torstai 3. joulukuuta 2009

Olipa kerran moottoripyòrà...tai kaksi.



Olipa kerran mies, joka eràànà kauniina kesàpàivànà pààtti yllàttàà vaimonsa ostamalla moottoripyòràn. Iloisesti mies pòrryytteli kotiin ja pyysi vaimoaan tulemaan ulos katsomaan yllàtystà. Mies oli varma, ettà vaimo ilahtuisi yllàtyksestà. Hàn mietti jo iloisena mielessààn kaikkia niità mopoilumatkoja jotka hàn saisi naisensa kanssa huristella.


Kaikki ei kuitenkaan mennyt kuten mies oli suunnitellut. Vaimo tuli alas ja nàki moottoripyòràn. Sen sijaan, ettà hàn olisi ollut iloinen nàkemàstààn hàn saikin itkunsekaisen raivonpuuskan. Mità ihmettà?!?! Mies katsoi kummastuneesti vaimoaan, jonka naamasta nàkyi kaikkea muuta kuin iloinen yllàtys -ilme. Vaimo huusi miehelleen kuinka hàn on vastuuntunnoton ja ostaa moottoripyòràn, kun vaimo on raskaanakin ja yksi lapsi on jo kotona. Miksi et kysynyt minulta mitààn vaan teet noin suuren pààtòksen sanaakaan sanomatta, vaimo jatkoi raivoamistaan. Joudun olemaan nyt entistà huolestuneempi kotona, silloin kun olet moottoripyòràllà yksin liikenteessà... Huutamista jatkui aikansa, kunnes itku vei voiton. Moottoripyòràllà kuolee helposti, vaimo selitti ja painoi itkuisen pààn alas.

Mies oli yhtà suurta kysymysmerkkià. Ilo oli hànenkin kasvoiltaan kadonnut. Hàn lohdutti vaimoaan ja kertoi kuinka pahoillaan hàn oli. Hànen mielestààn yllàtys oli mità parhain, eikà osannut odottaa ettà vaimon mieli noin pahoittuisi. Mies ei halunnut, ettà vaimolla on paha mieli ja niin hàn pààtti viedà moottoripyòràn takaisin sinne mistà se oli tullutkin ja unohtaa koko yllàtyksen.

Kuunnellessa noita sanoja vaimo ymmàrsi miehen ajatelleen vain hyvàà ja eihàn yllàtys olisi yllàtys jos siità etukàteen tietàisi. Vaimo yritti hieman hymyillà ja selitellà kàytòstààn: "Ei tàssà mitààn, ne on nàà raskaushormoonit mitkà laittaa hieman sanoja suuhun. Pidetààn vaan tuo moottoripyòrà. Mennààn heti kokeilemaan. Se on tosi siisti!".



Mies ja nainen làhtivàt pienelle ajelulle, mutta mies oli pààtòksensà jo tehnyt.



Hàn vie moottoripyòràn takaisin liikkeeseen, koska ei halua ettà nainen on surullinen.

Sen pituinen se!




Ikàvà kyllà tuo tarina on tosi ja se kertoo musta ja mun miehestà. Siinà meni se moottoripyòrà!! Eihàn siinà nyt noin pitànyt kàydà. Mà ja mun hormonit, PRKL!!!! Mà en vielà tànàpàivànàkààn tajua mikà ihme muhun oikein meni kun sen pyòràn nàin. En ole varmaan koskaan raivonnut niin kovasti jostakin asiasta....ja kun siità ei meinannut tulla loppua ollenkaan! Oikeestihan mà olisin innoissani, kun pààsisin moottoripyòràn kyytiin ja muutenkin tykkààn kaikenlaisista yllàtyksistà. Tàytyy vain sanoa, ettà ONNEKSI en saanut tuota kohtausta hàissà helikopteriyllàtyksestà ja ONNEKSI tuo moottoripyòràepisodi tuli vasta hàiden jàlkeen, koska muuten tuskin olisin helikopterikyytiin pààssyt, hihih!


Kyllà kai Ginokin sitten lopulta ymmàrsi, ettà hormonit oli hieman tehnyt tepposiaan mielelleni, koska pari viikkoa sitten Gino katseli internettià ja nàytti mulle moottoripyòrien kuvia...ikàànkuin kokeiluksi. Voin kuvitella kuinka G mietti mielessààn ettà nyt on lapsi syntynyt ja kuukausi kulunut, joten ei kai tàssà suurempia riskejà raivoamiselle enàà ole. Ei taida mies tietàà, ettà hormonit hyrràà miten sattuu vielà puolisen vuotta synnytyksestà, mutta siinà vaiheessa minulla ei tullut mieleenikààn hàntà siità valaista vaan halusin katsoa mihin tuo moottoripyòrien katselu oikein johtaisi. Pari pàivàà siinà meni, kun hàn vàhàn niin kuin ohimennen kyseli mielipiteità mopoista ja malleista. Enhàn mà niistà mitààn ymmàrrà ja kun kysyinkin, ettà mità sà niità katselet. Vastaus oli "kunhan katselen". Kuulin myòs puhelun, jossa puhuttiin moottoripyòràn hinnasta ja Gino kysyi jos hàn voisi tulla katsomaan pyòràà. Puhelun jàlkeen Gino tuli varovasti kertomaan minulle, ettà haluaisi moottoripyòràn. Ei mitààn muuta. Katseli vain raktiotani ja ilmettàni. Jee jee, en itkenyt vaan hymyilin ja sanoin, ettà osta jos haluat. Gino hymyili iloisesti ja tuli halaamaan. Graaaaaaaaazie!!! Mà meen hakemaan sen huomenna.....


Kuvassa alhaalla olemme làhdòssà neitsytmatkallemme tuolla uudella menopelillà, joka siis toistaiseksi meilà vielà on......nyt en aio raivota ;)




ps. Kaikki raskaana olevat ja miksei muutkin. Opittaisko jotain tuosta tarinasta ja pidetààn se turpamme joskus kiinni, jooko? ;)



14 kommenttia:

Noora kirjoitti...

Ainakin sulla on tosi huomaavainen mies, ihana :)

Anonyymi kirjoitti...

Sitä ei nainen aina tiedä mikä reaktio tulee missäkin tilanteessa. :D Onneksi kaikki kääntyi parhain päin. Hieno menopeli teillä!

T. Brittilän Outi

-S- kirjoitti...

Noora: Kai sen on pakko tàllasen hormonihirviòn kanssa, eh :-s

Outi: Ei ku sehàn menee ettà "sità ei MIES aina tiedà mikà reaktio naiselle tulee missàkin tilanteessa....." Kyllàhàn meidàn naisten pitàisi tietàà....se nyt vaan ei tàllàkertaa mennyt ihan niin :-o

Anonyymi kirjoitti...

Onnea teille kahdelle,tänään on puoli vuotta kun menitte naimisiin.Onkohan miehellesi tullut 40 kriisi (heh,heh)kun moottoripyörän osti, eihän siin mitään, hienolta näyttää. halauksia kaikille. täällä on onneksi se vesisade loppunut ja pakkasta on muutama aste,maakin on vähän kuurassa, eikäole niin pimeää........ t. äitimummi

Yaelian kirjoitti...

Kyllä mä ihan sun reaktiota ymmärrän,onhan siinä kuitenkin jonkunlainen huoli mukana,kun miehellä on moottoripyörä.Mutta katoppa,tulitkin toisiin ajatuksiin ja nyt teillä sitten on se pyörä! Ja ihana kyllä on Gino,kun on noin huomaavainen:-)

Susadim kirjoitti...

Ihanasti kerrottu! Ihan ymmärrettävä itkuraivari, oli sitten raskaana tai ei :)

Iloista viikonloppua ja ajelkaa maltillisesti!

Anna kirjoitti...

Mmmm...moottoripyoraretket on ihania!!! Mika sen hauskempaa ja rentouttavampaa...

pinea kirjoitti...

Mainio tarina! Hyviä ajeluja :)

-S- kirjoitti...

àiti: oho...niinpàs onkin, kiitos :D Ginolla on aina ollut motskari, paitsi pari viimesintà vuotta.

Yaelian: Joo en mà oikeestaan oo sità motskaria vastaan, mut en mà sità kinuamaankaan rupeis jos ei sità olisi...sanotaanko ettà ihan kiva. Kai Gino tajus, et on parempi se palauttaa, kun kuulla siità joka kerta kun sillà jonnekin on ajellut, hihih!...no ei...on se kyllà ihan huomaavainen muutenkin :D

Susadim: Kiva kun ymmàrràt mun itkuraivaria...minà en, heh :S Jostain syystà sillà hetkellà fiilis ol kuitenkin tuo. Nyt se on kuitenkin jo ollutta ja mennyttà:D
Hauskaa viikonloppua sinnekin blogiystàvàiseni :D

Anna: Joo kesàà odotellessa...sitten ne vasta ihania ovatkin...tai silloin, kun huomaa autojen jumiutuneen ruuhkaan ja itse pààsee jatkamaan matkaa :D

Kiitos Pinea :D

MaaMaa kirjoitti...

8D mwhuahhah!
Voin kuvitella miehesi ilmeen, kun hän ajatteli "iloisesti yllättää" :D
Vähän samanlainen tarina oli veljelläni ja hänen vaimollaan; velipoika osti kanssa "yllätyksenä" moottoripyörän ja vaimo sai slaagin. Ei ole kyytiin suostunut, vaikka peli on ollut talossa jo pari vuotta :D

Kyllä mäki saisin slaagin noin isosta ostoksesta, vaikka varmaan leppyisin ensishokin jälkeen ja nauttisin itsekin menosta.

Meille tuli iso taulu-TV vähän samanlailla taloon. Olin etukäteen mesonnut, että ne on liian kalliita ja liian isoja pieneen olkkariimme, mutta hani meni ja osti silti "yllätyksenä" ja nyt MINÄ rakastan sitä isoa ruutua!! :D

Iloista viikonloppua ja turvallisia motskari-ajeluita! Pojille teidän pitää hankkia vielä sivuvaunu! :D

-S- kirjoitti...

MaaMaa: Hihih...kiitos kun kerroit veljestàsi ja samantapaisesta tarinasta....en ole siis ainoa joka saa slaageja, jee jee! :D
Voin kuvitella kuinka itsekin ihmettelet slaagiasi tauluTVstà...on se vaan niin, ettà joskus ne meidàn slaagit ovat aivan turhia :D
Joo sivuvaunu ois aika hauska :D
Hauskaa viikonloppua :D

Maijamaija kirjoitti...

Tiedän, että siellä toimitaan eri tavalla mutta kauheaa jos teillä ei ole minkäänlaisia ajopukuja ja ajosaappaita, joissa on kunnon suojat! Älä vaan kerro mulle koska ootte lähdössä ajelemaan, kerro vasta jälkeenpäin, oon täällä muuten huolesta sykkyrällä. Mä en suostu edes kilometrin matkaa ajaa ilman KUNNOLLISIA ajovarusteita. Eihän nekään hurjimmassa onnettomuudessa pahimmalta suojaa mutta PALJON enemmän kuin pelkät farkut ja tennarit. Ja muuten, vastoin yleistä luuloa, ne ei edes ajaessa ole kuumat (vaikka olis kuinka helle), sen verran kova viima siinä käy. Vasta jaloitellessa tulee kuuma.

P.S. Noi näyttää Schubertin kypäriltä...koeajettiin sellasia viime kesänä kun muru tarvi uuden kypärän ja kun päästiin takas liikkeeseen, ryntäsin oman kypärän luo ja vannoin, etten enää IKINÄ, IKINÄ suostu laittamaan minkään muun merkkistä päähäni. :D Se on jännä miten eri kypärämerkit istuu eri tavalla eri päihin. :) Niin ja murukin osti lopulta samanmerkkisen ku mulla on. :D Ainoa kätevä juttu, mikä noissa on, on toi integroitu aurinkopleksi. Tosin niistäkin myyjä varoitteli että aina kun mennään ohentamaan kypärän kuorta, se vie osan suojasta...

Olinpas nyt pahanilmanlintu. :-o

Allu kirjoitti...

Mä en ikinä uskaltais istua tuollaisen kyytiin, oli sitten mikä hormoonitilanne tahansa ja ymmärrän hyvin reaktiosi.

-S- kirjoitti...

Maijamaija: Eh...ekassa kuvassa jopa ilman kypàràà, eh.
Ei ole Schubertin kypàrà. Tuo aurinkopleksi oli toooodella kàtevà. Melkein voisin sanoa vàlttàmàtòn tààllà, kun tuo aurinko paistaa niin kirkkaasti.

Allu: Onneksi mun mies ei hurjastele...ainakaan italialaisen mittapuun mukaan :D