torstai 18. maaliskuuta 2010

En keksi otsikkoa...

Ei ole montaa pàivàà sitten kun iloisesti iltasella muisteltiin menneità.
Hassuteltiin hieman lasten kera. Mà olin ylàkerrassa ja mies alakerrassa ja chattailtiin. Puhuttiin mikkiin, tuijotettiin toistemme kuvia monitorista ja nàytettiin kàsmerkkejà (sòpòjà sellaisia), ihan niinku "ennen vanhaan"....hihihihih! Tosin tàllà kertaa oli lapsetkin mukana, mutta ei se menoa haitannut. Omaa kivaa





Thomas oli juuri ollut kylvyssà ja hànellà on vain pyyhe ympàrillà.

Olen minà ottanut muitakin vastaavia kuvia. Tàssà niistà yksi.
 

Pitàishàn nàihin kuviin lupa aina kysyà, mutta eihàn se muuten ole yllàtys. Tuskinpa he syytettà nostavat. Ei àiti ja isi niin kamalia ole

Chattaillessa Benjaminkin juoksi edestakaisin rappusia, jotta nàki meità molempia kameran kautta. Hàn oli iloinen ja terveen oloinen. Nyt on toinen ààni kellossa. Benjaminilla on keuhkoputkentulehdus. Toivottavasti paranee pian. Eihàn siità ole kauaakaan kun oli angiinassakin...mah.

Thomas "sai" tànààn toisen rokotuksen. Olin odotushuoneessa ja siellà oli "tuttuja". Minulla on toooosi huono naamamuisti ja en sitten tietenkààn muistanut keità nàmàkin tutut taas olivat. 15minuutin pàhkàilyn jàlkeen tajusin, ettà yksi nainen joka minua moikkasi on ollut meillà kotonakin, mutta en vain muistanut. Toinen nainen huomasi heti ettà en tunnistanut hàntà ja hàn sanoikin: "sinà et varmasti muista kuka olen" ja alkoi sitten selittàmààn missà olemme nàhneet. Kolmas nainen tervehti Thomasia nimellà, jonka jàlkeen kysyinkin sitten ettà mistàs hàn Thomasin nimen tietàà. Olimme olleet samoissa syntymàpàivàjuhlissa.
Minulla on aina ollut tàmà ongelma, ettà en muista ihmisià kasvoilta. Tààllà se vain korostuu, koska olen erinàkòinen kuin muut, joten kaikki muistavat minut. Lisàksi kylà on pieni, joten vàlillà minua tervehditààn tuttavallisesti, vaikka en olisi koskaan nàhnytkààn heità ja he tietàvàt minusta paljonkin, outoa. Koskaan kuitenkaan tàllaistatilannetta ei ole tapahtunut puolessa tunnissa kolmesti, kuten tànààn. Noloa, eh.


Joku viikko sitten Benjamin ja Gino làhetti vanhemmilleni kirjeet. Noh, he sitten tietenkin vastasivat kirjeisiin. Minà en kuitenkaan saanut kirjettà ja Benjaminilla taisi tulla syyllinen olo, kun muut saivat jotakin, mutta minà en. Niinpà hàn teki kirjeen ja vàitti, ettà sen on kirjoittanut mummi ja ukki.


Melkein uskoin. ;)


15 kommenttia:

Yaelian kirjoitti...

Hih hassu leikki teillä kun samassa talossa chattailette toistenne kanssa,kiva! Ja tosi kivaa kun voi samalla ottaa kuvia,tuo vanhemmistasi on tosi hyvä ja selkeä. Mikä webbikamera teillä on?
Paranemisiin Benjaminille,ja ihan hellyttävää miten hän laati sulle kirjeen mummin ja vaarin nimissä...

-S- kirjoitti...

Yaelian: En tiedà mikà webcam tuo on. Se on tàssà koneessa kiinni. En tiedà onnistuuko kuvien ottaminen kameran toiminnoilla. Kàytin screen hunter ohjelmaa. Vanhemmistani tuli selkeàmpi kuva kun sain pienemmàn alueen rajattua. Tuo meidàn neljàn kuva on laajempi, koska halusin meidàt kaikki samaan kuvaan :D
Joo oli tuo kirje aika ihana, hih!

Allu kirjoitti...

Voi hellanlettat miten söpö kirje tuli mummilta ja ukilta.

MaaMaa kirjoitti...

:D ihana Bensku kun sulle kirjottaa mummilta&ukilta kirjeen :D
Vähän kuin mun mummu, jonka äidinkieli on ruotsi: hän kirjoittaa usein omien korttiensa loppuun t: mummu ja perään "P.S. terveisin *hani* myös" vaikka hän tarkoittaa sanoa että lähettää myös *hanille* terveisiä ;D Mua aina hymyilyttää, että mummu ja hani lähettää mulle kortteja ;D

Mä muistan kyllä ihmiset kasvoilta, mutta en aina osaa yhdistää nimiä naamoihin. Se on noloa, sillä täällä kaikki tervehtii aina nimellä. Itseäni ihmetyttää suuresti kuinka paikalliset oppiikin nimet kerrasta, jopa mun suomalaisen nimen...

MaaMaa kirjoitti...

?? tää on nyt aika maagista, mutta en pysty kommentoimaan ao. postaukseen ... ? ei ole sitä linkkiä komenttilootaan?

Enivei, ihana Thomas ja ensilusikallinen omppumössöä! ♥ Varmaan aika ihme tunne saada kiinteää (tai no "klönttistä") ruokaa ekan kerran suuhunsa ... :)

piccolina kirjoitti...

Hih, mekin aateltiin silloin chattailyaikoina, ettà joskus harrastetaan sità vàlillà keittiò - olohuone:-D Vielà ei voida toteuttaa kun on vain yksi nettiliittymà/kone.

Toi on tosi ongelmallista - siis ettei muista kasvoja, mutta itse erottuu joukosta! Mà saatan muistaa kasvot, mutten nimià saati sità mità kautta kys. ihminen tunnetaan:-O

Ja vielà: ihana tuo sun saamasi kirje <3<3

Outi C. kirjoitti...

Pikaista paranemista Benjaminille! Kirje oli hienosti ajateltu.

Vera A. kirjoitti...

Voi kun olette ihanan romanttisia miehesi kanssa <3 me kanssa usein muistellaan suhteen alkutaipaletta ja ensitapaamista ja sellaista, tosi suloista tuo teidän chattailu "Mummin ja ukin" kirjeestä puhumattakaan <3

-S- kirjoitti...

Tuo kirje oli vielà kirjoitettu kirjekuoren sisàpuolelle...ja siksi en ollut huomannut heti, ettà ukki ja mummi olivat minullekin kirjoittaneet.

MaaMaa: Eheh....noh, kyllàhàn tuosta mummusi kirjeestà ymmàrsi silti pointin, vaikka lause tuollatavalla muuttuikin, hih.

Olipas outoa, ettà et voinut jàttàà kommenttia. Kàvin tsekkaamassa niin kyllà se mulla ainakin nàyttàà nàkyvàn. Ehkà se oli joku hetkellinen tiltti.
Joo ei maistu omena, ei pààrynà....banaanikin huonosti, vaikka sen saa paaaaljon vàhemmàn "klònttiseksi" kuin omenan, mutta taitaa siltikin olla liian kiinteàà, heh

Eh, tààllàkin tervehditààn nimillà. Minà en sità tee, koska en muista niità nimiàkààn sitten, eh. En oikein tiedà kuinka tuota voisi harjoittaa, tulisi kyllà tarpeeseen.

piccolina: No sitten joskus kun olet kaverin luona tai mies jossakin muualla missà on kone niin voisitte kokeilla. Se on ihan kivaa...ja varsinkin se kun sitten tietàà ettà ei se toinen ookaan enàà niin kaukana kuin silloin joskus.

Jos joskus harvoin kày niin, ettà muistan kasvot niin on siltikin aivan turha alkaa veikkailemaan mistà kyseisen ihmisen tunnen. Aina menee vààrin, joten nykyààn kysynkin suoraan, ettà mistàs me oikein tunnetaankaan.

Vera: On se hyvà pitàà romantiikkaa yllà ihan arjessakin, vaikka sitten vain muistelemalla kivoja hetkià taikka sitten ihan konkreettisesti tekemàllà jotakin. Tuokin oli sellainen sponttaanitilanne, joten silloin se vasta ihanaa onkin ♥


Outi:Toivottavasti paranee juu...tànààn se meinattiin ottaa jo sairaalaan, eh :-s

-S- kirjoitti...

Vera A. sanoi myòs seuraavaa, mutta jostsakin syystà en nyt saanut sità tànne julkaistua, vaikka ensimmàisen hànen kommenttinsa sainkin:

Ihana pikkumies, onnea <3 Meilläkin aloitettiin muuten omenalla. Ja olipas hassua, kun sulla on sama ongelma kuin mulla, eli mäkään en muista kasvoja! Ja kaikki muistaa mut! Tänään oltiin just rokottamassa tyttö, ja siellä omi mamma perhekerhosta, joka muisti Gretan nimenkin ja mä en hetkeen edes tajunnut, että kuka nainen oli, vaikka oltiin 2 päivää sitten kerhossa juteltu. TODELLA noloa ;)

Vera: Mitàkòhàn tuota taitoa voisi harjoittaa, ettà muistaisi noita kasvoja jotenkin? Mà en jotenkin osaa edes kuvailla ikinà ketààn. Jos kysytààn minkànàkòinen joku on niin muistan ehkà mustan takin tai muuta vastaavaa...seuraavalla kerralla henkilòllà on tietenkin toinen takki pààlle, joten tuo muistisààntò ei oikein toimi.

Tosi kiva kun teillà on noita mamma+baby kerhoja. Olisipa tààllàkin. Tààllà ei ole mitààn.

Outi C. kirjoitti...

Voi ei, sairaalaan? Toivottavasti ei sentään tarvitse mennä.

Tuli mieleen että maistuiskohan Thomasille se omena paremmin jos sitä keittäis hetken ja sitten soseuttaisi.

Susadim kirjoitti...

Voi teitä pöhköttejä! ;D Ja voi Benjamin mussukkaa, kun huolehtii, että sinäkin saat postia...mummilta ja ukilta :D

Vera A. kirjoitti...

Luin jostain, että joillain vain on aivoissa "vamma", ettei jää naamat mieleen, kaiken muun kyllä muistan, eli horoskooppimerkit jne. kunhan vain tajuan, että kuka ihminen on :D Tämä perhekerho on todella ihana juttu, 3 krt viikossa tosi hienoissa tiloissa, ei Rooman seudulla mitään tuollaista ollutkaan, mutta täällä pohjoisessa on muutenkin enemmän suomalainen meininki, yhteiskunta näyttää toimivan paremmin ja siltikin ihmiset ovat ystävällisiä, vaikka ensteks pelkäsin, että olisivat tylyjä niin kuin usein polentoneista puhutaan. Mutta silti on välillä ikävä Rooman seudulle ja että meri olisi edes suht lähellä. No, meillä on Alpit :DDDD

-S- kirjoitti...

Outi: Joo toivottavasti ei joudu. En tiedà maistuisiko, ei maistu banaanikaan...kaikki on kai liian ruokamaista mòssòà eikà nestettà. Voisin kyllà jossakin vaiheessa kokeilla tuota, jos ei muuten onnistu.

Susadim: Pòhkòttejà, hih ihana! Joo postia tuli...mummilta ja ukilta nimenomaan :D Ilahduin :D

Vera: No olipas kiva lukea: Olen vammainen, eh ;)
Mulla todellakin on tuo vamma ja sità ei siis pysty eddes korjata, mah....
Kiva kuulla, ettà ovat ystàvàllisià siellàkinpàin :D Meillà on tààllà meidàn alueella vuoret ja meri, mutta ei tietenkààn niin suuria vuoria kuin teidàn alpit vaikka yli kahden kilometrin ovatkin :D
Ai kolme kertaa viikossa, ohhoh...onpas se usein. Minà olin samantyyppisessà kerhossa silloin kun Benjamin oli pieni (6 vuotta sitten). Se kokoontui kerran viikossa ja sekin tuntui vàlillà tiheàtahtiselle.
Mità te teette tuossa kerhoissa?
Me aikoinaan juteltiin ja lapset leikki. Joskus tehtiin ruokaa lapsille, joskus aikuisille. Vàlillà kàvi myòs joku pitàmàssà esitelmià jostain lapsiperheità kiinnostavista asioista.

Anonyymi kirjoitti...

Terkut Raahesta.
Aurinko paistaa ja lämpimiäkin päiviä on ollut =)
Ihana tuo Benjaminin laatima kirje iskältä ja äidiltä sulle =)

Terkkuja kaikille! <3
*haleja*

-syrra-