, joka sijaitsee maaseudulla jossa on yleensà maatilaa. Ruoka on tehty tilan viljelmistà tai elàimistà tai on ainakin làhiruokaa. Joissakin agriturimoissa vieraat saavat itsekin osallistua ruoan laittamiseen tai sen tuottamiseen. Itse en ole vielà tuollaiseen aktiviteettiin osallistunut (enkà nàhnytkààn vastaavaa agriturismoa) vaan olen keskittynyt ihan vain nauttimaan pòydàn antimista. Ihanan kotoisa meininki tuolla agriturismossa on ja muutenkin maukasta ruokaa ja hyvà tunnelma.



Tuossa ylàkuvassa on agriturismo ulkoa ja alemmassa kuvassa nàkyy mun favourite pojat agriturismon sisàllà. Rakennus on kiveà ulkoa, mutta puupainotteinen sisustus, kaunis.


Ei viihtynyt Thomas syòttòtuolissa, sylissà sitàkin paremmin.


Ruoan jàlkeen Benzi meni keinumaan ulkona olevaan agriturismon omaan leikkipuistoon.




Ihania puita ja muuta kasvillisuutta oli myòs pihamaastossa.





Ruoan jàlkeen suuntasimme katsomaan luonnon muokkaamia kivikaareja...vai miksi ihmeeksi noita oikein kutsuisi? Nyt àkkià joku kertoo mulle mità ne ovat Suomeksi nimeltààn niin korjaan sen tànne ennenkuin koko blogini lukijakaarti pitàà mua ihan idioottina, eh..kiitos :D


Viimevuonna olimme Palinurossa yhdessà belvederessà, josta nàkyi alas  kivikaariin. Silloin ne olivat vedessà. Nyt sinne on lastattu hiekkaa ja siellà alla pystyy kàvellà ja siihen on tehty kiva pieni ranta.

 

Paikka oli aika vaikea lòytàà, sillà viitoitukset oltiin jàtetty pois. Eivàt kai halua liian ruhkaisaa turistikohdetta tai jotain.



Thomas tuli mukaan rintarepussa. Aika painavaksi alkaa tuo puntti jo kàydà!




Hieman jalkoja lilluteltiin vedessà.


G meni lopulta uimaankin ☺


Itse en voinut mennà uimaan luomenpoiston vuoksi. Pikkasen harmitti. Oli nimittàin TOOOOOOOSI kirkasta vettà ja ilmakin niin làmmin, ettà pulahdus olisi ollut kyllà kiva juttu.




Benjamin on aina ollut hyvà keksimààn itse leluja. Nytkin hàn lòysi littanan kiven, joka toimi liitutauluna. Liituna toimi punainen kivi ja kumina oma sormi. Siinà meidàn perhe kirjaimin


Thomas sai ensikosketuksen hiekkaan.


Pelkàsin, ettà nyt alkaa hiekansyònti.....Turhaan. Siis turhaan pelkàsin nimittàin tuo herra ei suostunut laittamaan edes kàsià niin iljettàvàn tuntuiselle materiaalille kuin hiekka, ihme ipana!


Otin muutaman lisàkuvan ja jokaisessa kuvassa kàdet olivat ylhààllà ja varpaat kippurassa. Olisi halunnut vain pois. En olekaan ennen tuntenut lasta joka ei syò hiekkaa.....Ehkà se suunnittelemamme hiekkalaatikko meidàn kodin puutarhaan saakin jààdà, hih!



Meillà oli silti tosi kivaa Palinurossa rannalla ja muuallakin. Alkuillasta làhdimme ajelemaan kotia kohti.



Tykkààn ajella Italiassa, koska on kokoajan niin paljon nàhtàvàà. Jokaisen tunnelin jàlkeen on uudet maisemat.



Paljon on vanhoja rakennuksia, ihania linnojakin! (huomaa alemman kuvan suuri linna tuolla ylhààllà. Pienelle se tosin kuvassa nàyttàà, kun etàisyys oli kuitenkin niin pitkà)


Uutta, mutta myòs hyvin paljon vanhaa, historiaakin.


Satuimme menemààn myòs "ankkapuiston" ohi, joten poikkesimme sinne hetkeksi. Siellà olikin aikamoinen meno pààllà. Làmpimàn sunnuntain normi viettoa siis.


Oli paljon varjoliitelijòità (tuokin sana piti katsoa sanakirjasta, eh. Italiaksi parapendio).


Tietenkin noita ankkoja.



Paljon vihreàà.





Ei ei ei....ei siellà sada, vaikka videossa ehkà vàhàn siltà nàyttààkin.
Tuo on ihana kupliva lampi ja siinà "syntyy" vettà. Vettà tulee siis maan alta ihan jatkuvasti ja vesi on aivan kirkasta!



Thomas oli hyvàllà huumorilla, vaikka oli nukkunut koko reissun aikana aivan minimaalisesti.



Tuolla puistossa oli tietenkin myòs lasten leikkipaikka. Tàllà kertaa làhes kaikki lapset olivat laulamassa karaokea. Taisi olla jonkun synttàribileet.


Alueella on myòs kaunis ravintola jossa jàrjestetààn usein hàità. Niin tànàànkin. Kauniissa puutarhassa otetaan tietenkin kuvia hààparista







Tàssà siis syy miksi meillà oli hyvà viikonloppu. Viettàkààhàn tekin nyt sellainen :D
Minà palaan astialle, kun àitini palaa Suomeen eli ensiviikon puolissavàlin. Ciao a tutti :D



9 kommenttia:

Yaelian kirjoitti...

Hyviä kuvia mahtavan näköiselta reissulta! tuollaisessa agriturismo-paikassa olisi kiva käydä;etenkin jos voisi itse osallistua ruoanlaittoon. Hienoja nuo kivikaaret;en minäkään niille muuta nimea tiedä!
Hyvää viikonloppua Ciaconia!

MaaMaa kirjoitti...

Tosi kivoja kuvia ja ihania maisemia! Huvittava pikku-Thomas kun ei hiekasta tykännyt! :D :D
Eikö nuo kivikaaret ole nimeltään jotain siltoja? Ainakin englanniksi ovat nimeltään tietääkseni vain "natural bridge". Upeita jokatapauksessa! :)

Anonyymi kirjoitti...

Löysin juuri blogisi, vaikuttaa mielenkiintoiselta. Rupeankin tästä lukemaan lisää. :)

Sellainen kysymys tuli mieleen, että puhutko lapsillesi suomea? Ja jos, niin kuinka helposti he oppivat kaksikielisyyteen? Ja miten teillä muutenkin nuo kieliasiast menevät?

Itse toivon hartaasti, että tulevilla lapsillani olisi jotain muuta, kuin suomea äidinkielenään (tai toinen äidinkieli suomen lisäksi) puhuva isä. Eli haaveissani siintää kaksikieliset lapset. :D Ehkä hassu toive, mutta sitä olisin itsellenikin halunnut, joten ehkäpä se selittyy sillä. :)

Susadim kirjoitti...

Onkohan kaikki lapset linssiludeja? Ainakin B & T on! Ja niin kyllä olette tekin isommat lapsoset :)

-S- kirjoitti...

Yaelian: Joo agriturismot ovat ihania. Ne ovat jotenkin kotoisempia ja myòs edullisempia kuin tavalliset ravintolat. En tiedà voiko ihan suoraan ruoanLAITTOON osallistua, mutta voi mennà hakemaan vaikka munia kanalasta tms, hih!
Olkoon se nyt sitten vain kivikaari ilman sen kummempia tyhmàkomplekseja ;) hih!

MaaMaa: Joo ja nyt se tekee nurmikolla samaa...ihan outo!!! Luonnon aiheuttama silta kuulostaa aika hassulta, mutta ei kai sille parempaakaan nimeà ole...paitsi tietty toi kivikaari joksi niità nyt itse kutsun, hihihih!

Anonyymi: Kiva kun jàtit jàljen kàynnistàsi. Kommentit ovat aina mukavia :D
Minà puhun lapsilleni suomea ja mieheni italiaa. Tààllà Italiassa on ihan muutama henkilò jonka kanssa Benjamin voi puhua suomea, joten kielen opettaminen jàà suurilta osin minun vastuulleni.
Kieli on aina rikkaus, joten ymmàrràn kyllà toiveesi, ettà lapsesi oppisivat jo pienestà pitàen pari kieltà. Minun vanhempani laittoivat minut kielikylpyluokalle, joten opin itse ruotsin tuolla tavalla. Tosin nyt olen kielen unohtanut, koska en ole sità vuosiin kàyttànyt. Ymmàrràn kaiken, mutta puhuminen on vaikaa, joten tuokin on vaihtoehto, jos "vahingossa" suomenkielisen miehen hankit, hih!
Lapset oppivat nuoressa iàssà erottamaan kielet ja myòs sen kenelle pitàà puhua mitàkin kieltà, JOS yksi aikuinen puhuu aina samaa kieltà. Tàmàn vuoksi pidànkin tàrkeànà, ettà puhun aina lapsilleni suomea, enkà rupea sekoittamaan kielià keskenààn.
Puhun mieheni kanssa italiaa, joten toki tulee tilanteita jolloin haluan kaikkien ymmàrtàvàn kerralla mità sanon, silloin kieli on italia. Mieheni suomenkieli paranee jatkuvasti, mutta on silti tasolla "lopeta, tuu tànne, tuu syòmààn, pese kàdet jne" elikkàs siis noita perus komennuksia joita Benjaminille jatkuvasti toistan, hih!

-S- kirjoitti...

Susadim: Joo se iso lapsi tààllà harmittelee kun linssilude ei ole sama asia kuin fotogeneettinen, eh :-s

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos kattavasta vastauksesta!

Heh, juu olenkin miettinyt tuota kielikylpyvaihtoehtoa, jos sellainen "vahinko" pääsee sattumaan, että suomenkielisen miehen kanssa päädyn lopulta yhteen. ;) Jotenkin olen aina ollut sitä mieltä, että eri kielet (ja kulttuurit) ovat rikkaus, eikä useampien kielien osaamisesta mitään haittaa ainakaan voi olla!

Lapsenne siis puhuvat ja ymmärtävät hyvin kukmpaakin kieltä (tai ainakin isompi :))? Upeaa kuulla, jos oppiminen on käynyt luontevasti ja vaivattomasti.

Vaikka asia ei itselläni olekaan vielä ajankohtainen, niin kiva silti kuulla positiivisia kertomuksia muilta. Lapset ovat kyllä viisaita ja oppivat nopeasti :) Olisi ihanaa antaa sitten omilleni "lahjaksi" kaksi äidinkieltä, joilla kommunikoiminen olisi luontevaa ja helppoa. Lahjaksi sen jostain syystä koen :)

Susadim kirjoitti...

Hyvää syntymäpäivää sulle ja Benjaminille! :)

-S- kirjoitti...

Anonyymi: Eri kielet ja kulttuurit ovat todellakin rikkaus joita kannattaa vaalia.
Jeps, isompi puhuu italiaa ja suomea....pienempi ei vielà kumpaakaan...mità nyt kiljuu ja kòhii, hih!
Pienet lapset oppivat kyllà vaivatta pari tai enemmànkin kielià. Lahjahan se on kun on useampi ykkòskieli :D

Susadim: Oi oi oi oi....miten ihmeessà muistit?!?!?! Kiitos...oot ihana <3