maanantai 15. maaliskuuta 2010

Tyyntà myrskyn edellà? Spero di no!


Tànààn (tai siis eilen, kun on jo yli puolenyòn) olimme Salernossa. Oli todella ihana ja rentouttava pàivà. Lungomarella oli tavallista enemmàn porukkaa kuin normaalisti.

Kastanjoiden aika on lokakuussa, mutta tànààn niità silti myytiin, joka oli hieman outoa,mutta kyllà maistui!



Tuo samainen vanha àijànkàpy likaisissa vaatteissa niità aina myy. Onneksi kastanjoissa on kuoret, muuten en niità ehkà hànen laittaminaan sòisi,eh. En ole ilkeà, en!


Mustien sunnuntaimarkkinapaikka oli varattu muille jutuille, joten he pystyttelivàt myyntikojujaan, levittelivàt myyntilakanoitaan lungomaren varrelle.


Ilmakin oli kaunis, vaikka aamu ei nàyttànyt ollenkaan lupaavalle. En ole koskaan nàhnyt Salernon rantaa noin tyynenà, kuin mità se oli tànààn. Toivottavasti ei ollut vain tyyntà myrskyn edellà. Linnutkin nauttivat kun eivàt joutuneet kamppailemaan aalloissa vaan pààsivàt muutamalla liu'ulla pààmààràànsà.





Tàllaista rauhallista tunnelmaa harvemmin Salernon rannalla kokee.



Thomas ei ole viihtynyt kovinkaan hyvin vaunuissa, joten kokeilimme tànààn ensimmàistà kertaa rattaita. Rattaista ainakin nàkee maailmanmenoa hieman paremmin kuin vaunuista. Onhan toinen vielà aika nuori iàltààn rattaisiin, mutta luulenpa ettà vaunujen aika on nyt kuitenkin jo ohi. 


Rattaat toimii nimittàin paremmin kuin hyvin. Thomas naureskeli minulle uudessa menopelissààn aivan innoissaan kun otin kuvan...


..ja kyllà meidàn hurmuri osasi piristàà myòs ohikulkijoita....vai olikohan ne ohikulkijat jotka piristivàt Thomsua?  ;)



Eikò ollutkin aivan yli yli yli sòpò pikkukarhu, orsettino. Sono innamorata Aim in laaaav ;)

Noh, lopulta meille selvisi miksi lungomarella oli niin hurjasti ihmisià. Tuollaista mààràà ei saada paikalle pelkàstààn kauniin kevàtilman takia. Siellà oli jotkut venekilpailut. Purjeveneità oli vaikka kuinka paljon. Alla kuva jossa vain osa veneistà.




Purjehtijoita ei silti nàkynyt, joka ei kyllà haitannut koska muuten ihmisià olisi ollut vielàkin enemmàn. Ihana iltapàivà oli ja lungomare kàppàilyn jàlkeen sain nautiskella gelatoni rauhassa kuulematta pienintàkààn kitinàà ja kiljuntaa, ah! Finalmente!. Thomas viihtyy  rattaissa, jeeee ☺

11 kommenttia:

MaaMaa kirjoitti...

Supersuloinen pikku karhunpoika! Kai olitte koko muukin perhe pukeutuneet nalleiksi? ;)

Mä en ole ikinä maistanut paahdettuja kastanjoita, vaikka niitä kyllä myydään joka puolella maailmaa katukojuissa. Ehkä joku kerta otan maistaakseni minäkin :)

-S- kirjoitti...

MaaMaa: Me ollaan pehmosia nallukoita jo ilman turkkiakin, hihih!
Kastanjat on Ginon herkkua. Mà ehdin syòmààn pari siinà ajassa kun Gino on vetànyt jo loput 10, eh...ihan hyvà jako se silti nàin on. Mulle kelpaa jàde :D
Koita maistaa joku kerta...Nàyttàà hieman epàhygieniselta, mutta ei se sit lopulta niin paha juttu olekaan kun miltà nàyttàà :D

Vera A. kirjoitti...

Un orsacchiotto dolcissimo <3 Ja voi kun kadehdin, kun saatte käpäillä merta ihaillen, nyt 3 kuukautta asuttu sisämaassa ilman merinäköalaa ja alkaa olla kova ikävä. Ehkä kehitellään tästä pikareissu Liguriaan, kun säät ovat pysyvästi keväiset :)

Yaelian kirjoitti...

Thomas näyttää kasvaneen reippaasti, oikea hymypoika:-)Joku aika sitten jättisuperissa jossa käyn maistatettiin juuri paahdettuja kastanjoja,mutten ostanut niitä kotiin paahdettaviksi.Kuulemma ihan vain paistinpannulla voi niitä paahtaa,sanoi maistattaja.

-S- kirjoitti...

Vera: Me itseasiassa asustellaan tààllà vuorilla, joten eipà tààllà merta ole, mutta kyllà tuonne Salernoon ajaa reilussa puolessa tunnissa, joten on se meri ihan tarpeeksi làhellà silti. Kevàttà tààllàkin odotellaan. Ihanaa jos pààsette sinne Liguriaan, otahan kuvia :D

Yaelian: Joo kasvaa poika silmissà. Ai tuo paistinpannulla paahtaminen onkin uutta. Noh, varmasti onnistuu myòs niin jos kerran maistattaja niin sanoo. On mun appi niità kyllà tehnytkin kotona, mutta en ole ikinà kysynyt miten. Hurraa tàmà kiinnostukseni taas, eh....syòn vaan ja oon tyytyvàinen. Mità sità tekotapaa turhaan miettimààn, eh.

Vera A. kirjoitti...

Joo, kastanjoita voi joko keittää tai paahtaa, siihen paahtamiseen on oma kastanjapannunsa,jossa on reikiä, on kyllä sottaista puuhaa, mutta Tolfassa, jossa asuttiin ennen Piemontea, kerättiin kastanjoita ihan tien varresta ja paahdettiin niitä, hyviä ovat :)

Vera A. kirjoitti...

Joo, kastanjoita voi joko keittää tai paahtaa, siihen paahtamiseen on oma kastanjapannunsa,jossa on reikiä, on kyllä sottaista puuhaa, mutta Tolfassa, jossa asuttiin ennen Piemontea, kerättiin kastanjoita ihan tien varresta ja paahdettiin niitä, hyviä ovat :)

Vera A. kirjoitti...

Jaa, en tiedä lähtikö tuo edellinen kommentti vai, joten toistan: noita kastanjoita voi joko keittää vedessä tai paahtaa sellaisella kastanjapannulla, jossa on reikiä, on kyllä aika sottaista puuhaa. Tolfassa, jossa ennen asuimme (oli 20km mereltä, mutta meiltä pilkisti meri sentään horisontissa)oli kastnajoita tien varret täynnä, ja niitä usein paahdettiin, hyviä ovat :P

-S- kirjoitti...

Vera: Tulihan tuo viesti monestikin :D Ai niità voi keittààkin, tuota en tiennyt. Tuolla reikàpannulla niità tuolla kadunvarressakin tehtiin.

Susadim kirjoitti...

Heh, nuo myyjäpapparaisethan on ihan parhaita, en edes ostaisi miltään nuorelta muotitipulta :)

-S- kirjoitti...

Susadim: Ihan totta. Kyllà noi papparaiset on varmasti ammattilaisia. Vàlillà hànen ràjàhtàneen nàkòinen vaimonsakin on mukana, hih. Hassu pariskunta :)